Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Tänne hoitajat kirjoittavat tarinoitaan käynneistään. Aina sinun ei tarvitse tarinoida pitkästi, vaan voit kirjoittaa vain vähintään viiden rivin mittaisen ratsastusselostuksen tai kertomuksen ihan vain harjailusta. Kunhan vähintään parin viikon välein ilmoittelet olevasi elossa!

© Moyan Brenn (lisenssi)

Vieraskirja  1  2  3  4  5  6  7  > [ Kirjoita ]

Nimi: Kiira

19.11.2017 00:20
Luku 3 - Koulukiemuroita

Lokakuu oli niin nopeasti ohi, että hyvä kun kerkesin edes kissaa sanomaan. Marraskuun alku näytti säänsä puolesta lupaavalta, sillä ohut lumikerros oli peittänyt maan ja pieni pakkanen paukkui melkein joka päivä. Rakastin talvea ja sen takia, heti kun vähän paksumpi lumikerros löysi tiensä maahan, riensin hakemaan talviset, ikivanhat ratsastushousuni ja talvitakkini. Vaikka minulla olikin auto sillä kertaa käytössä, päätin silti lähteä Cherseyhyn kävellen.

Kävellessäni kohti hevoseni kotitallia, pähkäilin mielessäni mitä haluaisin tehdä tänään ruunani kanssa. Melkein heti minulle tuli mieleen kouluratsastusta, sillä en ollut tehnyt Piscesin kanssa koululiikkeitä pitkään aikaan. Tiesin että puoliverinen tykkäisi enemmän esteistä, mutta tänään sille saisi kelvata kouluratsastus. Parinkymmenen minuutin päästä löysin itseni hiekkatieltä, joka vei suoraan Cherseyn tallipihaan. Minun ei tarvinnut mennä pihalle asti, kun jo vastaani tuli tuttu ratsukko. Cherry näkyi lähteneen maastoilemaan tallin suomenhevosen, Pennin kanssa.
"Terve Cherry", tervehdin tallin omistajaa hymyillen.
"Terve vain. Pisces jo odottaakin sinua tarhassa", Cherry sanoi ja naurahdin hiljaa.
"Nyt on onneksi vähän lunta maassa niin se ei ole ihan kauhean kurainen. Ainakin niin toivon", sanoin ja Cherry virnisti minulle.
"Se on varmasti jo monet kerrat kerennyt pyörähtää lumessa, niin että väkisinkin muta tulee esiin", Cherry sanoi ja en voinut kuin vain olla samaa mieltä hänen kanssaan. Cherryn jatkaessa matkaansa Pennin kanssa, menin hakemaan Piscesin karsinan edestä riimunnarun ja suunnistin tieni itse hevosen luokse.

Kuten Cherry oli arvellutkin, kimo ruuna oli jotenkin onnistunut piehtaroimaan niin paljon lumessa, että väkisinkin muta puski lumen alta esiin. Irvistin itsekseni. Minun ei kuitenkaan onneksi tarvinnut mennä tarpomaan tarhan toiseen päähän, sillä kerrankin Pisces oli jo odottamassa minua tarhansa portin edessä.
"Terve kaveri. Voi luoja sinun kanssasi.. olet pahemman näköinen kuin karmeilla kurakelillä!" sanoin hevoselleni, joka vain tapitti minua ruskeilla silmillään. Sitten Pisces päästi kovan hirnahduksen ja kuopi hiukan maata. Virnistin puoliveriselle ja kun menin tarhaan, napsautin riimunnarun kiinni ruunani uuteen oranssiin riimuun. Vahdin ettei Star päässyt samaa matkaa ulos tarhasta ja kun sain Piscesin pois sieltä, laitoin portin takaisin kiinni. Lähdin taluttamaan hevostani talliin.

Heti kun olin saanut Piscesin sen karsinaan, kävin hakemassa satulahuoneesta sen harjapakin ja ryhdyin harjaamaan ruunaa ensin kumisualla. Tallikäytävällä pyöri koko ajan porukkaa ja saatoin nähdä Jasminestakin vilauksen jossain vaiheessa. Kun olin saanut pyöriteltyä enemmät mudat pois Piscesin karvasta, siirryin pölyharjaan. Hevoseni karvaan kiinni jääneet purut lentelivät melkein silmiini kun yritin saada ruunan mahdollisimman puhtaaksi. Lopulta jäljellä oli enää vain kavioiden puhdistaminen ja harjan sekä hännän selvittely. Päästessäni harjan selvittelyyn, osuin vahingossa Piscesin toiseen korvaan ja siitä hevonen ei tykännyt yhtään. Se näytteli hampaitaan ja yritti näykkäistä hihastani, mutta vetäisin käteni ajoissa pois sen ulottuvilta.

"Pisces, mitä minä olen sanonut sinulle noiden hampaittesi näyttelemisestä?" kysyin kimolta puoliveriseltä ja Pisces vain hirnahti, ihan kuin se ei olisi omasta mielestään tehnyt mitään väärää.
"Älä yritäkään", sanoin ruunalleni ja ryhtyessäni varustamaan Piscesiä, yritin olla niin etten olisi huomannutkaan sitä. Pisces kuitenkin tunsi minut aivan liian hyvin, jos niin voi sanoa. Yksi tönäisy sen silkkisellä turvallaan ja minä kiedoin käteni sen kaulan ympärille. Lepyin aivan liian helposti hölmölle hevoselleni.
"Äh, eihän sinulle voi olla vihainen", supitin hiljaa Piscesin korvaan ja hetken annettuani käteni liukua ruunan puhtaan valkoisella karvalla, jatkoin sen varustamista.

Käytyäni itselleni vielä kypärän päähäni, talutin Piscesin Cherseyn maneesiin. Koska ilmassa oli selvästi vesi- tai räntäsateen tuntua, enkä halunnut kastua, päättelin mielessäni että maneesi olisi silloin turvallisempi vaihtoehto ratsastukselle. Maneesiin päästyäni vein Piscesin sen keskelle ja hyvin tottuneesti nousin sen selkään, heti kun olin laskenut jalustimet alas ja tarkistanut että kiristin satulavyön kunnolla. Koko selkään nousun ajan kimo puoliverinen seisoi paikoillaan, mutta tunsin kuinka se paloi halusta lähteä jo menemään eteenpäin. Hymyillen painoin pohkeeni ruunan kylkiin mahdollisimman hellästi, sillä hevonen lähti pienimmistäkin avuista liikkeelle. Niin se teki nytkin.

Kerätessäni ohjia käsiini, suunnittelin jo ratsastustuntiamme. Emme olleet menneet puoliveriruunan kanssa pitkään aikaan koulua, sillä yleensä hypimme enemmän esteitä. Katse edessäpäin ja ryhti suorana, annoin Piscesin kuitenkin kiertää kenttää pari kertaa ympäri kumpaankin suuntaan pitkillä ohjilla. Vaikka ratsullani olikin jo niin pitkät ohjat kuin vain sille oli mahdollista antaa, siltikin se venytti kaulaansa ja yritti pyytää lisää ohjaa. Irvistin itsekseni, kun ruunan kerran nykäistäessään kaulaansa eteenpäin kovaa, kellahdin melkein hevoseni kaulalle. Saatuani ryhtini takaisin, keräsin ohjat kunnolla käsiini.
"Tiedän että inhoat kouluratsastusta, mutta yritä käyttäytyä kunnolla", mutisin hiljaa Piscesille ja painoin taas vähän pohkeitani sen kylkiin, jotta ruuna lähtisi menemään vähän rivakkaampaa vauhtia.

Aloitin tuntimme kevyesti pelkällä ravilla. Piscesin ravi pomputti minua hiukan, mutta en antanut sen häiritä ratsastustani. Kun menimme ravilla ensimmäiseen vastaantulevaan kulmaan, ruuna yritti oikaista siitä. Osasin kuitenkin varautua sen temppuihin, joten hevoseni joutui omaksi pettymykseensä kulkemaan kaviouraa pitkin. Hetken ravattuamme, aloitin kevennyksen ja ryhdyin tekemään voltteja aina pitkien sivujen keskelle. Hiekka pöllysi takanamme kun voltteja tehdessämme Pisces innostui lisäämään vauhtiaan. Koska vauhdin lisääminen ei mennyt ihan ryntäilyn puolelle, sen kerran annoin ruunani pitää kovan vauhtinsa. Muutaman kierroksen jälkeen vaihdatin hevosellani suuntaa kokorataleikkaalla ja teimme vielä pari volttia toiseenkiin suuntaan. Kun Pisces alkoi lopultakin taipumaan kunnolla, lopetin volttien teon ja hiljensin puoliverisen vauhdin välikäyntiin.

Hetken päästä päätin nostaa Piscesillä laukan suoraan käynnistä, se onnistui hyvin harvoin. Nyt se kuitenkin onnistui, kun ruuna oli tarpeeksi virkeällä tuulella. Teetätin Piscesillä keskelle maneesia suuren ympyrän, jossa sitten laukkasimme vähän aikaa. Rakastin hevoseni laukkaa, tuntui kun maneesin sijaan olisimme olleet jossain pilven päällä, niin tasainen ja kepeä laukka Piscesillä oli. Laukattuamme vielä toiseenkiin suuntaan, hiljensin Piscesin käyntiin ja annoin sille pitkät ohjat loppukäyntiä varten.
"Hienosti meni", sanoin puoliveriselle ja taputin sen kaulaa. Pisces hörisi hiljaa ja käänteli korviaan taaksepäin, kuin se olisi kuunnellut minua. Loppukäynnin jälkeen kaarsin ruunani keskelle kenttää ja laskeuduin alas sen selästä.

Jalkani tuntuivat hyvin omituisilta kun ryhdyin löysentämään Piscesin satulavyötä ja nostamaan jalustimia ylös. Heti kun olin saanut ohjatkin otettua ruunan kaulalta, minun oli pakko painaa poskeni Piscesin kaulaa vasten, sillä olin niin tyytyväinen hevoseen. Siinä hetken oltuani, maneesiin alkoi tulla Cherryn johdolla porukkaa. Ratsastustuntilaisia, selvästikin. Hymyilin Cherrylle, kun lähdin taluttamaan Piscesiä ulos maneesista. Minulla ei mennyt kauaa aikaa kun purin kaikki varusteet pois Piscesin päältä ja tapojeni mukaan harjasin sen vielä läpi pölyharjalla. Tarkistin myös ettei ruunan jalkoihin ollut ehtinyt ratsastuksellamme tulla mitään ja kun hetken päästä totesin että ne olivat ihan kunnossa, taputin Piscesiä kaulaan. Vielä vietyäni kaikki tavarat takaisin varustehuoneeseen, vilkaisin kelloa. Se näytti jo puolta seitsemää, joten Pisces sai jäädä talliin. Samalla kun olin varustehuoneessa, join vähän vettä, jonka aikana en pian ollutkaan yksin varusteiden keskellä. Eräs vaaleahiuksinen nuori tyttö oli tullut varustehuoneeseen, harjapakkia kantaen.

"Terve", tervehdin Iitua hymyillen ja laskin vesipulloni alas.
"Moi! Sinä olet sen kimon puoliverisen omistaja, etkö vain?" Iitu kysyi iloisesti ja nyökkäsin hänelle.
"Piscesin. Jos oikein muistan niin.. sinä taidat omistaa sen shetlanninponi Gandalfin?" kysyin ja nyt oli Iitun vuoro nyökätä.
"Omistan myös Dian ja Nepan", Iitu kertoi. Juttelimme vähän aikaa hänen kanssaan, mutta puhelimeni pirinä keskeytti meidät. Vilkaistuani sen näyttöä, huomasin veljeni soittavan minulle. Iitu hymyili minulle ja lähti takaisin tallin puolelle, kun taas minä vastasin puhelimeeni.
"Mitä?" sanoin siihen ja irvistin sitten, kuulostin ehkä hiukan töykeältä.
"Ootko missä? Tarviin autoa", Michael totesi puhelimeen ja rypistin otsaani.
"Tallilla. Saat auton yhdellä ehdolla.. jos tulet hakemaan minut täältä. Sinulla on vara-avain ja en tullut tänään autolla tänne", sanoin ja kuulin veljeni huokaisevan puhelun toisessa päässä.
"Okei sitten. Olen siellä kymmenen minuutin päästä", Michael vastasi ja lopetimme sitten puhelun. Virnistin itsekseni. Taisin saada itselleni juuri kyydin kotiin. Ennen kun menin tallipihalle odottamaan veljeni tuloa, kävin sanomassa heipat karsinassaan torkkuvalle Piscesille.

Nimi: Mirka

09.11.2017 21:58
Jatkoa tarinalle: Mitä vielä tapahtuukaan

Aika pysähtyi mielessäni. Katsoin Starya suoraan silmiin sen jarruttaessa nenäni edessä. Sitten tunsin kun sen jalat liukuivat omia jalkojani päin. Sen polvet osuivat minun polviini ja aloin kaatumaan taaksepäin. Huomasin kun Stary alkoi polvistumaan suoraan minun päälleni. Pyllyni osui kentän hiekkaan ja tammani kalua tömähti suoraan vatsaani. Ilmat lähtivät pihalle. Yritin hengittää, mutta en pystynyt. Stary nousi heti ylös ja alkoi haistelemaan minua. Kuulin hiljaa kun Cherry huutaa nimeni juosten kentälle.
- Sattuiko pahasti? Cherry kysyi hieman hätääntyneenä.
En saanut sanotuksi mitään, sillä yritin vain haukkoa henkeä.
Cherry nosti minut istumaan ja tuki selästä. Sain taas henkeä, mutta aloin hengittämään hyvin nopeasti. Aloin hieman täristä ja muutuin kalpeaksi. Olin lähellä saada paniikkikohtauksen.
- Noniin, noniin, ota ihan rauhassa. Hengitä syvään, sisään ja ulos, Cherry puheli minulle rauhallisella äänellä.
Rauhotuin ja nousin Cherryn avuin seisomaan. Otin tukea hänestä.
- Kannattaisko sun kumminkin vielä istua alas? hän varmisteli.
- Tää on ihan hyvä, vakuuttelin.
Vatsassani alkoi vääntää ja oksensin suoraan Cherryn puhtaille ratsastus saappaille.
- Anteeks, anteeks ant………….., pahoittelin asiasta ja pyörryin saman tien Cherryn käsille.

Avasin silmät. Aluksi näin vain sumeaa. Sitten näin Cherryn. Olin tallin sohvalla ja Cherry oli vieressäni. Muita tallilaisia katseli ovella peloissaan.
- Anteeks oikeesti niist sun kengistä, jatkoin pahoittelua.
- Se ei tosiaankaan nyt haittaa. Tärkeintä on et sä oot nyt tajuissas ja toivottavasti kunnossa, hän vastasi.
Cherry antoi juomista ja tarkisti kalpeuttani. En ollut enään lumenvalkea. Cherry nosti minut ylös ja vei autolleen. Lähdimme sairaalaan tarkastamaan tilani.

Sairaalassa jouduimme odottamaan melkein kaksi tuntia, että oli meidän vuoromme. Selvisi, ettei minulla onneksi ollut aivotärähdystä tai mitään paikkaa murtunut. Pallea oli saanut aika kovan tärskyn, joten se saattaa olla muutaman päivän kipeä. Sain kipulääkettä mukaan.
- Kuka hoiti Staryn? kysyin.
- Nikki juoksutti sen ja hoiti muuten, Cherry vastasi.
- Hyvä juttu, sanoin ja hymyilin ensimmäistä kertaa tapahtuneesta.
Ajamassa meille päin, aloin taas muuttua kalpeaksi.
- Pysäytä äkkii! huudahdin pidätellen oksennusta.
Cherry pysähtyi. Avasin oven ja rojahdin asfaltille oksentamaan. Cherry tuli vierelleni lohduttamaan.
- Pitäskö sun juoda enemmän ja ottaa jotai pientä syömistä. Oot nimittäi menettäny paljon nestettä ja varmaan verensokeritkin alhaalla, Cherry kehotti.
- Joo, varmaan kannattas, vastasin.
- Mitäs jos tulisit seuraavaksi yöksi mun luo, jos vaikka jotain sattuu tai ainakaan ei tarvii olla yksin tuossa kunnossa? hän ehdotti.
- No, jos se on sulle oikeesti ok? kysyin.

Jatkuu…..

Vastaus:

Vau! Tuota en kyllä osannut odottaa, vaikka viimeksi pahaenteiseen asetelmaan jäätiinkin.

Sydänhän tässä yritti pyrkiä rintakehästä ulos, kun näin Staryn laukkaavan sinua kohti ja sitten vielä kaatuvan päällesi. Mitään noin pelottavaa ja vaarallisen näköistä en ole nähnyt vuosikausiin. Hetken aikaa vaikutti jo pahasti siltä, että se oli sitten menoa sinulle. Onneksi tammasi pääsi heti ylös päältäsi, eikä lopulta mitään kovin vakavaa tainnut sattua. Suojelusenkeleitä oli tällä kertaa mukana kokonainen armeija!

Totta kai on enemmän kuin ok, että tulet meille siksi aikaa, että olosi taas tasoittuu!

En erityisesti tykkää siitä, että kesken jatkotarinan vaihdat näkökulmaa noin radikaalisti. Jos aloitat kirjoittamaan tarinaa hevosen näkökulmasta, lopeta tarina myös samalla tavalla. Mielestäni oli hyvä, että kirjoitit tämän osan omasta näkökulmastasi, mutta silloin olisi jo alunkin voinut kirjoittaa sinun vinkkelistäsi. Miltä teksti oikein vaikuttaisi, jos jatko-osat lyötäisiin peräkkäin?

Tarina itsessään on kuitenkin valtavan hyvin kirjoitettu! Teksti on mukaansatempaavaa ja jännitys pysyy yllä tarpeeksi pitkään. Tapahtumat eivät myöskään ole aivan ennalta arvattavia, vaan tarina koukuttaa lukijansa janoamaan lisää. Olit hyvin ottanut mukaan myös Nikkin, joka aina jaksaa valittaa, etteivät muut hoitajat huomioi häntä tarpeeksi :D

Ps. Ei enään, enää!

Saat tästä tarinasta 80v€, ole hyvä!

Nimi: Lullu♡

05.11.2017 08:51
|| Tutustumista ||

Heilautin toisen jalkani pyörän polkimelle ja lähdin polkemaan. Olin päättänyt tutustua paremmin Cherseyym ja ehkä pyytää sieltä hoitohevosta. Kun pyöräilin tallille, oli yllättävän kylmä. Hengitykseni höyryksi ja nenänpääni ja posket muuttuivat pikkuhiljaa punaisiksi alkavasta pakkasesta. Aamuaurinko yritti sinnikkäästi tulla pilvien takaa esiin, mutta epäonnistui joka kerta. Naurahdan vähän.

Kello on vasta 9.07 kun saavun tallin portista sisään. Huomaan, että tarhoissa on loimitettuja hevosia. Ihastelen hetken tummanruunikkoa tammaa, jolla on ruskea sadeloimi ja pintelit ja bootsit. Sitten huomioni kääntyy tallirakennukseen, enkä huomaa suojata niskaani sateelta. Kolme jäätävän kylmää pisaraa osuu niskaani ja kiroan.

Avaan ehkä hieman painavan tumman tallioven. Annan oven mennä hitaasti kiinni ja kävelen sitten peremmälle talliin. Pian törmään arviolta kolmikymppiseen vaaleaan naiseen.
"Tervehdys! Olen Cherry. Kuka oket?" Nainen tervehtii iloisesti.
"Olen Luna Laakso, Lullu." Esittäydyn. Juttelen Cherryn kanssa aika pitkään, kunnes hän sanoo:
"Etsit siis hoitohevosta? Näytän sinulle hoitajaa vailla olevat kauramoottorit"

Ihastuin tummanruunikkoon, ruskealla sadeloimella varustetttuun tammaan.
"Ahaa! Ihastuit meidän Missiin, vai?" Cherry naurahtaa. Nyökkään ja nainen kertoo minkälainen Missi on. Kun sanon, että voin aloittaa tamman hoitamisen nyt heti, Cherry nyökkää. Hän kertoo varaavansa minulle kaapin ja että olen nyt Missin hoitajan koepaikalla. Jännää.

Vastaus:

Teit varmasti uuden ennätyksen siinä, miten nopeasti sait ensimmäisen tarinasi ulos liittymisesi jälkeen!

Tallin ulkonäkö on usein saanut Cherseyssä ensimmäistä kertaa vierailevat haukkomaan henkeään. Sinä taidatkin olla vähän paremmista porukoista jo lähtökohtaisestikin, kun Suomen maisemiin huonosti sopiva pytinki ei sinussa sen kummempia fiiliksiä aiheuttanut. Tai sitten Missi oli mielestäsi vielä hienompi kuin annoit ymmärtääkään ja vei onnistuneesti ajatukset täysin itseensä :D
Missillä oli jo aiemminkin hoitaja, mutta siitä on kyllä jo lähes vuosi aikaa. Tamma on siis saanut elää hyvin sitoutumatonta elämää - jos näin voi edes sanoa. Eiköhän teillä ala kuitenkin nopeasti sujua, kun pääsette tutustumaan toisiinne paremmin.
Osoittauduit varsin nopeasti reippaaksi ja sanavalmiiksi nuoreksi naiseksi. Se onkin hyvä, sillä tapaturma-alttiin Missin hoitajana saat milloin olla etsimässä betadinea, milloin pumpulia ja milloin päivystävän eläinlääkärin numeroa...

Varo lyhyitä, konjunktiolla alkavia lauseita, jotka olisivat korvattavissa useimmiten fiksummalta kuulostavilla lauseenvastikkeilla. Olkoon "Kun pyöräilin tallille, oli yllättävän kylmä" esimerkkinä tällaisesta. Itse olisin todennäköisesti muotoillut saman asian näin: "Pyöräillessäni tallille oli yllättävän kylmä."
Tarkkana myös genetiivien käytön kanssa! Heti ensimmäisessä kappaleessa puhut hengityksestäsi ja nenänpäästäsi, mutta kenen posket sitten ovatkaan kyseessä?
Älä myöskään vaihtele aikamuotoa. Kirjoita joko preesensissä tai imperfektissä, älä molemmissa ilman painavaa syytä (takaumat tms).

Kannattaa myös kerrata vielä repliikkien kirjoitus. Olet oikeilla raiteilla niiden kanssa, mutta pientä fiksausta ne vielä kuitenkin vaativat. Suurimpina huomioina nyt sellaiset asiat, kuin että johtolause kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella (ellei lauseen aloittava sana satu olemaan erisnimi) ja että lainausmerkkien sisään ei viimeistä pistettä merkitä. Sen sijaan lainausmerkkien ulkopuolelle merkitään pilkku ennen johtolausetta. Jos johtolausetta ei perässä kuitenkaan ole, niin sitten piste normaaliin tapaan lainausmerkkien sisään. Alla korjattu versio keskustelustamme.
"Tervehdys! Olen Cherry. Kuka olet?" nainen tervehtii iloisesti.
"Olen Luna Laakso, Lullu", esittäydyn. Juttelen Cherryn kanssa aika pitkään kunnes hän sanoo: "Etsit siis hoitohevosta? Näytän sinulle hoitajaa vailla olevat kauramoottorit."

Kovin tarkkojen kellonaikojen mainitseminen harvoin on tarpeellista. Ne voivat tulla kyseeseen, kun sinulla on päällä minuuttiaikataulu tai vilkaiset kellonaikaa vaikkapa puhelimestasi. Tässäkin tilanteessa olisi kuitenkin riittänyt tieto siitä, että kello oli vähän yli yhdeksän.
Tarinassa oli kuitenkin pohjalla hyvä ajatus, vaikka teksti omia sanojasi lainatakseni olikin "karsea, sekava ja tönkkö". Erityisesti pidin mukana olleista pienistä yksityiskohdista, kuten auringosta pilvien takana sekä niskaasi tippuneista vesipisaroista. Sinänsä nuokin elementit olivat ristiriidassa keskenään, mutta toisaalta Suomen syksy/talvi nyt onkin tunnettu vaihtuvista sääoloistaan. :D
Tässä tuli nyt paljon asiaa kerralla, mutta älä masennu. Tällaista kohtelua täällä saavat kaikki hoitajat aluksi :D

Saat tästä tarinasta 20v€, ole hyvä. :)

Nimi: Perho

03.11.2017 19:49
Luku 7 || Suuria loikkia esteiden yli

Astuessani tallin portista sisään, oli vielä pimeää. Kello oli vasta seitsemän, mutta silti kaikki hevoset olivat loimitettuina ulkona. Maahan jääneen ensilumen naristessa saappaitteni alla, kävelin hoitohevoseni tarhalle. Mave saapui portille hörähtäen.
"Hei poika, mitä kuuluu? Tänään hypätään", juttelin sille. Ehkä se ymmärsi mitä tarkoitin tai sitten ei, mutta ruuna käänsi korvansa suuntaani ja puuskahti. Naurahdin ja lähdin kävelemään kohti tallia. Heilautin kättäni tutuksi tulleelle tummahiuksiselle Mirkalle joka oli hakemassa omaa hevostaan tarhasta. Hain Maven karsinan ovesta sen riimun ja narun. Astelin tallista ulos pihalle, missä oli alkanut sataa lunta. Mave ravaili innoissaan tarhassaan kun avasin portin puoliksi ja pujahdin siitä ali. Kutsuin rautiasta portin sisäpuolelta. Mave tuli innoissaan luokseni. Pujotin riimun sen päähän ja kiinnitin riimunarun riimuun. Avasin portin ja talutin rauhallisen ruunan ulos tarhasta. Suljin portin perässäni ja ohjasin puoliverisen tallipihan poikki karsinaansa. Otin siltä riimun pois ja lähdin hakemaan harjapakkia. Harjapakki löytyi nopeasti, kiitos suursiivouksen joka oli tehty vähän aikaa sitten. Kannoin harjapakin karsinalle ja pujahdin karsinaan ottamaan ruunalta loimen pois. Mave tunki ensimmäisenä turpansa taskuuni, himoiten sille aikaisemmin ostamiani porkkananmakuisia nameja. Syötin sille pari ja aloin ottamaan loimea pois. Mave seisoskeli rentona paikallaan kun tartuin kumisukaan ja lähdin sillä pyörittämään pitkin hevosen paksua talvikarvaa. Mave puhahti ja venytti kaulansa pitkäksi löytäessäni kutisevan kohdan.

Olin juuri harjaamassa ruunan päätä, kun kuulen äänen karsinan ovelta.
"Hei! Sä taidat olla Perho?" räikeähiuksinen nainen kysyi. Nyökkäsin hämilläni, mitäköhän olin nyt tehnyt väärin?
"Cherry pyysi ilmoittamaan että voi hyvin pitää sulle tänään pienen estetunnin", hän ilmoitti. Mietin hetken, ja sitten muistin kysyneeni aikaisemmin Cherryltä tuntia.
"Okei, kiitos ilmoituksesta", vastasin.
"Mä oon muuten Nikki, ja tulen mielenkiinnosta katsomaan sun tuntia", Nikki totesi ja ja käveli ulos tallista.
"Okei", vastasin loittonevalle selälle. Käännyin katsomaan Mavea.
"Pysy tässä, haen sun varusteet", sanoin rautiaalle ja kävelin satulahuoneeseen. Nostin satulan telineestään, mutta sain todeta ettei siinä ole vyötä. Laskin satulan takaisin ja pengoin lähes koko satulahuoneen läpi, kunnes näin panssarivyön Maven koulusatulan päällä. Murisin mielessäni sille joka oli sen sinne laittanut. Otin vyön ja laitoin sen satulan päälle. Nostin satulan syliini ja nappasin Maven estesuitset koukusta. Kannoin ne karsinalle missä Mave odotteli korvat hörössä. Se taisi tunnistaa estesatulan, sillä ruuna hirnahti innoissaan. Pudistelin päätäni ja laitoin suitset koukkuun odottamaan. Avasin karsinan oven ja nostin satulan rautiaan selkään. Asettelin satulan niin ettei se paina lapaa tai säkää ja laitoin satulavyön höllästi kiinni. Otin suitset ja avasin ne nipustaan. Mave katsoi minua pilke silmäkulmassaan ja kohotti hieman päätään.
"Mave", sanoin varoittavasti astuessani karsinaan. Otin ruunan päästä kiinni ja pujotin kuolaimet sille suuhun. Sen jälkeen kaikki sujuikin ongelmitta. Laitoin ruunalle suojat, mitkä olin nostanut valmiiksi karsinan oven viereen. Mave härnäsi minua heiluttelemalla jalkojaan.
"Riittää", ilmoitin sille, ja sainkin sen rauhoittumaan.

Laitettuani itselleni varusteet päälleni, laskin ohjat Maven kaulalta ja lähdin taluttamaan sitä kohti maneesia. Liu'utin maneesin oven auki ja talutin ruunan sisään.
"Mikäs sulla kesti?" Cherry kysyi.
"Joku oli laittanut panssarivyön koulusatulan päälle", mutisin. Laskin jalustimet alas ja ponnistin selkään. Annoin virkeälle ruunalle pohkeita. Mave lähti kiertämään uralla normaalia reippaammin. Katselin samalla Cherryn rakentamaa matalaa rataa.
"Voit aloittaa ravailemalla kenttää ympäri, ja tekemällä nopeita temponmuutoksia käyntiin", Cherry ohjeisti. Pyysin ruunaa nostamaan ravin, mutta jouduin vapauttamaan vähän raipalla ennen kuin rautias alkoi liikkua kunnolla. Annoin sen juosta muutaman sivun verran. Vedin kevyesti ohjista vaatien hidastamaan. Mave siirtyi nopeasti käyntiin. Muutaman askeleen jälkeen pyysin jälleen ravia. Se nousi hieman laiskasti, mutta nousi kuitenkin. Jatkoimme samaa rataa muutaman kierroksen, kunnes Cherry pyysi nostamaan laukan. Laukka nousi ripeästi, ehkä vähän turhankin ripeästi, sillä horjahdin nopeasta tahdinvaihdoksesta. Ruuna laukkasi siististi uralla myötälaukkaa.
"Voisit siitä tulla tälle punavalkoiselle ristikolle niin katsotaan miten Mavella sujuu hyppy tänään", Cherry neuvoi. Käänsin rautiaan osoitetulle esteelle. Mave hyppäsi kaukaa ja korkealle. Annoin ruunalle tilaa hypätä myötäämällä ohjista. Laskeuduimme hallitusti alas ja jatkoimme matkaa takaisin uralle.
"Sehän oli iso hyppy. Mave taitaa haluta hypätä korkeampia", Cherry naurahti. Taputin laukkaavaa hevosta pikaisesti kaulalle.
"Tule sen kanssa tää rata numerojärjestyksessä", omistajatar kehotti. Cherry oli ehtinyt numeroimaankin esteet kun minulla kesti. Ratsastin suoran tien ykkösesteelle. Esteen yli tuli jälleen ylisuuri loikka mikä sai minut horjahtamaan hiukan. Käänsin ruunaa kohti kakkosestettä, mikä olikin vajaa puolimetrinen pysty. Sain hillittyä rautiasta niin että hyppy pysyi inhimillisenä. Silmäilin samalla rataa, siinä oli kuusi estettä, joista oli jäljellä enään neljä. Seuraava este oli matala okseri. Sen yllä Mave ennakoi, mutta pääsi turvallisesti esteen toiselle puolelle. Neljäs ja viides este olivat tavallisia pystyjä jotka suoritimme ongelmitta. Kuudes este oli kuitenkin muita korkeampi pystyeste. Onneksi sekin oli vielä alle metrin, joten ylitys onnistui. Palasimme uralle ja pyysin ruunan käyntiin. Rautias hiljensi mielellään. Annoin sille pitkät ohjat.
"Hyvännäköisiä hyppyjä! Voisit kuitenkin ottaa polvillasi enemmän tukea satulasta", Cherry neuvoi. Nyökkäsin vastaukseksi.
"Nostetaan reippaasti. Nikki, tulehan avuksi!" Cherry totesi ja alkoi kantamaan puomeja esteille.

Pian koossa olikin kuusiosainen 100-115cm korkea esterata. Katsellessani esteitä kylmä hiki nousi selkääni. Minua pelotti itseni nolaaminen muiden silmissä.
"Sä voit tulla tän samassa järjestyksessä kuin äskenkin", Cherry ilmoitti. Nostin Mavella laukan, ratsastin voltin ja ohjasin sen ensimmäiselle esteelle. Se oli jo aika korkea pysty. Mave höristi korvansa ja ponnisti. Hyppy oli onnistunut ja siisti. Toiselle esteelle oli hieman hankalampi tie, mutta ohjasin ruunan pidempää reittiä. Kolmannen esteen jälkeen rautias alkoi hiipua, vaikka vauhti ei ollut edes kova. Kannustin sitä jatkamaan. Neljännellä esteellä Mave hyppäsi turhan myöhään ja pudotti ylimmän puomin. Viides ja kuudes este sujuivat hyvin, ja annoin puoliverisen hiljentää käyntiin. Päästin ohjat pitkiksi ja käännyin katsomaan Cherryyn.
"Se oli ihan hyvä suoritus. Vähän enemmän voisit edelleen tukeutua polvilla mutta muuten hyvä. Menehän talliin laittamaan Mave kuntoon, se on ihan hikinen", Cherry neuvoi. Käänsin ruunan kaartoon ja kiitin sitä taputtamalla kaulalle. Hyppäsin alas lihakset kipeinä ja löysäsin satulavyötä. Lähdin taluttamaan Mavea talliin ja sain Nikkin vierelleni.
"Sehän meni hyvin", hän tokaisi.
"Kiitos", vastasin hieman ujostellen. Nikki katosi parkkipaikan suuntaan.
"Heippa", sanoin tuon loittonevalle selälle. Talutin rautiaan suoraan pesupaikalle ja otin satulan pois. Kävin hakemassa sen riimun ja vaihdoin sen suitsien tilalle. Suihkuttelin hikistä ruunaa viileällä vedellä. Mave innostui leikkimään ja kuoputti ilmaa kaviollaan. Nauroin ruuna pelleilylle ja hain pyyhkeen. Kuivasin puoliverisen huolellisesti ja laitoin sille villaloimen. Käärin ruunanjalkoihin vielä lämpopintelit. Vein sen karsinaansa lepäämään.

Parinkymmenen minuutin päästä kävin vaihtamassa villaloimen talliloimeen. Syötin hoitohevoselleni muutaman namin kiitokseksi hyvästä työstä. Kävellessäni ulos tallista kuulin Maven hörähtävän kuin sanoakseen näkemiin.
"Heippa Cherry!" huudahdin hevosia sisäänhakevalle naiselle. Cherry heilautti kättään vastaukseksi ja jatkoi puuhaansa. Kävellessäni kotiinpäin, mietin kuinka onnellinen olin saadessani pitää noin ihanaa hoitohevosta. Sitten muistin Maven olevan jo neljäntoista.
"Toivottavasti saan viettää Maven kanssa vielä monta ihanaa vuotta", toivoin hiljaa ääneen täysikuun paistaessa taivaalla. Asetin puhelimeni taustakuvaksi Mavesta ottamani suloisen kuvan.
"Hyvää yötä Mave", kuiskasin vielä viileään ilmaan.

Vastaus:

Tulette Maven kanssa kyllä nykyään loistavasti toimeen keskenänne! Eipä tule mieleeni yhtään kertaa, jolloin se olisi lopettanut kuolainten välttelyn vain hoitajan painavan äänensävyn ansioista. Sama koskee tietysti myös pelleilyä suojittaessa, mutta sitähän se ei aina edes harrasta. Ruuna jaksaa myös kerta toisensa jälkeen tulla yhtä reippaasti sinua vastaan, vaikka vaihtoehtona olisi jäädä tarhaan hengailemaan Katin kanssa. Toisaalta nuoren ravurin seura voi kyllä olla välillä aika raivostuttavaa, joten ehkä Mave ottaa mielellään pientä hermolomaa lapsihevosen kanssa elämisestä. :D

Mave on alkanut innostua hyppäämisestä vielä aiempaakin enemmän nyt, kun sen aktiivikisaura on jo takanapäin ja se pääsee tekemään kunnon ratatreeniä yhä harvemmin. En nyt juuri tarkalleen muista, miten kokenut sinä itse olet esteratsastajana, mutta ainakin tänään pärjäsit oikein hyvin! Estehirmua ei tällaisina päivinä ole aina kovin helppo hallita, vaikka harvemmin se mitään varsinaisesti typerää tekeekään. Voisit yrittää hypätä sillä pariin otteeseen viikossa, jotta te molemmat pysytte hyvässä iskussa ja maltatte keskittyä touhuun kunnolla!
Äläkä pelkää, Mavehan on vasta 14-vuotias. Monet tutuistani sanoisivat, että sehän on hevonen parhaassa iässä! Ajattele asiaa siltä kantilta, että se on jo kokenut konkari, joka kuitenkin on edelleen täysin terve ja käyttökuntoinen. Mikäli mitään maailmaa mullistavaa ei tapahdu, niin ruuna viihdyttää meitä tallilla vielä useiden vuosien ajan.

Lupasin kyllä jo chatissä, etten kommentoisi tarinan teknistä puolta nyt mitenkään Nikkin jo hoidettua sen puolen. Viimeisestä kappaleesta minun on kuitenkin pakko mainita sen verran, että tuollaista tekstiä todellakin kaipaan lisää! Koko tarina oli kyllä ihan hyvää tekstiä, mutta vasta tuo loppu sai lukijan paremmin eläytymään tarinaan. ♥
Saat tästä tarinasta 90v€, olehan hyvä!

Nimi: Iitu

27.10.2017 08:48
4HM
Tallille tulo
Jatkuu...


Pidin ponia paikoillaan samalla kiristäen satulavyötä. Dia hyppeli jo honteloilla koivillaan tutkimassa kentän nurkkia. Kiipesin selkään ja kiristin satulavyötä vielä yhdella reijällä. Pyysin Nepan käyntiin ja lähdimme kävelemään kenttää ympäri vasempaan kierrokseen pitkin ohjin. Nepa kulki kaulaansa venytellen ja pikku shettis-askelilla. Kolmen kierroksen jälkeen keräsin ohjat ja pyysin Nepan raviin. Poni hyppäsi raviin ja lähti ravaamaan reippaasti. Sillä Nepalla taisi olla vähän liika energiaa. Kevensin reippaasti ja lisäsin hieman Nepaan vauhtia. Yhden kierroksen kuluttua hidastin käyntiin ja taputin Nepaa kaulalle. Vaihdoin kokorata leikkaalla suuntaa ja annoin Nepan venyttää hieman kaulaansa. Se hörähti ja Dia laukkasi kentän toiseen päähän. Jotain oli hiljalleen alkanut leijailla taivaalta. Lunta???!!!???!! Puistin sen mielestäni ja aloin ajatella laukannostoa. Nepa puri kuolaimeen ja päästin sen raville. Seuraava kulma lähestyi ja sitten se oli kohdalla. Annoin laukkapohkeet ja Nepa lähti pukittelevaan rodeolaukkaan.
"Pruut Nepa!" Sihahdin ponille ja pidätin. Poni hilliintyi ja laukkasi nätisti. Yhtäkkiä Nepa pukitti hillittömän pukin ja minä pääsin maistelemaan kentän hiekkaa. Voi herranduudeli!
Sinkosin pystyyn nopeasti ja aloin katsella mihin Nepa oli mennyt. Noh, se tietenkin laukkasi kenttää ympäri ohjat levällään. Kun se pysähtyi ottamaan happea, nappasin ponin kiinni. Kun lähempää katsoi, ohjat olivat napsahtaneet poikki.

Jatkuu...

Vastaus:

Nepalla ja Dialla taisi molemmilla olla aika reippaasti energiaa! En tiedä ehditkö Nepan pukitteluilta huomaamaan, mutta varsa sinkoili aivan innoissaan emänsä mukana koko pitkän sivun ajan.
Totta se tosiaan on, että ensilumikin sattui jo satamaan taivaalta. Aina hevoset ovat asiasta vähän hämmentyneitä, mutta varsoille ensimmäinen luminen päivä on aina kovin ihmeellinen. Pihatossa oli kovat piehtaroimiset ja lumen maistelut käynnissä, kun kävin siellä jakamassa päiväheiniä. :D

Toivottavasti sinua ei sattunut putoamisessa! Ainakaan Nepaa ei ole koolla pilattu, joten korkealta et päässyt alas tulemaan. Sen sijaan pääsi shettisten loistava rakenne jälleen loistamaan. Kuten varmasti itsekin sait huomata, ei sitä kaulaa pukitteluvaiheessa siinä satulan edessä ole ollenkaan, vaan pään yli lentää helposti oikein komeassa kaaressa... :D

"Nepa kulki kaulaansa venytellen ja pikku shettis-askelilla" on tässä muodossa melko tökerösti ilmaistu. Ajatus lyhyestä, ponimaisesta askeleesta kyllä selviää, mutta lukeminen on raskasta lukijan joutuessa miettimään virkkeen merkitystä. Itse olisin muotoillut virkkeen vaikkapa näin: "Nepa kulki kaulaansa venyttäen shettismäisen pienillä askelilla."
"Lunta???!!!???!!" on turhan korostettu kohta tekstistä. Ihmetyksen voi ilmaista huomattavasti hillitymminkin, kuten vaikkapa "Lunta?" tai korkeintaan "Lunta?!"

Saat tästä tarinanpätkästä 20v€, olehan hyvä. :) Lisäksi voit käydä kaupasta hakemassa uudet ohjat Nepalle.

Nimi: Kathryn

22.10.2017 14:50
Luku 2 - Tutustumisia

Koska sunnuntai oli itselleni rauhallinen ja hiljainen päivä, päätin lähteä Cherseyyn katsomaan Piscesiä. Sillä kertaa saisin mennä tallille pyörällä, koska veljeni oli ominut autoni koko viikonlopuksi ja palauttaisi sen vasta maanantai iltana minulle. Laittaessani laukkuuni vesipullon, etsin käsiini myös pyörän avaimen ja valkoisen tuubihuivini. Jaloissani oli jo parhaat päivänsä nähneet ruskeat ratsastushousut, joita katsellessani päätin että heti kun rahatilanteeni sallisi niin ostaisin itselleni uudet ratsastushousut.

Pyöräni oli nojaamassa vaahteraan, joka oli jo pudottanut oranssit lehtensä kuuran peittämään maahan. Heilautin itseni pyörän satulaan ja laitoin laukkuni siinä kiinni olevaan koriin, jonka jälkeen lähdin polkemaan hiljaista katua pitkin kohti Cherseytä. Huomasi että oli sunnuntai, sillä liikkeellä ei ollut yhtään niin paljon ihmisiä kuin muina viikon päivinä. Ajaessani Cherseyyn, vastaani ei tullut kuin pari autoa ja yksi ainoa lenkkeilijä kahden koiransa kanssa.

Päästessäni Cherseyn tallipihalle, jätin pyöräni nojaamaan lukittuna tallin tiiliseinää vasten ja kävin viemässä laukkuni satulahuoneeseen. Satulahuoneessa törmäsin vaaleahiuksiseen, minua nuorempaan naiseen.
"Ai, sori, ei ollut tarkotus näin vaan rynniä sinuun päin", sanoin tuolle nuorelle naiselle virnistäen hiukan nolona.
"Ei se mitään. Olen muuten Jasmin, ei olla taiettukaan ennen nähdä toisiamme?" nuori nainen esittäytyi ja pudistin päätäni.
"Voi johtua siitä että olen uusi täällä. Sain täältä tallipaikan hevoselleni Piscesille", sanoin hymyillen.
"Ai joo, näinkin tullessani uuden hevosen Starin kanssa samassa tarhassa", Jasmin muisteli ja jouduimme siirtymään hiukan sivummalle, jotta yksi toinen hoitaja pääsisi ohitsemme. Ennen kun hän lähti takaisin tallin puolelle satula ja suitset käsivarsillaan, hän kertoi nimensä olevan Aleksandra. Jotta emme olisi muiden tiellä, juttelimme Jasminin kanssa vielä vähän aikaa ja sitten ryhdyimme tekemään omia hommiamme.

Ottaessani mukaani Piscesin vanhan riimunnarun, lähdin hakemaan ruunaa tarhasta, jonne se oli aamulla viety. Minun tuurillani ruuna oli tietysti tarhan kauimmaisessa kulmassa syömässä viimeisiä heiniään. Toinen kimo hevonen, ilmeisesti Star, seisoskeli lähempänä porttia ja lepuutti toista takajalkaansa. Pujahdin hiljaa portin ali tarhaan ja piilotin varmuuden vuoksi riimunnarun selkäni taakse. Joskus Pisces saattoi olla sellaisella tuulella ettei oikein tahtonut antaa ottaa itseään kiinni, mutta yleisemmin se oli innokkaana menossa talliin.
"Pisces, huvittaako sinua työnteko tänään?" kysyin hevoseltani ja ohitin Starin. Pisces nosti päänsä ylös heinistä ja korvat suunnattuna minuun päin, se lähti epäröimättä tulemaan ravilla kohti minua. Hymyilin itsekseni.
"Terve kamu, oliko hyvä ensimmäinen yö uudessa kodissasi?" puhuin suomalaiselle puoliveriselle rauhallisesti kun se oli vierelläni. Napsautin riimunnarun kiinni sen riimuun ja taputin sitä kaulaan. Pisces hamusi turvallaan takkini taskujani, mutta koska sieltä ei löytynyt mitään, ruuna lopetti tutkimisen. Virnistäen talutin Piscesin ulos tarhasta, laitoin portin kiinni jotta Star ei pääsisi lähtemään pakoon ja menin talliin Piscesin kanssa.

Tallissa laitoin Piscesin kiinni sen karsinaan ja kävin harjat karsinan oven eteen, jonka jälkeen aloin harjaamaan hevostani. Aamun aikana Pisces oli onnistunut saamaan itselleen aikamoisen likakerroksen, minulla meni ainakin yli puoli tuntia kun yritin saada pahimmat kurat puhdistettua. Koko sen ajan Pisces oli rauhallinen, mutta myös korvat hörössä kuunteli ympärillämme kuuluvia ääniä.
"Tänään en nouse vielä selkääsi. Taluttelen sinua muutaman kerran kentän ympäri, jotta se tulee sinulle tutuksi eikä ole outo paikka kun oikeasti nousen selkääsi", selittelin Piscesille selvitellessäni sen häntäjouhia, jotka olivat varmasti tuhansissa takuissa. Lopulta olin tyytyväinen lopputulokseen, Pisces oli valmis kokeilemaan uutta kenttää!

Kentälle päästyämme huomasin ettei siellä ollut ketään. Sain siis rauhassa kuljeskella kentän ympäri taluttaen samalla Piscesiä riimunnarulla perässäni, ruuna oli selvästi pettynyt kun ei päässyt sen enempää työskentelemään vaan joutui pelkästään kulkemaan kaviouraa muutaman kerran. Piscesin mieliksi juoksin vähän matkaa, niin se sai ravatakin jonkun verran. Kenttään tutustumisen jälkeen talutin ruunan takaisin se tarhaan.
"Seuraavan kerran mennään sitten satulan kanssa. Parin lomailupäivän jälkeen olet varmaan jäykkä kuin mikä, joten me sitten vähän taivutellaan sinua", sanoin Piscesille ja annoin käteni liukua sen pehmeällä, valkoisella karvalla. Pisces kuunteli minua hiljaa höristen ja kun laskin sen irti, se ei heti lähtenytkään menemään tarhaan toiseen päähän. Vasta kun olin taputtanut sitä kaulaan, se lähti. Katsoin hetken aikaa ruunan menoa, jonka jälkeen minäkin lähdin menemään kotiin.

Vastaus:

Jos olen ymmärtänyt oikein autonne omistussuhteen, on veljeltäsi sangen reilu temppu viedä autosi ja jättää sinut sotkemaan polkupyörällä. :D
Et sitten sattunut huomaamaan, kuinka pirun kylmäkin alkaa jo olla? Jos päivällä vielä jotenkuten tarkeneekin olla liikenteessä, niin aamuisin ja iltaisin saa jo kaivaa pilkkihaalaria esiin... Ehkä sinä osaat Jasminin tapaan nähdä syksyssä ne kauniit puolet, siinä missä minä ja moni muu huomaamme vain loppumattoman vesisateen, pimenevät illat ja ikuisen kylmyyden.

Kiva että pääsit vähän tutustumaan Jasminiinkin! Fasun hoitaja on tallilla suurinpiirtein aina, joten häneen et voi olla törmäämättä jatkossakaan. Aleksandralla, tai tutummin Allulla, on tallilla oikein suloinen suokkitamma Pilli, jonka lisäksi hän hoitaa Pildeä. Myös hän viettää tallilla tavattoman paljon aikaa, joten jos satut törmäämään johonkin ongelmatilanteeseen, kannattaa ihmeessä kääntyä minun tai jommankumman heistä puoleen. Maisaan tai Perhoon et olekaan vielä törmännyt, mutta myös he tietävät tallista paljon!

Kuten taisinkin jo sinulle ohimennen mainita, käyttäytyi Pisces loppujen lopuksi oikein edustuskelpoisesti ensimmäisenä yönään. Se saattaisi kaivata naapuria myös toiselle puolelleen, mutta ehkä se oppii pärjäämään myös ilman. Sitäpaitsi, pihatostahan kasvaa taas pian oripoikia asuttamaan tallia ja opettelemaan aikuisten hevosten tavoille!
Päätellen teidän kummankin olemuksista, käyttäytyi ruuna myös sinun seurassasi normaalisti. Harjaustuokionne sujui leppoisissa tunnelmissa, eikä kentällä taluttelukaan saanut hevosta riehaantumaan saatika pelleilemään. Teillä kahdella synkkaa hyvin ja sen huomaa kauas!

Taisinkin jo mainita sinulle aikaisemmin pilkkusäännöistä. Voisit käyttää niitä vielä runsaammin. Yleisesti voisi sanoa, että ainakin alistuskonjunktioiden (että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kuin, kunnes) edellä pitää aina käyttää pilkkua! Mikäli päälause sattuu sijaitsemaan vasta sivulauseen perässä, kuuluu lauseiden välille siltikin laittaa pilkku.
Pitkät virkkeet ovat tietysti hyvä asia, mutta tietyissä tilanteissa voisi olla parempi myös katkaista virke kahdeksi: "Aamun aikana Pisces oli onnistunut saamaan itselleen aikamoisen likakerroksen. Minulla meni ainakin (yli) puoli tuntia, kun yritin saada pahimmat kurat puhdistettua."
Olet kyllä osannut käyttää Piscesistä monia muitakin nimityksiä, mutta yritä silti vältellä itse nimen Pisces hokemista vielä vähän enemmän. Hevosen nimen sijaan voit käyttää esimerkiksi sanoja Pacific Popsicle, ruuna, kimo, (suomalainen) puoliverinen, hevonen, ratsu...
Näistä sunnuntai-illan nipotuksista huolimatta tarinassasi oli paljon hyvää! Todella ihanaa kuvailua maisemista, vastaantulijoista, Piscesistä ja Starista tarhassa sekä ruunan taluttelusta. Lempparikohtani tekstistä on ehdottomasti toinen kappale, vaikkei se varsinaisesti Piscesiä käsittelekään!

Saat tästä tarinasta toiset 50v€.

Nimi: Kathryn

21.10.2017 21:52
Luku 1 - Saapuminen Cherseyhyn ja Piscesin riemulaukat

Valkoinen pakettiautoni heilahti hiekkatiellä kun sen yksi rengas osui melko syvään kuoppaan. En voinut olla virnistämättä ratissa istuvalle veljelleni, joka alkoi kiroilemaan hiljaa itsekseen.
"Yritä ajaa vähän varovaisemmin. Meillä on hevonen kyydissä", sanoin Michaelille virnistellen ja hän mulkaisi minuun.
"Olisit sitten itse tullut tähän ratin taakse", Michael valitti ja levitin käteni kuin antautumisen merkiksi.
"Okei, sori. Unohdin että sinulta ei löydy tänään sitten yhtään huumorintajua", sanoin ja loppumatkan hevoseni uuteen talliin olimmekin syvässä hiljaisuudessa.

Kun kymmenen minuutin päästä hyvin vaikuttavan näköinen tiilirakennus kohosi edessämme, huokaisin melkein helpotuksesta. Ennen kun Michael ehti edes pysäyttää autoaan, hyppäsin jo siitä ulos ja aloin ihastelemaan kaikkea näkemääni. Tiilirakennusta ympäröi lukuisat tarhat, joissa laidunsi monenlaisia hevosia ja poneja. Hiukan kauempana näin myös kentän ja maneesin, mikä sai minut melkein hyppimään tasajalkaa innosta. Hevoseni vanhassa tallipaikassa oli ollut vain pelto, jolla pystyi käyä ratsastamassa, joten maneesi ja kenttä tuntuivat luksukselta minulle.
"En malta odottaa että pääsen kokeilemaan kenttää ja maneesia Piscesin kanssa", sanoin juuri ulos tulleelle veljelleni, joka vain pyöräytti silmiään taivasta kohti ja alkoi sitten avaamaan trailerin ovia.
"En usko että Pisces on siitä yhtä innoissaan kuin sinä. Sille näytti kelpaavan vallan mainiosti se pelkkä peltokin", Michael mutisi ja heti kun hän sai trailerin oven auki, sen sisältä kuului kimon ruunani hirnahdus.
"Hei, älä aliarvioi minun hevostani. Pisces tulee rakastamaan sitä kun saa vähän paremman ratsastusalustan", sanoin ja virnistin pahatuuliselle veljelleni, jonka jälkeen ryhdyin ottamaan Piscesiä ulos trailerista.

Suomenpuoliverinen ruuna käänteli korviaan joka puolelle ja sen ilmeestä saattoi päätellä, miten utelias se oli tätä uutta paikkaa kohden. Pari hevosta lähemmistä tarhoista hirnahtelivat alkoivat hirnahtelemaan Piscesille ja ruuna hirnahteli niille heti takaisin, siitä melkein uskalsin arvata että se varmasti viihtyisi Cherseyssä. Kun olimme hetken seisseet siinä tallipihalla, meidän luoksemme tuli nuori nainen hymy suin.
"Tervetuloa Cherseyhyn, minä olen tallin omistaja Cherry", nainen esittäytyi meille ja kätteli minun ja Michaelin kanssa. Hän antoi Piscesin tutkia takkinsa taskut ja kun niistä ei löytynyt mitään, Pisces vain hörähti hiljaa.
"Minä olen Kathryn ja tuo tyytymättömän näköinen mies on veljeni Michael. Tämä tässä on hevoseni Pisces", esittelin meidät kaikki.
"Hauska tavata teidät kummatkin. Piscesille on karsina valmiina, mutta jos haluat voit toki jättää sen ulos tarhaankin", Cherry kertoi ja minun ei tarvinnut kauaa pohtia sitä että mihin jättäisin Piscesin.
"Jos voisit näyttää minne tarhaan ruunani menee niin veisin sen sinne", sanoin ja Cherryn nyökättyä, lähdin seuraamaan häntä Piscesiä taluttaen sen uuteen tarhaan.

Kun laskin Piscesin irti ja laitoin tarhan portin kiinni, se tutki hetken aikaa tarhaansa ja lähti sitten vetämään hirveätä kiitolaukkaa pitkin tarhaa!
"Oho, näyttää siltä että Pisces viihtyy uudessa tarhassaan", sanoin Cherrylle virnistellen ja nauroin kun ruuna heitti parit pukitkin laukkansa aikana. Piscesin kanssa samassa tarhassa majailivat myös hevoset nimeltä Blood ja Star. Hetken seurattuamme Piscesin laukkaamista, Cherry kertoi menevänsä verryttelemään yhtä hevosta ja minä menin auttamaan veljeäni Piscesin tavaroiden sisälle kantamisessa. Vastaamme tuli muutama tallityttö ja heidän avullaan löysimme Piscesin tavaroille oikeat paikat. Heti kun olimme saaneet tavarat paikoilleen, kävin vielä katsomassa Piscesiä joka nautti täysin siemauksin uudesta tarhastaan.
"Huomenna sitten kokeillaan kenttää tai maneesia", lupasin hevoselleni hiljaa ja lähdin sitten menemään kotiin Michaelin kanssa.



Vastaus:

Matkanne sujui veljesi kaahailuista huolimatta ilmeisen ongelmattomasti, hyvä niin! Tien kunnosta on ennenkin tullut sanomista, joten sille pitäisi varmaan viimeinkin tehdä jotain... Olen aina ajatellut, että huonokuntoisempi tie voisi vähän keventää kaasujalkaa, mutta ilmeisesti näin ei olekaan :D
Olen myös saanut ennenkin kuulla, että Chersey on kaikkea muuta, kuin mihin Suomessa voisi olettaa törmäävänsä. Onneksi lähes poikkeuksetta on tallin tekemä vaikutus ollut positiivinen. ;)

Pisces vaikutti olevan tallin kanssa koko lailla sujut heti alusta saakka. Hirnahduksista ja hörinöistä päätellen sillä oli paljon asiaa lajitovereilleen. Tarhakavereistaan se ehti tutustua Bloodiinkin, mutta ruuna valitettavasti muutti uudelle tallille heti tuloanne seuraavana päivänä. Näin ollen Pisces tarhaa jatkossa vain Starin kanssa, ainakin siihen saakka kunnes tarhaan päätetään lyödä vielä yksi hevonen lisää.
Iltasella ruuna oli reippaana tulossa sisään. Se otti pienet iltarallit joutuessaan huomaamaan, ettei se ole aivan jonon kärkipäässä tulossa talliin. Pienen metakan se laittoi pystyyn myös ruokinta-aikaan, mutta eiköhän se siitä lähde nopeasti hieman tasaantumaan tullessaan tutuiksi tallin rutiinien kanssa.

Kirjoitat hyvää ja mielenkiintoista tekstiä! Olet onnistunut hyvin kertomaan tarkemmin tietyistä kohtauksista ja jättämään turhemmat kohdat vähemmälle huomiolle. Erityisen hyvin olet onnistunut vuoropuheluissa, jotka ovat todella aidon tuntuisia!
Kiinnitä kuitenkin vielä huomiota kirjoitusvirheiden oikomiseen. Chersey taipuu Cherseyyn, ei Cherseyhyn. Lisäksi Pisces on suomalainen puoliveriruuna, ei suomenpuoliverinen ruuna. Joitain pilkkusähläyksiä tarinassa myös oli, lisääntyvissä määrin loppua kohden. Ei kuitenkaan mitään, mikä todellä häiritsisi lukemista!

Saat tästä aloitustarinasta tasan 50v€, olehan hyvä. :)

Nimi: Iitu

18.10.2017 08:58
3 HM
Tallille tuloa
Jatkoa...



Otin Nepan satulan ja suitset valmiiksi käytävään odottamaan, siksi aikaa, että saan Nepan harjattua puhtaaksi. Tyttö olikin kierinyt puruissa, ja oikein kunnolla! Olikohan se opettanut Diaa piehtaroimaan? No jaa, harjattavaa kumminkin riitti, joten ryhdyin tuumasta toimeen. Otin esiin Magic-harjan ja pehmeän harjan. Aloitin harjaamisen niillä.
Harjaamiseen kului noin puolituntia, en osannut kumminkaan tarkkaan sanoa. Nostin satulan Nepan selkään ja kiinnitin satulavyön ja häntäremmin kiinni. Satulavyötä en pistä kireälle, sillä sen voi kiristää kentällä. Lähdin taluttamaan ponia kentälle Dian seuratessa perässä.


Jatkuu...

Vastaus:

Nepa tuntuu rakastavan purukarsinaansa, niin useasti sen näkee siellä nukkumassa tai piehtaroimassa! Toki harjaaminenkin on sitten sen mukaista, mutta ainakin poni nauttii elämästään täysin rinnoin :D
Voi olla mielenkiintoista, kun Dia pyörii ratsastaessa koko ajan mukana.

Yritä jatkossa kirjoittaa hieman pidempiä pätkiä! Vaadittu vähimmäismäärä kyllä täyttyy, mutta onhan se aina mukavampaa lukea vähän enemmän kerralla. Kertaa myös pilkkusäännöt, eli siis milloin pilkkua käytetään ja milloin sen voi jättää pois. Muista kirjoitusvirheistä saitkin jo opetustuokion chatin puolella, en turhaan lähde niitä enää kertaamaan :D

Saat tästä tarinasta 10v€.

Nimi: Jasmin

16.10.2017 11:37
Putoaminen!

Saavuin juuri Cherseyyn. Olin juuri hakenut Fasun tarhasta ja aloittanut harjaamisen käytävällä. Tänään olin suunnitellut ratsastaa ilman satulaa. Harjasin koko hevosen ja putsasin kaviot. Laitoin ruunalle vain suitset ja itselleni turvaliivin, kypärän, hanskat ja saappaat. Menimme ulos ja kiipesin korokkeelle jotta pääsisin ruunan selkään. Hyppäsin ensin mahalleni ja sitten laitoin jalkani toiselle puolelle.

Menimme ulkokentälle köpöttelemään. Annoin ruunan kävellä vapaasti pitkin ohjin ympäri kenttää. Ajattelin että ruuna saisi mennä vähän rennommin tänään. Otin puhelimen esiin ja laitoin vähän musiikkia päälle. Ruuna ei paljon mitään siihen sanonut mutta vähän korvat kääntyivät taaksepäin. Kasasin pitkän kävelyn jälkeen ohjat ja nostin ravin. Ravasimme vähän ympäri kenttää ensin jotta saisin hyvän tasapainon. Ruunalla oli aivan mahtavat liikkeet mennä ilman satulaa. Kun sain hyvän tunnelman, aloitin tekemään pieniä sekä isoja voltteja samalla aikaa kun taivutin kaulaa sekä sisään että ulos päin kunnolla. Ruuna oli vähän tahmea mutta teki töitä hyvin.

Siirryimme käyntiin ja vaihdoimme suunnan täyskaarrolla. Nostimme ravin ja teimme saman tehtävän toiseen suuntaan. Tein myös niin että menin lyhyellä sivulla keskilinjalle ja menin pohkeenväistöä pitkälle sivulle. Ruuna oli tahmea eikä oikein siirtänyt jalkojaan niin kuin halusin. Seuraavan kerran napautin pohkeella vähän enemmän ja ruuna ei oikein tykännyt siitä joten hän pukitti kerran. Sain reaktion ja ruuna alkoi nostaa sekä siirtämään jalkojaan kunnolla, joten olen tyytyväinen.
Vaihdoin suunnan ja tein saman jutun myös siihen suuntaan. Ruuna oli todella hyvä tähän suuntaan joten olin tyytyväinen. Sen jälkeen annoin hevosen kävellä pitkillä ohjilla ennen kun nostimme laukan. Ajattelin että laukkaisin vaan vähän ympäri kenttää molempiin suuntiin jotta se saisi vähän venytellä jalkojaan. Ruunalla on aika iso laukka, mutta pehmeä, joten oli aika miellyttävää istua selässä. Annoin Fasun laukata omassa tahdissa, rennosti ympäri kenttää. Tein kokorataleikkaa ja laukanvaihdon. Laukkasimme pari kierrosta tähän suuntaan ennen kun siirryimme raviin. Tein vähän voltteja ja ympyröitä ravissa ja ruuna oli hienosti enkä pyytänyt mitään ekstraa siltä joten olin aika tyytyväinen tähän ratsastukseen. Siirryin käyntiin ja annoin pitkät ohjat. Juuri kun ajattelin pysähtyä, jokin oksa tippui kentän vireen ja ruuna pelästyi joten se teki äkkikäännöksen ja lähti toiseen suuntaan. Mitä en tietenkään pysynyt kyydissä joten minä makailin maassa maistamassa hiekkaa kun ruuna käppäili takaisin minulle. Nauroin hieman ja nousin ylös. Otin ruunan kiinni ja kävelin pari kierrosta kentän ympäri kunnes lähdin takaisin talliin.
Otin suitset pois ja harjasin ruunan. Oli vasta lounasaika, joten päästin ruunan takaisin ulos loimen kanssa. Lähdin sitten kotiin.

Vastaus:

Huh, olipas pahaenteinen otsikko!

Fasulla kannattaa pitää aina raippaa mukana. Ei sitten tarvitse potkia ruunan kylkiä, kun saman reaktion saa aikaiseksi napauttamalla vähän raipalla. Muuten menonne näytti kyllä oikein kivalta! Leppoisaa vaihtelua siihen totiseen treenaamiseen, jota olette myös ehtineet harrastaa tässä viime aikoina.
Onneksi putoamisessa ei tainnut sattua kummallekaan mitään! Fasu tuntui olevan jopa vähän nolona tuollaisesta säikähtämisestään, mutta vaistojensa johdateltavissa sekin lopulta on. Olisi ehkä ollut hyvä käydä vielä selässä kääntymässä, mutta jos sinusta tuntui siltä, ettei pelkotiloja päässyt syntymään, niin eipä sillä sitten niin väliä.

Tässä tarinassa tempo oli hieman aiempia tekstejä reippaampi, mikä ei kuitenkaan välttämättä ole huono asia. En tarkoita, etteivätkö pitkät ja kuvailevat tarinat olisi hyviä, mutta välillä tällaiset lyhkäisemmät ja reipastahtisemmat tekstit tuovat kaivattua vaihtelua tarinoihin. Mukaan on kuitenkin päässyt ne oleellisimmat asiat Fasun hoidosta ja ratsastuksesta. Itse putoamisesta olisin halunnut lukea muutaman lauseen enemmän, mutta toisaalta tuollaisessa tilanteessa ei aina ehdi kaikkea edes käsittämään.

Saat tästä tarinasta 40v€. Kaappiisi ilmestyy pian linkki ratsastustunnillesi!

Nimi: Jasmin

11.10.2017 16:51
Kilpailussa groomaamassa!

Olin Cherseyssä jo kello 05:00 jotta auttaisin Cherryä aamu jutuissa sekä laittaa Fasun valmiiksi kilpailuihin. Meidän oli ajatus lähteä tallilta noin 07:00, joten meillä oli pari tuntia ruokkia sekä laittaa hevoset ulos. Cherry oli ollut jo hetken tallilla joten hänellä oli ruoka valmiina hevosille. Autoin ruokkimisessa ja loimittamisessa. Veimme ulos hevoset tarhoihin. Kello oli noin 05:45 joten olimme aika nopeita. Päätimme siivota osan karsinoista ja sitten laittaa Fasu kuntoon.
Olin ollut jo eilen illalla harjaamassa ja puunaamassa ruunaa jotta voisimme pikaisesti lähteä kilpailuihin. Kun olimme siivonneet vähän karsinoita, otin ruunan käytävälle ja otin loimen pois. Harjasin ja letitin harjan. Laitoin loimen päälle ja kuljetussuojat kaikkiin jalkoihin. Samaan aikaan Cherry haki trailerin ja laittoi omat kamansa autoon. Minä vein harjapakin, suitset, satulan, suojat ja vähän puunaamis juttuja autoon. Olin myös eilen illalla laittanut heinäverkkoja valmiiksi sekä traileriin että toisen koti matkalle. Kävimme läpi että meillä oli kaikki tavarat mukana ennen kun lastasimme ruunan.
Otin ruunan käytävältä ja menimme traileriin lastaamaan sen. Ruuna käveli rauhallisesti ja nätisti sisään joten pääsimme aika nopeasti matkaan. Meillä oli noin tunnin pitkäisen matkan edessämme. Puhuimme autossa siitä miten teemme kisapaikalla. Ensin menemme maksamaan lähtömaksun ja katsomme rataa. Kävelemme radan ja laitamme ruunan valmiiksi. Samalla aikaa kun Cherry menee kävelemään rataa, minä kävelen ruunan kanssa.

Kun saavuimme kisapaikalle kurkkasimme että Fasulla on kaikki okei, ja lähdimme maksamaan lähdöt. Cherry ajatteli hypätä 100 cm ja 110 cm radat. Lähtöjä ei ollut niin paljon, mutta ensimmäisessä luokassa Cherry starttasi neljäntenä ja toisessa luokassa viidentenä. Ensimmäisessä luokassa oli 20 osallistujaa ja toisessa 17. Menimme katsomaan ratoja ja kun olimme valmiita menimme takaisin trailerille. Otin suitset ja laitoin ne ruunalle, samalla aikaa Cherry avasi trailerin ja päästi meidät ulos. Laitoimme ruunan kiinni traileriin ja otimme loimen pois. Harjasin ja putsasin kaviot. Otin tietenkin kuljetussuojat pois ennen kun aloitin työt. Laitoin satulan ja suojat ruunalle, sekä martingaalit. Lähdin sitten kävelemään ruunan kanssa samalla aikaa kun ratsastajat saivat mennä kävelemään rataa. Kun Cherry tuli takaisin, hän hyppäsi ylös ja meni lämmittelemään. Menin mukaan katsomaan kun hän verrytteli ja odotin lähtöä.

”Ja noin kaikki ratsukot ja yleisö! Aloitamme nyt seuraavan luokan mikä on 100 cm. Ensimmäinen ratsukko on…” kuulusteli tyttö kansliassa. Cherry ja Fasu hyppäsivät viimeisen verryttely kerran kunnes he odottivat pääsyä radalle. Verryttely paikasta näkyi hyvin kilpailukentälle joten pysyin samassa paikassa jotta Cherry näkisi minut. Kolme ratsukkoa olivat jo hypänneet ja Cherry sai mennä kentälle valmistautumaan koska hän olisi seuraava. Kun oli aika, Cherry tervehti tuomaria ja sai lähtömerkin. Ruuna syttyi ja huomasin miten paljon se tykkää hypätä. Rata meni mainiosti, ilman virheitä ja todella nopeasti. Kun Cherry tuli takaisin, hän sanoi että hän antaa hevosen minulle jotta voisin kävellä ruunan kanssa. Menin hieman pidemmälle kävelemään koska tiesin että kestäisi hieman pidempään ennen kun on seuraava luokka.

Kun tulin takaisin, kaksi ratsukkoa oli vielä jäljellä. Cherry oli vielä johdossa, mutta kaksi oli vielä ratsastamatta. Kun viimeinen ratsukko starttasi, minua alkoi jännittää. Harmillisesti viimeinen puomi tuli alas, mutta se tarkoittaa sitä että Cherry voitti luokan! Hän hyppäsi ylös ruunan selkään ja odotti tuomarin kutsua.

Palkintojenjako alkoi ja Cherry huudettiin ylös. Ruuna oli niin innoissaan päästä kunniakierrokselle. Kun rusetit ja palkinnot olivat noudettu ja kunniakierros menty, Cherry toi ruunan minulle. Menin kävelemään sillä aikaa kun rataa muutettiin ja Cherry käveli uuden radan. Kun Cherry oli varma siitä että hän muistaa radan, hän hyppäsi ruunan selkään ja otti pari hyppyä ennen kun luokka alkoi. Kun luokka oli alkanut, Cherry ravaili hieman ennen hänen lähtöään. Kun Cherry pääsi radalle, Fasu innostui taas kun lähtömerkki kuului. Nopeasti, hienosti ja virheettömästi he hyppäsivät kaikki esteet. Kun rata oli valmis, sain mennä kävelemään saman lenkin kun viimeksi. Ruuna oli niin kiltisti ja taputtelin sitä niin paljon. Kun tulimme takaisin, jäljellä oli yksi ratsukko. Cherry ei katsonut yhtään tuloslistaa koska hän tapasi tuttuja, joten emme tienneet jos he sijoittuisivat. Kun tuomari alkoi huudella ratsukkoja tulemaan kentälle, kuulimme Cherryn nimen. Hän hyppäsi ylös ja meni kentälle. He olivat voittaneet tämänkin luokan! Aivan mahtava hevonen ja Cherry. Kun he tulivat kunniakierrokselta, Cherry sanoi että hän lähtee kävelemään itse ruunan kanssa, mutta minä voisin mennä valmistelemaan traileria. Minä menin trailerille ja otin kuljetussuojat ulos sekä avasin trailerin. Otin loimen esiin ja vaihdoin heinäverkon sekä menin hakemaan vettä ruunalle. Kun he tulivat takaisin otin satulan ja suojat pois ja harjasin pikaisesti ruunan. Laitoin loimen ja kuljetussuojat ja lastasin hevosen. Otin suitset pois ja pakkasimme kaikki autoon ja lähdimme takaisin tallille päin. Tallilla autoin kamojen hoitamisessa ja päästimme ruunan ulos tarhaan.
// Hei! Miten tuo ratsastustunti homma toimii? Kun yksi tehtävistä olisi se että pyytäisin ratsastustunnin sinulta?:)

Vastaus:

Ihan ensimmäiseksi haluan kiittää sinua valtavasta avustasi, ilman sinua olisi kisapäivä tuskin ollut yhtä onnistunut! Olit myös saanut taiteiltua kerrassaan upeat letit Fasulle, sehän näytti ottavan touhun ihan tosissaan vaikka luokat olivatkin tänään pieniä! Kyllä noin nätiksi laitetun hevosen kanssa kehtaa esiintyä palkintojenjaossakin! Ei mikään ihme, että voitto napattiin kummastakin luokasta ;)

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, vai miten se sanonta menikään! Kisapaikalla kaikki tuntui sujuvan kuin tanssi, kiitos hyvien järjestelyjen, toimivan hevosen ja asiansa osaavan groomin. :)
Lähde ihmeessä joskus uudestaankin mukaan auttelemaan, tai vaikka itsekin kisailemaan, jos siltä tuntuu. :)

Onnistuit hienosti kirjoittamaan siitä kilpailuissa vallitsevasta fiiliksestä, joka yleensä juurikin hevosenhoitajalla on päällään tämän jännittäessä suojattiensa suorituksia! Itse ainakin henkilökohtaisesti jännitän aina enemmän muiden suorituksia kuin omiani. :D

Välttele hokemasta noin paljon kellonaikoja. Lisäksi vain harvassa tilanteessa tarkka tieto kellonajasta on tarpeen ja yleensä riittää, kun sanoo esimerkiksi "Olin Cherseyssä jo aamuviideltä..."
"Noin 07:00" on todella kummallinen ja ristiriitainen ilmaisu. Aivan kuin sanoisit "noin tasan seitsämältä". Kirjoita myös numerot 1-10 kirjaimin!
Löysin sinulle myös loistavan sivuston avuksi yhdyssanoihin: http://yve.fi/
En tosin itse tuota juurikaan testaillut, mutta nopealla testauksella vaikutti toimivalta. :)

Pohdi realistisuutta! Voisin väittää, että pohjapiirrustuksen osoittamilla välimatkoilla ja loimituksen vaatimalla ajalla hevoset tuskin olivat ulkona ihan kolmessa vartissa.
Yritä myös hieman rauhoittaa kirjoittaessasi tahtia! Keskity siihen, että aikamuodot, lauseet ja sanajärjestykset pysyvät kaikki loogisina, eikä kummallisia hyppyjä tule niin paljoa tekstiin. Ja tietysti myös se tarinan lukeminen läpi sen valmistuessa, niin saat suurimmat kirjoitusvirheet korjattua.

Olisin kyllä toivonut, että olisit kirjoittanut joistakin aidoista kilpailuista. Fasu ei ole nyt viimeaikoina käynyt missään kilpailuissa, mutta olisit voinut ottaa sen kalenterista jotkut vanhat kilpailut. Näin olisit saanut tarinaasi paljon todellisia tapahtumia: kilpailupaikan ja -päivämäärän, luokat ja osallistujamäärät sijoituksineen sekä tietysti järjestyspaikasta annetut oikeat tiedot.

Ja siinähän se tehtävä on: Pyydä ratsastustunti Cherryltä. :D
Laittele vieraskirjan puolelle viestiä siitä, millaista tuntia haluaisit, niin keksitään joku tapa toteuttaa se!

Saat tästä tarinasta 55v€, ole hyvä :) Letityskumpparit voit myös käydä hakemassa Mestystä.

Nimi: Perho

05.10.2017 14:20
Luku 6 || Juoksuttamista ja ongelmia

Heräsin satulahuoneen sohvalta hirnahdukseen. Nousin haukotellen ylös ja kaivoin tallirepustani hiusharjan. Selvitin sen avulla takut vaaleista hiuksistani. Onneksi olin pakannut mukaan leipää aamupalaksi, sillä minulla oli hirveä nälkä. Työnsin käteni valmiiksi avoinna olevaan reppuun, ja nostin sieltä kelmuun käärityn ruisleivän. Söin sen muutamalla haukkaisulla ja lähdin sitten tallin puolelle. Cherry oli ruokkimassa hevosia, joten päätin auttaa.
"Cherry, voinko auttaa aamutallissa?" kysyin naiselta.
"Toki! Rehuvarastossa on valmiiksi sekoitetut ruoat, jaa ne hevosille", hän neuvoi ja jatkoi puuhailuaan. Kävin hakemassa muutaman ruokakupin. Vein ne aina hevosen karsinaan, ja lähdin hakemaan uusia. Maven kuppia viedessäni hoitohevoseni sai halin, ja pusun turvalle.

Ruoat olivat jaettu, ja hevoset syöneet. Lähdimme siis Cherryn kanssa viemään hevosia tarhoihin, loimitettuina tietenkin. Mietin samalla mitä tekisin tänään hoitohevoseni kanssa. Ei oikein ollut inspiraatiota ratsastaa, joten päädyin juoksuttamaan ruunaa myöhemmin päivällä. Mutta ennen sitä oli paljon tekemistä. Varusteiden putsausta, karsinoiden siivousta ja heinien kantoa. Olin siis päättänyt auttaa Cherryä koko päivän tallilla.

Hevoset vietyämme aloitimme heinistä. Jokaiselle hevoselle piti kantaa sylillinen heinää tarhoihin. Onneksi meitä oli kaksi, niin heinien vieminen sujui sukkelasti. Heinistä siirryimme karsinoiden siivoamiseen. Otimme molemmat omat käytävämme ja aloimme siivoamaan.
"Maven karsina on yllättävän siisti", ilmoitin hoitohevoseni karsinasta.
"Ainahan se on. Mave ei tykkää tehdä tarpeitaan sisällä", kuului vastaus vastapäisestä karsinasta. Nyökkäsin itsekseni ja jatkoin hommia.

Kun karsinat oli siivottu, rupesin putsaamaan Maven varusteita. Syksyn kurakelien saapuessa varusteetkin likaantuvat, jolloin niitä pitää putsailla. Aloitin ruunan nivelsuitsista. Purin ne kokonaan ja putsasin osa kerrallaan. Saman homman tein myös kankisuitsille. Sitten siirryin satuloihin ja kuraisiin vöihin. Vyöt jynssäsin ensin kovalla harjalla, ja sitten märällä rätillä. Juuri kun olin aloittamassa satuloita, Cherry saapui viereeni vanha ja pölyinen satula sylissään.
"Kenen satula tuo on?" kysyn ihmeissäni. En muista nähneeni tuollaista satulaa ennen.
"Se on ensimmäinen itseostamani satula Mavelle. Löysin sen siivoillessani satulahuonetta", Cherry kertoi liikuttuneen oloisena.
"Ajattelin että voisitko putsata senkin tässä kun olet jo aloittanut", tallin omistajatar ehdotti.
"Mielelläni putsaan senkin", vastasin. Cherry laski satulan puomille ja lähti jatkamaan siivoiluaan. Hymyilin ja sipaisin vanhan satulan takakaarta.

Pestyäni kaikki Maven varusteet harjat mukaanlukien, lähdin hakemaan ruunaa tarhasta. Se riekkui siellä roiskien mutaa jokaiseen ilmansuuntaan. Pääsyäni tarhan portille kutsuin rautiasta. Se ravaili innoissaan portille, ja sujautin itse hankkimani karvapehmusteisen mustan sydänriimun sen päähän. Kiinnitin riimuun ketjunarun turvan päältä, sillä olin huomannut Maven olevan tänään erityisen villillä päällä. Villeys saattoi johtua tammojen syyskiimasta, vaikka hoitohevoseni olikin ruuna.
"Soo, rauhoitu", naurahdin rauhoittelevasti steppailevalle Mavelle. Talutin sen karsinaansa ja riisuin loimen. Rautias karva kiilteli jo valmiiksi, mutta viedessäni loimea satulahuoneeseen nappasin Maven tumman harjapakin. Kannoin sen karsinalle ja tartuin kumisukaan, sillä tiesin Maven pitävän siitä. Harjasin sen perusteellisesti ruunan vain roikuttaen kaulaansa rentona.

Irrotin Maven nivelsuitsista ohjat ja jätin ne odottamaan suitsikoukkuun. Laitoin suitset olkapäälle roikkumaan ja nappasin matkalta mukaan juoksutusliinan. Laitoin liinan roikkumaan ovikoukkuun ja astuin suitset kädessäni karsinaan. Mave katsoi moittivasti suitsia, se ei tainnut olla tänään millään enkelituulella. Yrittäessäni pujottaa kuolaimia suuhun, ruuna päätti keksiä nostaa päänsä jälleen kattoon. Vedin sen pään alas ja avasin ruunan suun. Laitoin kuolaimet pikaisesti sen suuhun ja vedin niskahihnan korvien taakse. Suljin poski- ja turpahihnan. Mave potkaisi kiukkuisesti karsinan seinään.
"Mikäs sulla tänään on?" ärähdin ruunalle. Kiinnitin juoksutusliinan kuolaimiin ja lähdin taluttamaan Mavea kohti maneesia. Muutaman kerran ruuna yritti nousta pystyyn, mutta sain estettyä sen. Cherry huomasi ykköshevosensa riehumisen ja tuli luokseni.
"Mikäs Mavella tänään on?" Cherry kysyi ihmeissään.
"Sitä minäkin mietin. Haluatko tulla seuraamaan miten juoksutus sujuu?" kysyin.
"Joo", hän vastasi. Kävelimme yhdessä maneesiin. Asetuin itse kentän keskelle, ja Cherry auttoi minua tuomalla juoksutusraipan. Pyysin Mavea kulkemaan käyntiä ympyrällä, ja aluksi se sujui aika hyvin. Pian kuitenkin ruuna kävi kärsimättömäksi, minkä se ilmaisi yrittämällä nostaa ravin. Cherry katseli mietteliäänä vierestä.
"Anna sen ravata", hän neuvoi. Nyökkäsin ja pyysin rautiaalta ravia. Se kuitenkin lähti pukkilaukkaamaan ympyrällä. Käännyin Maven lavan kohdalle pyytäen ruumiinkielelläni hidastamaan ja kääntymään. Ruuna teki äkkipysähdyksen, kääntyi ympäri ja jatkoi matkaansa, tällä kertaa käynnissä.
"Se kai halusi vain purkaa energiaansa", totesin ääneen. Kävin vielä kaikki askellajit Maven kanssa läpi, ja lähdimme sitten talliin. Ruuna oli selkeästi rauhoittunut. Cherry oli jäänyt maneesiin järjestelemään estetuntia. Harhasin Maven perusteellisesti ja laitoin sille talliloimen. Kävelin maneesiin katselemaan alkavaa estevalmennusta.

// Tästä tuli tosi lyhyt ja tönkkö...

Vastaus:

Olinkin jo ihan unohtanut, että päätit jäädä tallille yöpymään! Voin vain kuvitella, miten hämmentyneeltä näytin ensimmäisen sekunnin huomatessani sinun pyyhältäneen paikalle. :D
Kaikki tarjoamasi apu oli kuitenkin enemmän kuin tarpeen, sillä jo pelkästään ruokien jako nopeutui puolella. Mave tosin mulkoili sinua loukkaantuneen epäuskoisena, kun tarjoilit ruokia myös muille ruuna- ja orikäytävän hevosille. :D
Myös kaikki muut työt sujuivat kevyen tuntuisesti ja nopeasti, tosin sinun tuntemuksesi saattoivat olla vähän erilaiset. Vaatii hieman totuttelua jaksaakseen painaa koko päivän näinkin suurella tallilla!

Aina silloin tällöin, yleensä juuri siihen aikaan kun tallin tammat pukkaavat kiimaa päälle, huomaa Mavesta hyvin, että se on aikanaan ruunattu hieman myöhään. Vaikka kyseessä on jo vanhemmanpuoleinen kaiken nähnyt hevonen, jaksaa se edelleen leikkiä oria muutaman päivän vuodesta. :D
Sen sijaan rautiaan muu käytös ei kyllä kovin mallikelpoista tänään ollut. Virrasta huolimatta sen soisi käyttäytyvän kuin ikäisensä hevosen kuuluukin. Onneksi mitään ei sattunut, vaikka kavioista vähän jokainen kävikin holtittomasti ilmassa. Voisi olla hyvä idea laittaa Mavea hieman enemmän vaikka tunneille, ettei se pääse tarhassa ja karsinassa seisoessaan keräämään niin paljoa virtaa...

Aivan ihana yksityiskohta tuo Maven vanha satula, en olisi ikinä keksinyt mitään vastaavaa!
Vaikka tarina ehkä omasta mielestäsi olikin lyhyt ja tönkkö, en minä voisi asiasta enempää olla eri mieltä! Tekstisi sisälsi paljon ihania yksityiskohtia, sopivasti kuvailua oikeissa kohdissa sekä muutenkin mukavan erilaisia tapahtumia verrattuna muiden tarinoihin.

Saat tästä tarinasta 95v€, ole hyvä. Suuremmat onnittelut saat kuitenkin uudelle tasolle kapuamisesta! Sen tehtävät tulevat ehkä hieman muuttumaan myöhemmin, mutta mennään noilla nyt kuitenkin vielä pieni hetki. Saat kolmostason saavuttamisesta 50v€, sekä itsellesi vapaavalintaiset ratsastushousut!

Nimi: Jasmin

03.10.2017 12:15
Isompia esteitä!

Olin juuri saapunut tallille ja hakenut Fasun sisään. Olin laittanut sen karsinaan koska menin rakentamaan esteitä kentälle. Rakensin vaan pari estettä, B:n kanssa. Hän tuli auttamaan minua esteiden kanssa tänään, koska olen niin laiska etten jaksa hypätä alas selästä ja laittaa esteen takaisin paikoilleen jos pudotan puomin. Hehe, mutta onneksi B:llä oli vapaa iltapäivä, jotta hän pääsi mukaan auttamaan.
Rakensimme yhden sarjan pitkälle sivulle, kolmella esteellä. Laitoimme ensin pari puomia ensimmäisille tolpille, toiseksi esteeksi pienen ristikon ja kolmanneksi laitoimme kaksi ristikkoa peräkkäin jotta siitä tulisi oxeri. Toiselle pitkälle sivulle laitoimme puomeja. Laitoimme ensin ravi välit ja laitoin hiekkaan merkit minne B saa siirtää puomit kun laukkaan ruunan kanssa.

Menimme sitten takaisin talliin ja otin pojan ulos karsinasta ja kiinni käytävälle. Menimme B:n kanssa hakemaan kaikki ruunan varusteet ja harjat. Laitoin itseni ensin valmiiksi, mutten laittanyt kypärää tai turvaliiviä ennen kun olimme laittaneet ruunan valmiiksi. Teimme niin kuin viimeksi, harjasimme ensin yhden puolen hevosesta ja sitten vaihdoimme paikkaa ja harjasimme toisen. Annoin B:n putsata kaviot kun hän niin innoissan halusi niitä putsata. Sen jälkeen laitoin estesatulan selkään ja martingaalin kaulalle jotta saisin sen mukaan satulavyööhön. Samalla aikaa B laittoi kaikkiin neljään jalkaan suojat ja minä laitoin suitset. Sitten B piti ruunasta kiinni kun laitoin turvaliivin ja kypärän päähän. Sitten lähdimme ulos ja hyppäsin selkään. Kukaan ei ollut käyttänyt ruunan estesatulaa, joten jalustimet olivat sopivat minulle. Menimme kentälle kävelemään pitkillä ohjilla.

Tietenkin pojalla oli enemmän vauhtia päällä koska se näki esteet. Annoin ruunan kävellä vapaasi pikillä ohjilla ensimmäiset kymmenen minuuttia sillä aikaa kun me suunnittelimme B:n kanssa mitä me syötäisiin tänään. Sen jälkeen kokosin ohjat ja nostin ravin. Tein lyhyillä sivuilla isommat ympyrät ja sillä pitkällä sivulla kun sarja on, lisäsin vähän enemmän ravia ja toisella pitkällä sivulla menin puomit. Ruuna oli energinen joten sain vähän pidätellä sitä puomeilla että askeleet sopisi. Kun ruuna oli kuulolla, menin sarjalle. Kun menin puomien yli, poika oli vielä ravissa, mutta ristikon jälkeen se nosti laukan ja hyppäsi yli ristikko-oxerin. Siirryimme raviin ja menimme puomit. Halusin että se menisi kaikki esteet ravissa, joten menimme pari kertaa ja paljon pidätyksiä kunnes loppujen lopuksi se pysyi ravissa yli kaikkien esteiden. Sen jälkeen siirryin käyntiin ja sanoin B:lle että hän saisi laittaa pienen pystyn ristikolla ja jättää toisen puomin esteen alle. Keskimmäinen esteen hän sai myös nostaa pystyksi ja jättää puomin alle mutta ristikko-oxerin hän sai jättää. Sitten sanoin että hän sai myös siirtää puomit niihin paikkoihin missä oli merkki jotta laukkaaskeleet mahtuisi.

Kun olin antanut pojan hetken kävellä, nostin laukan ja laukkasin kierroksen ympäri löytääkseni hyvä tahdin. Sen jälkeen menimme puomit ja sitten sarjan. Vähän ilopukkeja tuli, mutta muuten tosi hyvin hyppäsi. Siirryin käyntiin ja sanoin B:lle että hän saisi korottaa molemmat pystyt 80 cm. Nostin laukan kun hän oli valmis ja menin puomit. Sitten sarja. Kun ruuna huomasi että pystyt olivat korkeammat, askeleet pidentyi ja venyi liikaa. Pudotimme viimeisen esteen koska aslkeleet eivät täsmännyt. B nosti esteen sillä aikaa kun olin ympyrällä. Menin puomit ja sarjan uudestaan. Tein paljon puolipidätteitä ja ruuna kuunteli apujani. Tällä kertaa askeleet täsmäsivät ja kaikki meni hyvin. Sanoin B:lle että menisin vielä kerran tähän suuntaan ja sen jälkeen hän saisi taas korottaa. Menin vielä kerran esteet, ja kaikki meni hyvin. Siirryin sitten käyntiin ja vaihdoin suunnan. Samalla sanoin B:lle että hän saisi laittaa oxerin 100 cm, keskimmäinen pysty 90 cm ja viimeinen sai olla 80 cm.

Nostin laukan ja menin puomit. Suuntasin sitten sarjalle, energisemmässä laukassa, mutta niin että askeleet sopisivat väleihin. Ruuna oli nätisti ja kaikki hypyt tuntuivat niin helpoilta. Menin uudestaan esteet ja pyysin B:n sen jälkeen taas korottaa. Oxerin hän sai laittaa 120 cm, 100 cm keskimmäinen pysty ja ensimmäinen pysty sai jäädä 80 cm. Menin taas puomit ensin ja sitten sarjan. Pehmeästi ja virheettömästi yli. Mahtava hevonen. B korotti vielä kerran vaan oxerin. Hän ei sanonut miten koskeaksi. Menin jälleen kerran puomit ja sitten sarjalle, napakkaalla laukalla. Huomasin kun Fasu innostui ja korvat olivat suoraan eteenpäin hörössä. Este ei tuntunut missään koska askeeleet sopivat täydellisesti ja hevonen hyppäsi pehmeästi. B sanoi että hyppäsin juuri 140 cm. Aivan huikea fiilis ja mahtava hevonen! Taputin ruunaa ja annoin sen ravata puolipitkillä ohjilla. Olin ihan sanaton,tämä hevonen on kullan arvoinen. Kysyin B:ltä jos olisi ok jos menisin maastoon loppu verryttelemään sillä aikaa kun hän siivoaisi esteet pois, ja se oli hänelle ok.

Lähdin ravaamaan maastoon hetkeksi ja kävelin loppu käynnit kotiin tallille päin. Taputin niin paljon ruunaa koska olin niin iloinen. Kun saavuin tallille hyppäsin alas ja menimme talliin. Otimme kaikki varusteet pois ja menimme pesemään ruunan. Laitoimme loimen päälle ja karsinaan. Menimme viimeiseksi hakemaan paljon näkkileipää jonka annoimme ruunalle yhdessa B:n kanssa. Lähdimme sitten kotiin.

Vastaus:

Aloitteleville hevosihmisille saisi paljon useammin antaa noin idioottivarmoja neuvoja, kuin mitä sinä B:lle annat! Voin vain kuvitella, kuinka hän on huokaissut helpotuksesta huomatessaan ettei hänen tarvitse mittailla laukkapuomien välejä!
B:stä on myös kehkeytymässä kunnon hevosmies! Ihan eivät ehkä suojat menneet kerralla nappiin, mutta yritystä oli ainakin riittämiin.

Fasu oli nyt hyppäämisestä ihmeen paljon innoissaan! Ehkä pieni hyppytauko on tehnyt sille hyvää ja se jaksaa taas kunnolla tsempata treeneissäkin. En ihan päässyt kärryille siitä, mitä yritit hakea sarjaväliä ravaamalla. Toki sillä sai ruunan hyvin avuille, mutta lähtökohtaisesti tuollaiset jumppatehtävät saa kyllä sujua laukassakin, vaikka lähestyminen ensimmäiselle esteelle olisikin ravissa. Kannattaa myös pitää ensimmäiset esteet maltillisen kokoisina, jotta viimeisen isomman esteen hyppäämisestä ei tehdä turhan vaativaa hevoselle. Ja suunta kannattaa pitää koko ajan samana, jotta avustajan ei tarvitse käännellä esteitä ympäri!

Kokonaisuudessaan ratsastit Fasua oikein hyvin. 140cm okseri vaatii ruunalta jo kunnollista keskittymistä ja vaikka jumppana este onkin hieman helpompi sille, ei se missään tapauksessa ole sama asia kuin hypätä pariakymmentä senttimetriä pienempää estettä. Fasu ei ole hetkeen noin isoja tehtäviä tehnytkään, joten varmasti silläkin oli hauskaa!
Ja pitää vielä sekin mainita, että kylläpä B on sitten kiltti ihminen. Aivan kuka tahansa ei olisi esteitä jäänyt siivoamaan ja päästänyt sinua maastoon jäähdyttelemään. Milloinkohan mies haluaa itse kavuta hevosen selkään?

Repliikeissä naurahdukset kuten "hehe" tai "haha" ovat ihan ok, mutta älä käytä niitä muualla tekstissä. Lisäksi ole tarkkana pilkkujen käytön kanssa!
Pohdi myös tarinan realistisuutta: onnistuisiko oikeassa elämässä tuollainen suoritus pitkän ratsastustauon jälkeen?
Tästä tarinasta saat 75v€.

Nimi: Jasmin

02.10.2017 19:00
Kouluratsastusta!

Olin juuri noussut Fasun selkään ja aloittanyt alku verryttelyn. Menin maastoon kävelemään jotta saisin hevosen vähän enemmän vauhtiin. Siellä ruuna köpötteli rauhassa eikä välittänyt yhtään mistään. Minua se ei yhtään haitannut, koska sain jälleen kerran vaan istua selässä ja katsoa hienoa ruskaa. Tänään tuuli vähän enemmän kun yleensä, joten suuri osa lehdistä tippui maahan. Hiekkatiellä oli niin paljon lehtiä, ettei hiekkaa näkynyt vaan ainoastaan vaan lehtiä. Se on mielestäni niin hienon näköistä.

Kun saavuimme takaisin tallin pihaan, suuntasimme tiemme kentälle. Ajattelin että ehkä hevosesta löytyisi energiaa paremmin ulkona kun vähän tuulee. Nostin melkein heti ravin kun saavuimme kentälle. Aloitin kolmikaarisellakiemurauralla. Taivutin kunnolla kaikissa kiemuroissa ja tein pysähdyksiä keskellä kaikkia "pitkiä" sivuja kiemuralla. Ruunalla oli vähän enemmän vauhtia kun yleensä, mikä on minun mielestä tosi kivaa. Kun olin mennyt pari kertaa kiemuran, ja ruuna kulki hyvin, vaihdoin tehtävää. Seuraavaksi teimme kahdeksikkoa ja teimme niin että menimme kokorataleikkaa koko ajan. Lisäsin ravia kun menimme kokorataleikkaa ja pysähdyin aina lyhyillä sivuilla.
Sain ensin potkia Fasua eteenpäin, mutta kun annoin raipalla muistutuksen, sieltä lensi pukki. Hyvä vain, että jokin reaktio tuli ja vauhtia tuli lisää myös. Poika ei oikein tykännyt siitä, mutta minun kanssani ei leikitä!

Kun sain ruunan kulkemaan pehmeämmin ja rennommin sekä omalla moottorilla, nostin laukan. Annoin sen laukata rennossa mutta aktiivisessa laukassa kierroksen ympäri ennen kun aloitin tehtävin tekemisen. Teimme keksiympyröitä ja kokoamista lyhyillä sivuilla. Ruuna oli aivan super, ja kuunteli kaikkia apujani. Se kulki pehmeästi ja hienossa muodossa. Ajattelin että kokeilisin vähän laukanvaihtoja. Tein kahdeksikkoa, ja vaihdoin aina laukan kun olimme keskellä kenttää. Hienosti ruuna vaihtoi laukan, joten kokeilin pitkällä sivulla vaihtaa pari kertaa laukan. Poika oli niin nätisti ja teki kaiken mitä pyysin. Mahtava hevonen!
Tein myös niin että laukkasin molempiin suuntiin vastakkaista laukkaa. Ruuna pysyi hienosti vastakkaisessa laukassa, joten olen tyytyväinen.
Siirryin sitten raviin ja annoin ruunan ravata puolipitkillä ohjilla noin kymmenen minuuttia. Menin vähän omituisia käännöksiä jotta ei olisi niin tylsää vaan mennä kentän ympäri. Fasulla oli lennokas mutta pehmeä ravi koko sen ajan. "Prrrrr" sanoin Fasulle ja se siirtyi käyntiin. Menimme maastoon kävelemään loppu käynnit.
Loppukäynnin jälkeen laitoin ruunan karsinaan, otin varusteet pois ja laitoin loimen päälle ja lähdin kotiin.

Vastaus:

Sinä se sitten jaksat löytää syksystä niitä positiivisia puolia vähän kaikkialta! Pitihän sitä nyt itsekin katsoa oikein kunnolla noita lehtiään pudottelevia lehtipuita ja toden totta: ruska-aikahan on päällä juuri nyt!

Fasun kanssa voi toki yrittää hieman taktikoida, mutta enpä muista onko mikään saanut sitä koskaan heti innostumaan. Vaikka ruuna onkin alkuun hidas, pitää se kuitenkin loppujen lopuksi todella paljon työnteosta. Mitä kovemmin laitat hevosen tekemään töitä, sitä tyytyväisempi se on! Tämähän nähtiin tänäänkin, kun lopuksi pääsitte työskentelemään laukanvaihtojen ja vastalaukkojen parissa oikein loistavin lopputuloksin. :)

Kolmikaarinen kiemuraura on toki pitkä sana, mutta ihan kaikkea ei sentään tarvitse yhteen kirjoittaa. Samoin "vastakkaisesta laukasta" käytetään termiä vastalaukka. ;)

Saat tästä sopivan seikkaperäisestä tarinasta 50v€, ole hyvä :)

Nimi: Jasmin

01.10.2017 18:19
Maastoon!

Oli harmaa sunnuntai iltapäivä ja olin suunnitellut että B tulisi mukaan tallille tänään. Meillä on yleensä hidas aamu sunnuntaisin jos olemme molemmat vapaita, ja juuri näin pääsi käymään. Tänään nousimme vasta yhden jälkeen sängystä joten oli todella hidas aamu. Kun nousimme, teimme aamupalaksi lättyjä ja jugurttia. Tietenkin vähän kahvia nassuun jotta silmät pysyisivät auki koko loppu päivän. Vaikka sitä ei aina ymmärrä, niin jos siellä sängyssä loikoilee monta tuntia, ei sitä enää paljon jaksa loppu päivää tehdäkään. Otimme aamupalan jälkeen Nalle ulos lenkille. Hän oli pidätellyt hyvin koko yön, tietenkin olimme heti kun heräsimme menneet ulos aamu pissalle, mutta ei lenkillä.

Kävelimme noin tunnin harmaassa säässä, hieman tuuli mutta ei se mitään haitannut meitä. Kun olimme kävelleet lenkin, laitoimme Nallen sisälle ja vaihdoimme vaatteet. Minä laitoin ratsastusvaatteet ja B laittoi vähän ”huonommat” vaatteet. Lähdimme siitäkin sitten tallille päin!

- Hei B! Sä voisit ottaa pyörän mukaan nii mennää maastoo. Sanoin B:lle.
- Joo, okei. Otetaa sit mun auto nii se mahtuu tonne taakse. Vastasi B.
- Okei, mä meen oottaa autoon!

Minä lähdin etupenkille istumaan sillä aikaa kun B laittoi oman pyöränsä takaluukkuun. B astui auton sisään ja starttasi auton. Lähdimme kaupan kautta koska B halusi jotain juomista, joten minäkin otin vesi pullon mukaan. Sitten matka jatkui tallille.
Kun saavuimme tallille, huomasin että Cherry oli pihalla tekemässä talli töitä. Parkkeerasimme auton parkkipaikalle ja otimme pyörän takaluukusta pois. Menimme Cherryn luo.
- Moi Cherry! Tässä on poikaystäväni, B.
B laittoi kätensä Cherryn eteen ja kätteli.
- Moi B! Olenkin kuullut susta paljon. Kiva tutustua. Minä olen Cherry muuten!
- Moi Cherry. Toivottavasti olet kuullut vaan hyviä asioita minusta, haha.
- Joo totta kai, vaan hyviä asioita tietenkin! Ja kiva että tulit mukaan tallille.
- Joo.. Tämä neitokainen pakotti minut. B vastasi samalla kun hän vähän kiusasi minua.
- Haha, hän tulee mukaan pyöräilemään viereeni kun menen maastoon Fasun kanssa.
- Oi, se on kiva ja hyvä juttu! Muistakaa ottaa kännykät mukaan ja laittaa teille sekä hevoselle heijastimia! Pimeä tulee nopeasti ja haluan että autoilijat näkevät teidät!
- Joo, ollaan me varauduttu siihen! vastasin samalla kun nostin heijastin liivit.
- No hyvä! Soittakaa mulle jos jotakin tapahtuu!
- Juu, nähdään!

Näytin B:lle mihin hän voi jättää pyörän siksi aikaa kun haemme Fasun ja laitamme sen kuntoon.
Kerroin kaiken B:lle mitä tallissa tapahtuu, missä ruuna on ja missä sen kaikki varusteet ovat. Vihdoin ja viimein menimme tarhaan hakemaan ruunaa. Se tulikin innoissaan portille hirnuen, niin kuin aina. Laitoin riimunnarun kiinni riimuun ja avasin portin. Laitoin sen tietenkin heti kiinni ettei Ressu karkaisi. Lähdimme siitä sitten kävelemään tallille. Kun saavuimme tallin ovelle, ruunan korvat nousivat ja hengitys oli raskaampi. Poika näki pyörän oven vieressä, joka näytti niin pelottavalta. Se pysyi silti vieressä mutta halusi kävellä mahdollisimman kaukana pyörästä. Kun pääsimme sisään talliin, se rauhoittui melkein heti. Laitoin sen kiinni käytävälle ja sanoin B:lle että mennään hakemaan kaikki varusteet, heijastimet ja harjat. Annoin harjapakin ja heijastimet B:lle ja otin itse satulan ja suitset mukaan.

Annoin harjan B:lle ja sanoin että hän harjasi yhden puolen ja minä toisen. Kun olimme ottaneet omat puolemme, vaihdoimme puolta ja harjasimme. Sitten näytin B:lle miten putsataan kaviot, ja annoin myös hänen kokeilla. Hän onnistui hyvin ja ruuna oli rauhallisesti. Joten B ei enää yhtään pelännyt hevosia. Hän oli vähän skeptinen hevosista, mutta nyt kun hän itse saa olla mukana hoitamassa ruunaa, hän huomasi että ei nämä hevoset olekaan niin kamalia, eikä ne tee mitään pahaa.
Laitoin sitten itse satulan ja suitset ruunalle, ja tietenkin kaikkiin jalkoihin heijastimet ja myös heijastin rintaremmin ja heijastin ratsastusloimen. Nyt oli ainakin paljon heijastimia, joten eiköhän kaikki näe meidät liikenteessä. Sanoin sitten B:lle että hän saisi ensin mennä ulos ottamaan pyörän pois oven aukosta, ja että hän menisi vähän pidemmälle sen kanssaan että pääsisin kiipeämään selkään. Samalla kun hän meni ulos siirtämään pyörää, minä kiristin satulavyön.

Kun pääsin ulos, vedin jalustimet alas ja otin lyhyet ojat. Laitoin jalkani jalustimeen ja nousin ylös. Laitoin jalustimet vähän lyhyemmäksi ja tarkistin vielä kerran satulavyön. Menimme sitten pelottavan pyörän ja B:n luokse. Korvat törröttivät taas suoraan eteen ja hengitys meni rankemmaksi. Rapsutin kaulaa ja sanoin ruunalle ettei ole yhtään mitään pelättävää. Ensimmäiset askeleet olivat vähän pelottavat pyörän vieressä, mutta ei montaa minuuttia mennyt niin ruuna olikin jo ihan tottunut pyörään.
Kävelimme noin kymmenen minuuttia, minulla oli puolipitkät ohjat. Kokosin ne ja sanoin B:lle että siirtyisin raviin. Nostin ravin ja B sai pyöräillä vähän ennen meitä jotta olisi vähän turvallisempi. Ravasin noin kymmenen minuuttia ja huusin B:lle että hän saisi pyöräillä hitaammin.

- Mä aattelin että jos sä odotat mua tuon mäen alahaalla, niin mä laukkaan sen pari kertaa ylös?
- Joo, kyl se sopii!
Kun saavuimme ylämäkeen, B pysähtyi ja minä nostin laukan. Menin kevyempään istuntaan ja nojasin hieman eteenpäin. Ylämäki oli aika pitkä, joten otimme aika rauhallisessa laukassa koko ylämäen. Ravasin alas ja laukkasin kerran vielä ylös. Tällä kertaa vähän lujempaa, ei paljoa mutta vähän. Ravasin takaisin alas, ja sanoin B:lle että hän saisi taas pyöräillä takaisin tallille päin vähän lujempaa koska ajattelin ravata. Ravasin noin kymmenen minuuttia, lyhyillä ohjilla kunnes päästin hieman pidemmät ja sanoin B:lle että siirtyisin käyntiin. Sen jälkeen kävelin pitkin ohjin loppumatkan tallille. Ruuna oli ihan super kiltti koko maaston, joten olin todella tyytyväinen tähän tuntiin.

Kun saavuimme tallille, sanoin B:lle että hän voisi jättää pyörän auton viereen ja sitten tulla mukaan tallille. Kun saavuin tallin ovelle pysähdyin ja hyppäsin alas selästä. Löysäsin satulavyötä ja laitoin jalustimet ylös. Sitten ruuna takaisin sisälle, käytävälle kiinni. Otin ensin kaikki heijastimet pois ja satulan koska rintaremmi oli kiinni siinä. Sitten otin suitset ja laitoin riimun päähän. Vein kaikki tavarat, tietenkin B auttoi kantamisessa. Otimme pari näkkileipää ja sinisen tallitoppiksen mukaamme kun menimme takaisin ruunalle. Laitoin loimen ruunalle ja siirsin sen karsinaan. Annoimme karsinassa näkkileivät ja lähdimme sitten autolle. B pakkasi pyörän takaisin auton takaluukkuun. Nousimme autoon ja lähdimme kotiin. Kotona odotti iloinen Nalle, jonka otimme lyhyelle lenkille ennen kuin menimme laittamaan saunan päälle. Eihän päivää voi lopettaa paremmin kun saunalla. Söimme myös edellispäivän tähteitä koska emme jaksaneet tehdä yhtään mitään ruokaa, mutta hyvä vaan että ne loppuu!

Vastaus:

Loistava idea ottaa B mukaan tallille! Olisihan täältä ehkä löytynyt ratsu hänellekin, niin ei olisi tarvinnut polkupyörällä sotkea menemään. Toki en hänen hevostaustastaan mitään tiedä, mutta kilteimmät ratsumme kyllä kuskaavat vasta-alkajiakin luotettavasti selässään maastossakin. Varo vain, ettei liika tallilla olo saa hevoskärpästä puraisemaan häntäkin! Rohkeasti (vai urheasti?) hän Fasua laitteli kuntoon ja taisipa tämä siitä vähän nauttiakin.

B vaikutti oikein mukavalta ja herrasmiesmäiseltä kaverilta, ei tarvise ollenkaan ihmetellä mitä te kaksi toisissanne näette! Hänen nimensä tosin jäi vähän mietityttämään, sillä harvemmin kukaan esittäytyy pelkällä nimensä alkukirjaimella (vai onko B lyhenne boyfriendista?). Boris, Benjamin vai kenties Bernard, millähän nimellä sitä alkaisi häntä kutsumaan? :D

Pienten hevosten elämää voi tosissaan järkyttää, mikäli pahoja hevosensyöjäpyöriä jätetään lojumaan minne sattuu. Fasun tosin oli jo aika kohdata pelkonsa ja ihan hienostihan se sitten maastossa jo uskalsikin pyörän rinnalla kulkea. Välillä tuntuu kyllä ihan mahdottomalta ymmärtää hevosten aivotoimintaa, vai onkohan niillä sellaista?

Maastokin sujui kaikkineen oikein hienosti. Muut tielläliikkujat, joita tosin ei ilmeisesti kovin paljoa liikenteessä ollut, näkivät teidät ja kaikki heijastimenne satavarmasti. Fasu paineli menemään korvat tötteröllä eteenpäin ja saattoi se laukassa jopa hieman innostuakin! B taasen sai päivän urheiluannoksen polkiessaan kovaa tahtia rinnallanne, reilu työnjako teillä etten sanoisi. :D

Ihan joka ikinen kerta ei ehkä tarvitse tai kannata kertoa noin tarkkaan aamustanne. Joku kerta asian voisi kuitata tyyliin "Tavallista hitaamman aamun jälkeen olin menossa tallille vasta kolmelta iltapäivällä." Sama asia koskee myös iltoja, minua kuitenkin lähtökohtaisesti kiinnostaa eniten se, mitä tapahtuu tallilla ja Fasun kanssa. :)
"B laittoi vähän ”huonommat” vaatteet." Onko tässä kohdassa lainausmerkkien käyttäminen välttämätöntä vai tulisiko sama asia selväksi ilman lainausmerkkejä?

Repliikeistä myös sen verran, että johtolause lisätään repliikin perään pilkkua apuna käyttäen, eli esimerkiksi:
- Hei B! Sä voisit ottaa pyörän mukaan nii mennää maastoo, sanoin B:lle.
- Joo, okei. Otetaa sit mun auto nii se mahtuu tonne taakse, vastasi B.

Peräkkäiset lauseet "Sitten matka jatkui tallille" ja "Kun saavuimme tallille" ovat koko lailla saman asian kertausta. Kun lauseet ovat vielä samassa kappaleessa, olisi mielestäni tarpeellista muotoilla jompi kumpi erilaiseksi. Muutoksen ei välttämättä tarvitse olla sen suurempi, kuin että toinen talli-sana korvattaisiin esimerkiksi Cherseyllä.
Tarinasi yhdyssanatärpit: vesipullo, tallityöt, heijastinliivi, heijastinrintaremmi, heijastinratsastusloimi ja oviaukko.

Saat tästä tarinasta 90v€, sekä Mestystä vapaavalintaisen heijastintuotteen sinulle tai Fasulle. Heijastimia vaan ei voi ikinä olla liikaa!

Nimi: Camilla

01.10.2017 10:53
Jatkoa...

Talutin Caratin talliin, jossa sidoin sen käytävälle. Rapsuttelin ja silittelin oripoikaa hetken, ja se tuntui nauttivan siitä. Sitten lähdi hakemaan Caratin harjoja. Ensin harjasin sen kovalla juuriharjalla, siten sain suurimmat liat pois. Harjasin Caratia vielä pölyharjalla, ja pian se kiilsikin oikein kunnolla. Otin kamman harjalaatikosta, ja vedin muutaman kerran Caratin harjan läpi. Laitoin vielä poniin kiillotusainetta. Carat hamusi takintaskujani, etsien herkkuja. Avasin taskuni, ja otin sieltä porkkananpalan, jonka annoin sille. Carat rouskutti sitä tyytyväisenä. Muistin vieläkin, kuinka olin tullut ensimmäisen kerran katsomaan tallia, ja kysynyt hoitohevosta. Sitten tutustumiskierroksella olin ihastunut pieneen kimoon welshiin, jaka katseli uteliaana ihmisiä. Nyt sitten olin sen kimon ponin hoitaja. Taputin Caratia. Cherry tuli talliin.
-Hei! Otathan sitten jonkun mukaan maastoon kävelemään? En halua että ensimmäisellä kerralla sattuu jotain, Cherry sanoi.
-Joo, tiedätkö ketä voisin pyytää? kysyin. Cherry näytti ensin miettivältä.
-Pyydä vaikka Iitua, Cherry ehdotti. Nyökkäsin, vaikka en tiennyt kuka Iitu oli.

Jatkuu....

Vastaus:

Carat niin nauttii kaikesta saamastaan huomiosta! Kuten varmasti huomasitkin, ei tuota pientä nelijalkaista voi koskaan harjata liikaa. Kimoissa on toki sekin puoli, että niissä harvemmin harjaaminen loppuu kesken :'D
Etköhän sinä Iitun onnistu löytämään kaikkien tallilaisten joukosta. Todennäköisesti hän pyörii ponitallissa shettistensä parissa, vaikka eksyy hän silloin tällöin päätallinkin puolelle :)

Melko hyvää, virheetöntä tekstiä! Muutama hassu kirjoitusvirhe oli matkaan livahtanut, mutta ei ollenkaan mitään häiritsevää. Pilkkusäännöt kannattaa kuitenkin kerrata, sillä ihan noin paljoa sitä ei suomessa käytetä! Muutama korjattu pätkä esimerkiksi: "Avasin taskuni ja otin sieltä porkkananpalan, jonka annoin sille" sekä "Muistin vieläkin, kuinka olin tullut ensimmäisen kerran katsomaan tallia ja kysynyt hoitohevosta."

Saat tästä pätkästä 12v€.

Nimi: Aleksandra

30.09.2017 10:38
Esteitä!
Kävelin tallille. Olin aivan unen pöppörössä mutta ei se haitannut. Kävelin kohti tallin ovia. Avasin oven ja astuin sisään ihanan lämpöiseen talli käytävään.
-Hei!Jasmin huusi.
-No hei,sanoin
-Olet näköjään parantunut,sanoin.
-Joo,Jasmin sanoi.
-Haluaisitko mennä hyppäämään?kysyin.
-Sopii,hän vastasi.
Lähdin kohti Pillin karsinaa. Näin Cherry:
-Haluatko Pilden toiseksi hoitsuksi? Cherry kysyi.
-Ja vielä kysyy!vastasi innoissani.
Menin kohti Pilden karsinaa. Otin riimun roikkumasta ja pujotin sen pähän. Talutin pilden keskelle käytävää niin sai sen siihen kiinni. Kävin hakemassa sen harjat ja aloin harhailemaan sitä. Harjaltuani kävin viemässä harjat ja veinne. Otin suitset ja satulan. Jatkuu…;)

Vastaus:

Todella mukavaa, että tulette Jasminin kanssa niin hyvin juttuun! Onhan se jo pelkästään turvallisempaakin ratsastaa yhdessä kuin erikseen. :)
On myös loistavaa, että otit Pilden uudelleen hoitsuksesi niin avosylin! Tamma onkin ollut ihan ihmeissään siitä, mihin sen hoitaja yhtäkkiä oikein katosi. Ja loukkaantuneeksi se muuttui siinä vaiheessa, kun huomasi sinun puuhailevan vain Pillin kanssa. :D

Kiinnitä vielä huomiota yhdyssanojen kirjoitukseen! Lisäksi ole tarkkana, että välilyönnit tulevat sinne missä niitä tarvitaan.
Saat tästä tarinasta 12v€, ole hyvä! :)

Nimi: Camilla

29.09.2017 22:04
Luku 1. Osa 1.
Ensimmäinen tallipäivä

Pyöräilin kohti tallia, jolla alkaisin hoitamaan whelsponia, Caratia. Tuuli pyyhki kasvojani, ja aurinko paistoi kirkkaana. Pian saavuin suurelle tallille. Laitoin pyöräni tiensivuun. Lähdin kävelemään kohti toimistoa. Katselin tarhoissa olevia hevosia. Tunnistin sieltä heti kimon poniorin, joka hypähteli sinne tänne. Menin toimistoon. Siellä istui Cherry.
-Hei. Olen Camilla, Caratin uusi hoitaja, tervehdin naista. Cherry hätkähti, ja nosti katseensa papereista.
-Hei Camilla! Voisit tänään vain tutustua hoitohevoseesi. Voit käydä taluttelemassa sitä maastossa myös, jos haluat, Cherry kertoi. Nyäkkäsin, ja lähdin toimistosta. Sitten olisi vielä pienen valkoisen ponin metsästys. Hain riimunnarun tallista, ja lähdin kohti tarhoja. Avasin portin, ja huusin Caratin nimeä. Sillä ei ollut aikomustakaan tulla lähelleni. Marssin kohti valkoista oria. Se tuijotti minua paikallaan. Viimehetkellä se meinasi päästä karkuun, mutta sain viime hetkellä kiinni Caratin riimusta. Kiinnitin riimunnarun. Jatkuu....

Vastaus:

Miten loistavaa, että juuri Chersey ja Carat saivat sinut kiinnostumaan hoitoponin ottamisesta. :)
Toivottavasti poniori osoittautuu sinulle nappivalinnaksi. Ainakin pääsit heti alkuun kokeilemaan poninkesytystä, sitä kun Caratin kanssa saa harrastaa yllättävän useinkin. On se kumma juttu, että kun muut hevoset tahtovat innolla sisälle, ei kimo ponipoika yhtään innostu ajatuksesta.

Jos sitten katsotaan hieman tarinan ulkoasua, niin ensimmäisenä mieleen tulee pidempien virkkeiden käyttö. "Laitoin pyöräni tiensivuun. Lähdin kävelemään kohti toimista." Eikö esimerkiksi näitä olisi voinut yhdistää vaikkapa ja-sanan avulla? Mitä kuvailevampaa, sujuvampaa ja täyteläisempää teksti on, sitä mieleenpainuvampi on myös lukukokemus!
Propsit oikein sujuvasta vuoropuhelusta!

Saat tästä pikkuisesta aloitustarinasta 15v€, olehan hyvä. :)

Nimi: Jasmin

29.09.2017 16:59
Esteitä!

Kello soi 6:40. Olin nukahtanut eilen tosi myöhään, joten oli todella vaikeaa nousta aikaisin aamulla ylös, mutta nousin minä silti sieltä sängystä. Laitoin vaatteet päälleni ja otin aamupalan, lounaan ja välipalan mukaani. Olin eilen illalla pakannut kaikki ratsastus vaatteet kassiin, joten otin myös sen kassin mukaan autoon. Lähdin siitäkin töihin. Minulla oli tänään lyhyt päivä, eli lopetin jo kello 14:00.
Kun työpäiväni oli loppu, menin vaihtamaan työvaatteet ratsastus vaatteisiin ja lähdin siitä sitten tallille. Poikaystäväni oli kotona koko päivän, joten olimme päättäneet että hän hoitaisi koiran aamulla ja iltapäivällä, siksi sain nukkua vähän pidempään kun yleensä ja ei tarvinnut heti lähteä kotiin töistä. Yleensä herään siinä vähän vaille kuusi että minulla olisi aikaa mennä lenkille Nallen kanssa, mutta oli aika luxusta kun B (poikaystävä, sanon häntä tämän jälkeen B:ksi) oli kotona!
Kun saavuin tallille, menin heti talliin. Ajattelin että tällä kerralla menisin ensin hakemaan kaikki Fasun varusteet ja harjapakin ruunan karsinan oven viereen. Sitten menin ulos hakemaan ruunan tarhasta. Se odotti minua jo portilla joten nappasin sen ja menimme talliin. Päästin sen ensin karsinaan koska minulle tuli mieleen semmoinen ajatus kun esteiden rakentaminen. Cherry sanoi minulle ohi mennessään että voisin mennä hyppäämään ruunan kanssa. Aleksandra oli myös tallilla, joten kysyin häneltä jos hänkin haluaisi tulla ulkokentälle hyppäämään esteitä kanssani etten olisi yksin.
- Hei Alexandra! Oletko ollut ratsastamassa jo? kysyin.
- Hei! En oo, ootsä menos minne? Aleksandra vastasi.
- Ajattelin mennä ulkokentälle hyppäämään. Haluisitko tulla mukaan?
- Joo, se olisi ihan kivaa!
- Kiva! Voisitko tulla auttamaan minua rakentamaan esteitä?
- Joo, mennään!
Menimme sitten kentälle ja nostimme ensin tolpat. Päätimme että tekisimme yhdelle pitkälle sivulle okserin ja toiselle jumppa sarjan. Yhdelle lyhyelle sivulle laitoime puomit sillä tavalla että voimme mennä voltilla kavaletteja. Toiselle lyhyelle sivulle laitoimme ihan vaan kolme puomia peräkkäin ravi väleillä. Keskelle kenttää laitoimme erikoisesteen, niin että kun menee kokorataleikkaa sinne pääsee. Erikoiseste oli muuri. Päätimme että kenttä on nyt valmis, joten menimme takaisin talliin.
Tallissa otin Fasun ulos karsinasta ja laitoin hänet kiinni käytävällä. Avasin sitten harjapakin ja otin harjan. Harjasin koko Fasun ja putsasin sitten kaviot. Kun olin valmis, otin jalkasuojat ja laitoin kaikkiin neljään jalkaan. Sitten laitoin estesatulan panssarilla ja rintaremmimartingaalin. Sitten laitoin nivelsuitset oliivikuolaimilla. Menin hakemaan itselleni turvaliivin, kypärän ja hanskat. Kun tulin takaisin ruunalle, huomasin että se oli innoissaan koska se ei yhtään pysynyt paikoillaan.
- Mennäänkö alkukäynnit ja ravit maastossa? kysyin.
- Joo, voidaan mennä! vastasi Alexandra.
Lähdimme ulos tallista. Pysähdyin ruunan kanssa ulkona. Kiristin satulavyön ja otin jalustimet alas. Pidin ohjat lyhyinä ja laitoin jalkani jalustimeen ja nousin ruunan selkään. Juuri kun pääsin istumaan satulaan ruuna olikin jo menossa kentälle. Pysäytin ruunan ja laitoin jalustimet lyhyimmiksi. Odotimme Aleksandraa ja kun hän oli valmis, lähdimme kävelemään tietä pitkin lyhyen maastolenkin. Me päätimme että kävelisimme noin kymmenen minuuttia ja sitten kääntyisimme takasin tallille päin. Koti matkalla ravasimme jotta hevoset olisivat valmiita vähän menemään puomeja ja pieniä esteitä.
Kun saavuimme kentälle, jatkoimme ravissa ja menimme lyhyillä sivuilla puomeja ja kavaletteja. Pitkillä sivuilla minä tein pysähdyksiä ja siirtymisiä raviin jotta saisin ruunan kuulolle. Hevosella oli tänään ensimmäisen kerran oikeasti energiaa vaikka muille jakaa. Oli niin kivaa nähdä että hevonen voi näinkin paljon tykätä esteistä. Vaihdoimme myös suuntaa ja teimme samaa toiseen suuntaan. Pidimme pienen kävely paussin.
Pitkillä sivuilla meillä oli esteet mitkä olivat noin 60 cm, elikkä aika pieniä. Päätimme että aloittaisimme niin että Alexandra menisi ensin sarjan, ja kun hän oli hypännyt viimeisen esteen sarjalla, minä tulisin perässä ja hän jatkaisi oxerille ja menisimme niin hetken. Alexandra nosti laukan ja meni sarjalle, kaikki meni hyvin joten nostin laukan ruunan kanssa, ilo pukki tuli plussana. Menimme sarjalle ja ai että millaiset hypyt tällä hevosella on! Niin pehmeät ja mukavat.
Aleksandra nousi alas ja korotti esteitä 80 cm sarjalla ja laittoi oxerin 100 cm koska ajattelimme että jos meitä tekee mieli mennä vähän isompaa, laitoimme sen valmiiksi. Tällä kertaa tehtiin niin että menimme ensin kokorataleikkaa ja sen jälkeen sarjalle. Minä aloitin tällä kertaa.
Nostin laukan ja löysin hyvän tahdin ennen kun jatkoin matkaani muurille. Ruunalla oli korvat hörössä kun hän niin tykkäsi hypätä. Tietenkin kun tulimme sarjalle ruuna innostui enemmän koska olimme korottaneet esteitä. Ei tietenkään lähtenyt käsistä, ruuna kuunteli hyvin ohjeitani, mutta tunsin että se veti esteille. Sitten Alexandra nosti laukan ja teki saman tehtävän. Päätimme sen jälkeen että menisimme vielä pari kertaa sarjan ja sitten pieni paussi. Kaikki meni tosi hyvin, joten kaikki hyvin!
Kun olimme kävelleet hetken, päätin että minä ainakin menisin Fasun kanssa metrin oxerin. Alexandra halusi kanssa, joten annoin hänen aloittaa. Hän nosti napakan laukan ja ohjasi hevosen esteelle. Hieno hyppy tuli, ja iloinen Alexandra huusi:
- Uudestaan, nyt tämä tuntui esteeltä! Menen vielä kerran!
- Mene vaan!
Alexandra jatkoi laukkaamista ja ohjasi hevosen esteelle. Hieno hyppy jälleen. Sitten hän päätti että tämä riittää hänelle. Sitten olikin minun vuoroni. Nostin laukan ja laukkasin kierroksen koska halusin hyvän tahdin ennen kun menen esteelle. Tiesin että ruuna pystyy vaikka mihin ja minulla oli turvallinen olo ruunan selässä. Ohjasin Fasun oxerille ja otin kevyemmän istunnan. Hieno hyppy tuli ja vähän ilopukkeja perään. Sanoin myös Alexandralle että menisin vielä kerran ainakin oxerin.
Jatkoin laukkaamista ja ohjasin ruunan oxerille. Hieno hyppy jälleen, joten en voisi olla tyytyväisempi.
- Tämähän oli kivaa! Pitäisi tehdä tätä useammin! Sanoin.
- Joo, tää on tosi kivaa ja tulen mielelläni mukaan seuraavan kerran kun hyppäät! Vastasi Alexandra.
- Joo! Mennäänkö maastoon vetämään loppu verryttelyt?
- Mennään vaan!
Lähdimme siitä sitten pois kentältä ja maastoon. Ravasimme ensin että hengitys vähän tasaantuisi ja sitten loppu käynnit. Olimme noin viisitoista minuuttia maastossa. Kun saavuimme tallille, hyppäsimme alas ja laitoimme jalustimet ylös. Löysäsimme satulavöitä ja menimme sisään talliin.
Laitoin ruunan kiinni käytävälle. Otin ensin suitset pois jotta saisin riimun päälle ja sitten otin satulan ja martingaalin pois. Viimeiseksi otin jalkasuojat ja vein kaikki varusteet omille paikoilleen. Ruuna oli vähän hikinen, joten laitoin mustan villaloimen Fasulle. Sitten laitoin ruunan karsinaan ja annoin pari näkkileipää.
Lähdin sitten kotiin päin. Kello oli vähän yli viisi, joten ilta on vielä nuori! B:llä oli ruokaa valmiiksi kotona, tai no, toivottavasti hänellä on ruokaa valmiiksi kotona koska olen ihan tosi nälkäinen. Ajoin aika hitaasti kotiin koska lehdet olivat vielä enemmän muuttuneet punaisiksi ja keltaisiksi. Kun saavuin kotiin, olin vähän pettynyt koska B ei ollut laittanut ruokaa ja hän nukkui sohvalla.. Herätin hänet ja pakotin hänet keittiöön laittamaan ruokaa. Itse otin Nallen hihnan ja lähdin kävelylle. Menin tunnin kävelylle, joten olin vielä enemmän nälkäinen nyt. Mutta B oli juuri saanut ruuan valmiiksi, joten sain vaan istua pöytään ja aloittaa. Pidimme sen jälkeen elokuvaillan ja saunaillan koska huomenna on vapaa päivä!

Vastaus:

Todella mukavaa, ettei sinunkaan tarvinnut yksin ratsastella. Ja onhan se turvallisempaakin, kun on joku mukana vähän vahtimassa menoa.
Ulkokentällä useimmiten onkin esterata pystyssä, mutta toki tehtävät saattavat välillä olla hieman turhan vaativia ratsukon taustaan ja tasoon nähden. Niin varmasti tälläkin kertaa, kun olin pitkästä aikaa vähän fiilistellyt Missin kanssa!

Fasu tosiaan tietää tasan tarkkaan, mitä estevarustuksen päälle pukeminen tarkoittaa! Yleensä niin hitaasti lämpenevä ruuna on aina heti ihan menossa, vaikka onhan se lopulta siitäkin huolimatta sangen helppo ja miellyttävä kaveri hypätä.
Voisi silti olla fiksu veto aloittaa hyppääminen maltillisesta korkeudesta - vaikka eihän 100cm oikeasti Fasulle ole yhtään mitään. Pidi tai Pilde, kummalla Aleksandra nyt ikinä ratsastikaan, sai kuitenkin hypätä okserilla jo ihan kunnolla! Onhan se suomenhevoselle jo ihan esteen kokoinen este.

Kaikkiaan ratsastuksenne sujui loistavasti ja hyvä niin! Hevosetkin pärskivät tyytyväisinä vähän väliä, joten ei niilläkään kovin tylsää ollut.

Mieti tarkkaan, tarkennatko asiat jo samassa kappaleessa vai vasta myöhemmin tekstissä. Olisi voinut olla parempi ratkaisu selittää heti alkuun, että poikakaverisi ollessa kotona sait nukkua tavallista pidempään. Myöhemmin kerrottuna asia tuntui jo vanhalta tiedolta, eikä sillä enää ollut mitään merkitystä.
Muista myös kutsua poikaystävääsi välillä muuksikin kuin B:ksi. B on ihan suloinen hellittelynimi, mutta varsinainen nimi se ei ole. Välillä olisi suotavaa käyttää myös hänen oikeaa nimeään.
Pidin omistaja ja Pilden hoitaja on muuten Aleksandra, ei Alexandra.

"Kun saavuin tallille, menin heti talliin" on virkkeenä melko tönkkö ilmaisu. Kahta noin lyhykäistä lausetta ei välttämättä kannata erikseen pilkun avulla kirjoittaa, vaan itse olisin todennäköisesti päätynyt käyttämään lauseenvastiketta: "Saapuessani tallille menin heti talliin."
Varo myöskin toistamasta sitten-sanaa. Sitä tulee helposti käytettyä lueteltaessa mitä kaikkea tekee ja kannattaa yrittää vältellä sen käyttöä mahdollisimman pitkään. Joskus voi olla myös hyvä vaihtoehto kuvailla hieman epätarkemmin, jos tuntuu että koko touhu menee pelkäksi tehtyjen asioiden luetteloimiseksi.
Lisäksi eläin on se, ei hän.

Saat tästä tarinasta 75v€, olehan hyvä. Lisäksi saat mitä valtaisimmat onnittelut neljännelle tasolle pääsemisestä, onnea! Sen ansiosta saat 50v€ rahaa, sekä vapaavalintaisesta kaupasta Fasulle uuden satulahuovan! Onnea vielä!

Nimi: Kristiina

29.09.2017 15:35
Eka kerta tallilla
1 HM

Äiti jätti Kikan tallin eteen. Tuuli puhalsi tytön naamaan, kun hän katseli tiluksia, purkkaa samalla hitaasti jauhaen suussansa. Lopulta uteliaisuus vei voiton. Kikka astui sisälle ja häntä olikin jo vastassa tallin omistaja.
"Tervetuloa! Olen Cherry, tallin omistaja"
"Hei! Olen Kristiina Lehto, mutta Kikaksi minut tunnetaan, tulin siis hoitamaan Bonnyä" Kikka tervehti omistajaa iloisesti.
"Juu, laitoitkin viestiä eilen, joten lisäsin sinulle kaapin. Tässä ovat avaimet, voit säilyttää kaapissasi tavaroitasi, sekä Bonnyn herkkuja esimerkiksi" Cherry pudotti kiiltävän avaimen tytön käteen.
"Kiitos! Taidankin mennä tutustumaan nyt Bonnyyn" tyttö sanoi ja lähti matkoihinsa.
Kikka nakkasi reppunsa kappiin ja sulki sen. ^Mikä tuo on?^ tyttö mietti ja raaputti jotakin kaapin ovesta pois.
"Vanha tarra?" Kikka mumisi ja kohautti harteitaan. Kikka lähti harppomaan Bonnyn karsinaa kohti, kohta odottaisi huima tapaaminen!
Tyttö katseli tyhjää karsinaa hetken, sitten hän äkkäsi, että poni voisi odottaa hakijaansa Kikkaa tarhassa. Tyttö otti Bonnyn riimun salvasta ja juoksi pihatoille. Siellä hän näki heti uuden hoidokkinsa ja avasi kyseisen pihaton portin. Kikka vihelsi ja sulki portin. Bonny kiinnostui heti ja ravasi herkkuja kaivaten kihara hiuksisen Kikan luokse. Tyttö sujautti riimun nopeasti ponin päähän ja lähti taluttamaan pois tarhasta. Samassa tarhassa olevat kiinnostuvat myös ja ravasivat aidan reunaan pällistelemään Kikkaa. ^Mitähän ne mahtavat miettiä?^ Kikka tuumaili sulkiessaan portin.
Pienestä Newworestponista lähti paljon likaa. ^Varmasti piehtaroinut!^ tyttö ajatteli sukiessaan komeaa oripoikaa...

Jatkuu!
Kirjotin vähä eri näkökulmasta, sano jos jatkan vaan vanhaan tyyliin kirjustamista!

Vastaus:

Hieno juttu, että pääsit näin nopeasti tekemään ensimmäisen visiittisi Cherseyyn. Bonny ehtikin etsiä omaa hoitajaa lähes vuoden ajan, joten nyt olikin jo korkea aika saada sille hieman ohjelmaa tylsiin päiviin.

Kirjoita ihmeessä kolmannessa persoonassa, mutta kiinnitä siinä tapauksessa kirjoittamiseen hieman tavallista enemmän huomiota. Usein lauserakenne hieman muuttuu ja aluksi on vaikea kirjoittaa jossain muussa kuin ensimmäisessä persoonassa. Esimerkiksi ensimmäinen lause "Äiti jätti Kikan tallin eteen" on kyllä tavallaan ihan oikein, mutta ainakin omaan korvaani se hieman särähtää. Kenen äiti hänet siihen jätti? Itse olisin varmaankin ilmaissut saman asian seuraavasti: "Kikan äiti jätti hänet tallin eteen" tai "Äiti jätti tyttärensä Kikan tallin eteen."

Lisäksi kannattaa opetella käyttämään lauseenvastikkeita, niillä saa mukavasti sujuvuutta ja eloa tekstiin! "Tuuli puhalsi tytön naamaan, kun hän katseli tiluksia" kuulostaa omasta mielestäni paljon paremmalta ilmaistuna muodossa "Tuuli puhalsi tytön naamaan hänen katsellessaan tiluksia."
Muista myös laittaa pilkku lainausmerkkien ulkopuolelle niissä repliikeissä, jotka päättyvät pisteeseen! Jos johtolausetta ei ole, tulee piste lainausmerkkien sisään.
"Tervetuloa! Olen Cherry, tallin omistaja."
"Hei! Olen Kristiina Lehto, mutta Kikaksi minut tunnetaan. Tulin siis hoitamaan Bonnyä", Kikka tervehti omistajaa iloisesti.

Lisäksi sinun täytyy opetella joku muu tapa ilmaista ajatuksia. Roolipelaamisessa tuota merkkaamistapaa taidetaan käyttää (en mene vannomaan, en ole ikinä ollut kiinnostunut roolaamisesta), mutta tarinaan tuo ei sovi. Voit olla käyttämättä mitään merkkejä kirjoittamalla esimerkiksi seuraavasti: Porttia sulkiessaan Kikka pohdiskeli mielessään, mitä hevosetkin mahtoivat tästä ajatella. Toinen tapa on käyttää lainausmerkkejä kuten repliikeissäkin, jolloin johtolause paljastaa repliikin ajatteluksi: "Mikä tuo on?" tyttö mietti ja raaputti jotain kaapin ovesta pois.

Ja vielä loppuhuomautuksena: Bonny tarhaa, nimenomaan tarhaa eikä asu pihatossa, Näkin kanssa. Tutustuthan kunnolla pohjapiirrustuksiin ja muuhun nippelitietoon, mitä tallista löytyy!

Tähän tuli nyt paljon asiaa, pikkujuttuja mutta ajattelin laittaa kaikki tähän samaan kommenttiin tulevaisuuden varalle. Oli tarinassa paljon hyvääkin ja tykkäsin kyllä kuvailevasta tavasta ja tietysti kolmannessa persoonassa kirjoittamisesta. Mukavan erilaista ja varmasti kirjoittajallekin haastavaa! Saat tästä tarinasta 20v€, olehan hyvä. :)

Nimi: Iitu

27.09.2017 19:46
2 HM
Tallille tulo
Jatkoa...

Harjasin Gandalfia hyvillä mielin. Heitin harjan koppaan ja siirsin sen ulos karsinasta, jottei pieni lurjus pääsisi kaatamaan koria. Katseeni nauliutui pieneen Diaan, joka raaputti päätään takajalallaan. Se näytti hupsulta, joten naurahdin hieman.
Pian poni oli suitsittu ja kentän keskellä, sillä päätin mennä ilman satulaa koulua. Hyppäsin selkään ja pyysin ponib käyntiin. Gandalf käveli nätisti, eikä rähjännyt. Kohta päästin ponin ravaamaan. Ravi oli tikittävää, mutta olin tottunut shettiksellä ratsastamiseen. Gandalf pärski ja hörisi.
-"Rauha poika, kohta laukataan" sanoin samalla ponia rapsuttaen rauhallisesti.
Hetken ravailtuamme päätin ottaa Gandalfin kanssa pohkeenväistöä. Ensin poni ei meinannut ymmärtää käskyä, mutta muutaman yrityksen jälkeen poni alkoi väistää hieman kömpelösti.
-"Sua pitää treenata, oot niin huonos kunnossa, et kohta et pysty ees väistämään" naurahdin ponin selässä.
Hetken jankkauksen jälkeen poni alkoi muistaa ja väisti kunnolla.
-"Hieno poni!" Kehuin Gandalfia painottaen sanaa 'Hieno'.
Kun Gandalf oli väistänyt kunnolla noin kuusi kierrosta, siirsin ponin käyntiin ja löysäsin hieman ohjaa. Poni ravisteli päätään ja pärsi. Gamdalfille oli tullut valkoiset huulipunat huuliinsa. Taputin Gandalfia lavalle. Pian laukattaisiin...
Keräsin ohjat taas käsiini. Gandalf käänsi pienet pörröiset korvansa eteen päin, se tiesi mitä seuraavaksi tapahtuisi. Otin ponin raviin ja odotin seuraavaa kulmaa. Seuraava kulma tuli ja annoin laukkapohkeet Gandalfille. Poni lähti laukkaan heitelle päätänsä. Nappasin harjasta kiinni ja annoin Gandalfin vain laukata.
Noin kierroksen jälkeen Gamdalf hidasti vapaa-ehtoisesti ravin kautta käyntiin.
Käänsin kaartoon ja hyppäsin alas Gandalfin selästä. Taputin ponia okein kunnolla. Se oli ollut tänään hyvin, eikä temppuillut yhtään! Hyvä suoritus Gandalfilta mielestäni! Talutin shetun talliin ja riisuin siltä suitset. Vein suitset pois ja raahasin harjakorin karsinaan. Aloin harjata ponia.
Huokaisin ja kaivoin repustani omenan. Istuin tallin hoitajahuoneessa lämpimässä. Haukkasin siitä suuren palasen. Vielä olisi Nepa ja Dia hoidettavana...

Jatkuu!

Vastaus:

Minun on ihan pakko kysyä, mitä ihmettä HM oikein tarkoittaa? ':D

Pakko sanoa, että olin jopa vähän pettynyt seuratessani puuhailuasi Gandalfin kanssa. Muistikuvani hurjasta oripojasta Mandyn tallilla eivät nyt ihan menneet yksiin ponin tämänkertaisen esityksen kanssa. On tietysti hieno ja toivottava asia, että poninkoltiainen oppisi pikkuhiljaa käyttäytymään kuin tavallinen hevonen, mutta olisihan se nyt ollut mukavaa nähdä siltä edes pieni rodeoesitys kentällä :D

Voisin muuten vaikka vannoa, että Gandalfilla on nyt hallussaan ennätys siitä, miten kauan aikaa voi käyttää siihen, että kiertää kentän kertaalleen kokonaan! Otetaan esimerkiksi nyt vaikka melko reipas Ava, jonka kanssa alkukäyntejä saa kiertää vähintään kymmenen kierroksen verran ympäri kenttää, riittää pienelle shettiksellesi jo yksikin kierros vallan mainiosti. Muistuta, että maastoon tuota paria ei ainakaan kannata samaan matkaan lähettää, voi Gandalf jäädä matkasta aika nopeasti :D

On hyvä asia, että ikuisen ponin nimen hokemisen sijaan käytät paljon pronominia se sekä substantiivia poni (varo käyttämästä pelkästään ponia, kun muitakin mahdollisuuksia on). Ole kuitenkin tarkkana siitä, mihin sanaan oikeasti viittaat sanoja käyttäessäsi!
"Katseeni nauliutui pieneen Diaan, joka raaputti päätään takajalallaan. Se näytti hupsulta, joten naurahdin hieman. Pian poni oli suitsittu ja kentän keskellä, sillä päätin mennä ilman satulaa koulua." Tästä minä sain aivan sen käsityksen, kuin olisit suitsinut Dian ja lähtenyt sen kanssa kentälle ratsastamaan ilman satulaa. Tarkoitus oli varmaankin mennä ihan sillä Gandalfilla.
On olemassa kaksi tapaa kirjoittaa repliikkejä, joko vuorosanaviivan tai lainausmerkkien avulla. Älä kuitenkaan yhdistä näitä kahta! :D

Oli tarinassasi kuitenkin paljon hyvääkin! Pääosin teksti oli ihan sujuvaa ja kivoja yksityiskohtiakin oli mukana. Henkilökohtaisia lempparikohtiani olivat seuraavat: "Katseeni nauliutui pieneen Diaan, joka raaputti päätään takajalallaan." sekä "-Sua pitää treenata, oot niin huonos kunnossa, et kohta et pysty ees väistämään, naurahdin ponin selässä." Myös valkoiset huulipunat ja pienet pörröiset korvat saivat sympatiani puolelleen :3

Odottelen oikein innolla jatkoa, toivottavasti sitä tulee pian! Saat tästä osasta 35v€.

Nimi: Jasmin

27.09.2017 16:51
Olin juuri tullut töistä kotiin, ja astuin ovesta sisään. Nalle koira hyppi ilosta kun se on ollut ihan yksin koko päivän. Poikaystäväni on myös ollut töissä ja hän tuleekin vasta myöhään illalla.
Olin luvannut hänelle että tekisin ruokaa yhdeksäksi, kun hän tulee kotiin ja että olisin laittanut saunan myös lämpeämään siihen aikaan. Kello on vaan neljä, ja minulla oli ajatuksissa tänään talli iltapäivä/ilta. Otin ratsastushousut esiin ja lähdin vessaan. Kun tulin vessasta ulos, huomasin että Nalle oli vetänyt housut lattialle ja makasi niiden päällä.
- Haluisitko tulla mukaan tallille, tollo? kysyin Nallelta.
Nallen häntä alkoi liikkua suunnasta toiseen, joten arvelin että se myöntävä vastaus! Otin vähän syötävää ja vaihdoin vaatteet. Ulkona oli aurinkoista, mutta tuuli hieman joten otin ohuen takin mukaan. Lähdimme autotalliin ja nousimme autoon. Siitä meidän matka tallille alkoi! Nalle nauttii aina niin paljon siitä kun se saa olla auton kyydissä. Avaan yleensä hieman ikkunan takapenkillä jotta se saisi laittaa nenän ulkopuolelle. Hömppänä laitaa aina nenän niin paljon ulos että kuuluu omituinen ääni kun ilma kerrtyy nenään.
Kun saavuimme tallille, laitoin Nallen puuhun kiinni. Menin hakemaan Fasun tarhasta ja menimme talliin. Putsasin hänen kaviot ja harjasin kaikki likatarhat pois. Tietenkin ruuna ei enää ollut kauhean puhdas edellis päivästä, mutta olihan se kivaa myös pestä se! Uudestaan taas joskus! Laitoin viltin ruunan selkään ja menimme Nallen luo. Otin Nallen toiseen käteen. Annoin heidän ensin tutustua, ja sitten vasta kun olimme kävelleet hetken, päästin Nallen vapaaksi. Nalle juoksi kun mikäkin ympäri meitä. Fasu ei yhtään välittänyt vaan käveli rauhallisesti vieressäni. Minulla oli rento ote riimunnaruun ja se että itse olin rauhallinen taisi myös vaikuttaa ruunaan. Kun Nalle oli juossut pahimmat energia spurtit loppuun, hänkin tuli viereeni kävelemään rauhassa.
Nytten kun on syyskuu, kohta lokakuu, huomaa että aurinko alkaa jo laskemaan viiden aikaan. Se että ruska aika on tuloss, tai oikeastaan se on jo alkanut, motivoi minua olemaan vielä enemmän ulkona. Minä rakastan ruska aikaa. Se on niin ihanaa kun kaikki lehdet vaihtavat vihreästä väristä punaiseen, keltaiseen, oranssiin ja ruskeaan. Voisin katsoa luontoa koko päivän. Eikä se ole ainoa asia miksi tykkään syksystä, toinen asia on myös se että kun pimenee, taivaalla näkyy myös tähdet aikaisin illalla. Voisin katsoa tähtiä myös joka ilta, kunhan ei olisi pilviä. Oikeastaan pakotan aina poikaystävän ulos kun on tähtikirkas taivas ja istumme melkein yli tunnin aina ulkona. Sanoisin että se on paljon kivempaa kun elokuvan katsoaminen ja hieno ruoka!
Olin miettinyt tämmöisiä juttuja jo vähän aikaan, ja kellon olikin jo paljon. Käännyimme takaisin tallille.
Kun saavuimme tallille, huomasin että olimme olleet yli puolitoista tuntia poissa, mutta se ei haittaa minua tai Nallea. Eikä myöskään varmaan Fasua. Laitoin Nallen tällä kertaa autoon odottamaan kun lähdin viemään ruunaa karsinaan. Otin häneltä viltin pois ja laitoin sinisen tallitoppiksen päälle. Menin hakemaan pari näkkileipää ja annoin ne Fasulle. Lähdimme sitten Nallen kanssa kaupan kautta ostamassa illan ruuat. Ajattelin laittaa makaroonilaatikkoa, mikä on poikaystäväni lempi ruokaa. Ja jälkiruuaksi vielä hedelmäsalaattia. Otin myös Nallelle puruluun.
Kotona laitoin ruuan valmiiksi ja uuniin. Samalla aikaa kun ruoka oli uunissa laitoin hedelmäsalaatin ja kello olikin jo puoli yhdeksän, joten laitoin saunaan tulet ja odotin miestäni.

Vastaus:

Sinulla sitten riittää päivissäsi ohjelmaa! Eipähän ainakaan pääse tulemaan tylsää, kun koko ajan saa olla vahtimassa kelloa aikataulua silmällä pitäen. Vaativia hahmoja sinulla on ainakin koko elämäsi täynnä: poikaystävä, Nalle ja Fasu ottaisivat kaikki varmasti mieluusti jakamattoman huomiosi itselleen.
Oli enemmän kuin iloinen yllätys huomata, että Nallekin oli taas päässyt mukaan tallille! Nelijalkaisia ei vain voi yhdellä tontilla ikinä olla liikaa, vai mitä!
Fasu ja Nalle vaikuttivat tulevan toimeen paremmin kuin hyvin. Jotkut hevoset ovat koiria kohtaan jopa vihaisia, osa ei niistä vain pidä ja osa rakastaa hieman liikaakin. Hoitopollesi taitaa kuitenkin kuulua siihen kastiin, jota koko koiran olemassaolo ei voisi vähempää kiinnostaa. Onko se sitten hyvä vai huono asia, se jää jokaisen omaksi päätökseksi.

Taidatkin olla se yksi ainoa ihminen Suomen maalla, joka ei saa päivien lyhentyessä syysmasennusta aikaiseksi itselleen. Lukuisilla väreillä maalautuva luonto ja yötaivaalla kirkkaina loistavat tähdet jäävät valtaosalta täysin huomaamatta, kun kaikki aika menee pimeydestä ja kylmyydestä valittamiseen. Pakkohan se on myöntää, että itsekin kuulun tähän samaan porukkaan, mutta tänä iltana minäkin lupaan vilkaista iltatallia tehdessä kohti taivasta! Minun tuurillan taivas on tosin täynnä myrskypilviä...

Nalle koira on hieman huono tapa ilmaista, että haluat puhua koirastasi Nallesta. Halutessasi erikseen tarkentaa, että kyseessä on nimenomaan koirasi eikä tallin suomenhevonen, on oikea kirjoitusmuoto Nalle-koira. Vastaavasti minun Nalleni on Nalle-hevonen, ei Nalle hevonen :)
Varo myös kirjoittamasta liian kiireessä tarinaa. Kun sopiva inspiraationpuuska iskee, niin tekstiä kyllä syntyy kuin itsestään. Silloin mukaan livahtelee kuitenkin paljon tavallista enemmän kirjoitusvirheitä ja epäjohdonmukaisuuksia. Tarinassasi eniten ongelmia aiheuttivat varmaan hassusti pomppivat aikamuodot ja loppuun saakka ajattelemattomat ilmaisut, joten ihan vähintään kannattaa aina se oma tuotos lukaista läpi ennen julkaisua! :)
Hyvin otettu huomioon Fasun hoito-ohjeet, sekä tietysti ruunan leppoisa luonne!

Saat tästä tarinasta myös 45v€, olehan hyvä :) Lisäksi mikäli haluat, niin Nallelle voit hakea Kreivittärestä jotain kivaa!

Nimi: Jasmin

25.09.2017 15:43
Pika vierailu tallilla!

Pitkästä aikaan taas tallilla. Edellinen käynti oli vähän hurjempi keikka, ja kuuntelin lääkäriä siitä että ottaisin rauhallisesti onnettomuuden jälkeen. Nyt en enää kestä olla tallilta pois, joten ajattelin tulla ainakin hetkeksi tallille hoitamaan Fasua. Oli aurinkoinen päivä ja lähempää 20 astetta ulkona, vaikka siltä ei oikein tuntunut.
Päätin kuitenkin pestä Fasun tänään ja myös putsata ruunan kamat. Otin pari näkkileipää mukaan taskuun kun lähdin iloisena kävelemään tarhalle. Ruuna huomasi että olin tulossa joten hän hirnui ja tuli portille. Otin riimunnarun ja menin tarhaan sisälle. Annoin näkkileivät ja otin Fasun kiinni. Lähdimme sitten talliin ja pesukarsinaan. Laitoin ruunan kiinni ja menin itse vaihtamaan kengät saappaisiin.
Pesukarsinassa saippoa ja muut tarvikkeet löytyvät hyllystä mikä on pesukarsinassa. Harjasin ensin ruunan koska on helpompi pestä kun ylimääräinen lika on poissa. Ruuna seisoi ihan rauhassa kun puuhasin.
Laitoin veden valumaan ja huuhtelin ruunan. Laitoin saippuaa ja otin pesusienen. Pesin ihan joka paikan että Fasu olisi ihan puti puhdas. Tietenkin sain tehdä tämän pesun pari kertaa ennen kun ruuna oli valkoinen, mutta on se vaan sen arvoista nähdä puhdas hevonen.
Otin hikiviilalla pahimmat vedet pois ennen kun laitoin villaloimen Fasulle. Sitten laitoin ruunan karsinaan ettei se heti menisi ulos likamaan itseensä. Mutta tietenkin heti kun ruuna pääsi karsinaan se heittäytyi kyljelleen ja piehtaroi. Nauroin vähän ja menin satulahuoneeseen. Otin rasvan esiin ja rasvasin kaikki Fasun satulat ja suitset. Kävin läpi kaikki satulahuovat ja loimet. Laitoin kaikki likaiset pyykkiin ja vaihdoin uudet satulahuovat satuloihin. Katsoin myös pinteleitä ja suojia, harjasin suojat jotka olivat hiekkaiset ja laitoin likaiset pintelit myös pyykkiin. Sitten olikin harjapakin vuoro, tyhjensin kaikki tavarat ja pesin harjapakin. Siistin kaikki harjat karvoista ja laitoin ne siististi takaisin harjapakkiin.
Otin pari näkkileipää ja annoin ne ruunalle, sitten suukko turvalle ja lähtö kotiin!

Vastaus:

Sinun kohdallesi sitten aina sattuukin näitä nättejä päiviä! Toki silloin onnettomuuspäivänä sää oli kaikkea muuta kuin nätti, mutta muuten olet ilmaantunut tallille aina juuri silloin, kun elohopea kapuaa mittarissa tavallista korkeammalle! Good for you!

Loistavaa, että jaksoit ja maltoit noudattaa lääkärin määräyksiä ihan loppuun saakka! Etköhän sinä ala kuitenkin olla jo aika hyvässä kunnossa, vaikka mikä minä olen mitään siihen asiaan kommentoimaan. Ainakin Fasun kanssa touhuaminen vaikutti sujuvan ihan hyvin.
Ja voi miten ikävä ruunalla onkaan sinua ollut! Joka päivä se on seissyt tarhassaan yhtä typertyneen näköisenä kuin pohtien, missä sen oma ihminen oikein viipyy. Sen lisäksi, että iltatallia tehdessä meinasin häikäistyä Fasun puhtaudesta (voiko kimo olla edes pesun jälkeen noin valkoinen?) oli sen ilmeessä havaittavissa myös valtava muutos. Ehkä hieman kärjistetty vertaus, mutta aivan kuin ruuna olisi saanut elämänilonsa takaisin!

En myönnä mitään, mutta tilanne saattaa olla se, että sinun ollessasi estynyt olen minä ollut vastuussa Fasunkin liikuttelusta. Silmäripsiä räpsytellen aion kuitenkin kivenkovaan väittää, ettei minulla ole aavistustakaan siitä, miten ruunan varusteet ovat ikinä edes päässeet noin ruokottomaan kuntoon. Hevosesta puhumattakaan.

Kehtaanko minä enää noista yhdyssanoista mainitakaan? :D
Sanotaan nyt vielä tämän kerran, että yhdyssanat kirjoitetaan tosiaan yhteen ilman välilyöntejä. Hyvä keino on myös googlata vaikeita sanoja! Osalle löytyy suoraan kielitoimistolta tms. valmiita vastauksia siitä, kirjoitetaanko sanat yhteen vai erikseen. Pikavierailu taas oli sellainen sana, että google ei valmiiksi antanut suoraa vastausta, mutta useassa lähteessä se oli kirjoitettu yhteen. Näin voi aika varmasti päätellä, että sana kirjoitetaan yhteen. :)

Saat tästä tarinasta 45v€, ole hyvä! :)

Nimi: Perho

25.09.2017 07:04
Luku 5 || Talutustunti

Astelin jännittyneenä talliin kun kello oli puoli kuusi. Huomasin nuorehkon tytön katselevan hevosia.
"Hei! Olet varmaan Marie?" tervehdin tyttöä iloisena.
"Joo. Cherry kertoi että autat laittamaan hevoseni kuntoon. Kenet saan?" Marie kysyi innoissaan.
"Minä olen Perho. Ja ratsastat hoitohevosellani, Mavella", kerroin.
"Mave on tässä", kerroin ja näytin tytölle karsinasta pilkistävän rautiaan pään.
"Ihana!" Marie hihkaisi ja halasi hämmentyneen ruunan päätä. Kävin hakemassa harjapakin ja annoin tytön harjata suurimman osan. Samalla kuuntelin tytön selostusta siitä, että hän on 9-vuotias, aikoo aloittaa ratsastuksen ja rakastaa eläimiä.

Harjaamisessa ei mennyt kauaa, ja vilkaistessani kelloa, huomasin sen olevan jo kymmentä vaille. Kävin hakemassa ruunan varusteet, ja nostin satulan selkään.
"Haluatko kiristää satulavyön?" kysyin pirteältä tytöltä.
"Joo!" Marie hihkaisi ja kiristi satulavyön minun avustuksellani. Suitset laitoin itse, tietäen ettei Marie pystyisi siihen itse.

"Käyppäs laittamassa varusteet päälle, niin odotan täällä sen hetken", ohjeistin Marieta. Odotellessani tytön paluuta, laitoin riimunarun taskuuni ja nostin ohjat alas kaulalta. Marie palasi nopeasti kypärä päässään. Ojensin ohjat hänelle ja lähdimme taluttamaan ruunaa maneesiin.

Marie oli päässyt selkään, ja olimme lähteneet kävelemään uralla.
"Haluaisitko Marie kokeilla ravia?" Cherry kysyi kentän keskeltä.
"Tottakai!" Marie hihkaisi. Mietin hetken miten neuvoisin.
"Paina jaloillasi hevosen kylkiä", neuvoin. Onneksi Mave oli virkeällä päällä ja ravi nousi helposti. Tyttö heilui hillittömästi Maven tasaisen ravin tahdissa ja nauroi.
"Tää on kivaa!" kuului aina välillä. Hiljensin ruunan käyntiin.
"Hyvä. Sitten voitaisiin kokeilla, jos Perho irrottaisit riimunarun ja tulisit tänne keskelle", Cherry neuvoi. Toimin ohjeiden mukaisesti, mutta Mave lähtikin seuraamaan minua.
"Eipä taida onnistua", Cherry nauroi.
"Mene siinä vierellä ilman narua, muuten tästä ei tule mitään", kuulin nauravan ohjeistuksen. Jatkoin siis matkaa uralla, ruuna perässäni.

Kun olin laittanut Maven valmiiksi iltaa varten, pukenut sille kevyen loimen ja lämpösuojat, kello oli jo puoli yhdeksän. Kävin laittamassa iltaruoat Mavelle ja veinkin ne saman tien. Sitten lähdin tekemään aamuruokia valmiiksi. Sekoitin Mavelle kauraa ja kivennäistä. Olin sopinut Cherryn kanssa jääväni yöksi, joten heitin hakemani makuupussin varustehuoneen sohvalle. Selailin vielä ennen nukkumaan menoa Instagrammia, ja lisäsin sinne Cherryn ottaman kuvan minusta ja Mavesta trippelillä.
"Hyvää yötä Mave", kuiskasin vielä ennen kuin nukahdin.

Vastaus:

Turhaan sinä mitään talutustunteja jännität, etenkin kun olet itse mukana vain siinä taluttajan roolissa. Kyllä opettaja kuitenkin keskittyy siihen ratsastajaan (tai ainakin pitäisi keskittyä...) ja hädin tuskin huomaakaan sinun mukana oloasi. Mave sen sijaan vaikutti pitävän asian tiukasti mielessään. :D
Pitää varmaan laittaa joku muu hoitamaan ja ratsastamaan sitä pariksi päiväksi, jos se vaikka oppisi tulemaan toimeen myös ilman sinua...

Selviydyit upeasti varaopettajan roolista! Mariella oli sinusta kaikkiaan vain positiivista sanottavaa, joten innostus hevosiin ei varmasti päässyt ainakaan lopahtamaan käsittelyssäsi! Otit pikkutytön esimerkillisesti huomioon Mavea hoidettaessa, juuri tuollaisia pikkujuttuja tekemällä pikkuoppilaat pääsevät tekemään sopivasti itsekin. Oli myös fiksua suitsia ruuna itse, se ei varmasti olisi antanut Marien pukea suitsia päähänsä. Ei ole aina helppoa tulla toimeen pienten, vähän turhankin innokkaiden lasten kanssa, mutta sinä selvisit kuin kokeneempikin konkari.

Kannattaa olla tarkkana, missä muodossa lauseet kirjoittaa!
"Mave on tässä", kerroin ja näytin tytölle karsinasta pilkistävän rautiaan pään." Sain tästä ja vielä tätä seuranneestakin virkkeestä sen käsityksen, että näytillä oli tosiaan pelkästään Maven pää. Siinä meni Twixit ja kaikki väärään kurkkuun pohtiessani, että oletko nyt mennyt katkaisemaan silmäteräni kaulan vai mitä on tapahtunut :D
Toisaalta, tarina sai tästä pikkuisesta ajatusvirheenpoikasesta sopivan humoristisen käänteen ja lopputekstin saikin lukea hymy huulilla. Tekstissä oli mukana myös oikeasti hyviä, sopivan humoristisia piirteitä, ne vain jäivät ehkä hieman oman mielikuvitukseni laukkailun jalkoihin. Minä kun pohdin vieläkin, että miten Mave on onnistunut päänsä irrottamaan. :D

Saat tästä tarinasta 75v€, olehan hyvä. :)

Ulkoasu: © Vapaasti by AK, Patterncooler, daFont, Google Fonts, Nikki

Ulkoasu: Viimakoura , Ylliab Photo (Lisenssi) , Shizoo , DaFont Taustakuva: Shizoo
©2017 Virtuaalitalli Chersey - suntuubi.com