Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Tänne hoitajat kirjoittavat tarinoitaan käynneistään. Aina sinun ei tarvitse tarinoida pitkästi, vaan voit kirjoittaa vain vähintään viiden rivin mittaisen ratsastusselostuksen tai kertomuksen ihan vain harjailusta. Kunhan vähintään parin viikon välein ilmoittelet olevasi elossa!

© Moyan Brenn (lisenssi)

Vieraskirja  1  2  3  4  5  6  > [ Kirjoita ]

Nimi: Aleksandra

19.09.2017 12:17
Talli työt!
Olin jäänyt tallille koska satoi enkä halunnut pyöräillä sateessa. Joten autoon Cherry talli töissä. Putsasin kasinoita ja harjailin latiaa. Siivosin myös varuste huoneen. Olin valmis vasta kolmen tunnin päästä.
-Sade loppui,Cherry sanoi.
-selvä, sanoin.
Kun lähdin kotiin tuli taas sade no ei se haitannut.

Vastaus:

Hyvä, että yrität edetä tasoilla sinulle sopivalla tahdilla. Voit tietysti kirjoittaa päivässä kolme tarinaa, mutta älä kuitenkaan yritä rikkoa ennätystä tarinoiden määrässä! Laatu merkitsee minulle enemmän, ja tässäkään pätkässä sitä ei liikaa ollut. Paljon huolimattomuusvirheitä, ei oikeastaan mitään sisältöä. Yritä olla vain selostamatta tapahtumia ja kuvailla enemmän! Karsinoiden siivouksesta, lakaisusta ja varustehuoneen siivoamisestakin saa kirjoitettua jo vaikka millä mitalla!
Saat tästä tarinasta 1v€.

Onnea kolmannelle tasolle pääsemisestä! Tämän myötä olet oikeutettu toiseen omaan hevoseen tai hoitohevoseen! Lisäksi saat palkinnoksi 50v€, sekä Kreivittärestä Pillille vapaavalintaiset suitset. :)

Nimi: Aleksadra

19.09.2017 11:27
talli töitä!
Koska oli tylsää tulin tallille takaisi.
- Hei Allu! cherry huusi.
- Hei vaan! vastasin.
-autaisitko minua talli töissä? Cherry kysyi.
- Joo, sanoin.
-Voit alkaa putsaamaan karsinoita, Cherry sanoi.
aloin siivoomaan karsinoita. kun olin puolen tunnin päästä saanut tehtyä ne pyysin Mirkaa maastoon.
- Hei Mirka, sanoin.
- No hei, Mirka vastasi.
- Haluatko lähteä kansani maastoon? kysyin.
- Okei, Mirka sanoi.
Menimme hakemaan hevosiamme tarhoista. Mirka oli jo kävelemässä kun olin portilla. kävelimme talliin. minä vein Pillin karsinaan ja Mirka hoiti käytävällä. Kävin hakemassa harjat varuste huoneesta. harjailimme hepot hyvin. Kun olin saanut hoidettua Pillin kävin hakemassa sen varusteet. tulin takaisin niin pujotin suitset sen päähän ja asettelin satulan muka vasti sen sekään. Avasin karsinan oven ja talutin Pillin ulos karsinasta. Kävelimme ulos tallista. hyppäsin Pillin selkään rennosti. Lähdimme kohti maastoja. stary ja Mirka odottivat meitä. kävelimme aivan pienen lenkin ja käänyimme sillä alkoi sataa. Purimme hevosiltamme varusteet ja veimme ne varustehuoneeseen. Jätimme hevoset sisälle koska satoi. Lähdin pyöräilemään kohti kotia.

Vastaus:

Kiitos paljon avustasi! Olitkin karsinoiden kanssa ihan todella nopea, puoleen tuntiin harvemmin ehtii tekemään edes yhtä käytävää saatika koko ponitallia!
Kiva, että sait Mirkan mukaasi maastoon. Harmi vain, ettei sääukko tällä kertaa jaksanut kauaa olla puolellanne. Toivottavasti saatte joskus toteutettua pidemmän maaston ja pääsette kunnolla nauttimaan Cherseyn upeista maastoista!

Tallityöt on yhdyssana, samoin varustehuone, nämä kirjoitusvirheet olivat ehkä häiritsevintä koko tarinassa.
On hienoa ja ihailtavaa, miten aktiivinen jaksat olla! Muista kuitenkin, että tarinoiden määrä ei voi kokonaan korvata tarinoiden laatua, ja silloin myös mm. sisältöön ja oikeinkirjoitukseen on panostettava!
Saat tästä tarinasta 10v€.

Nimi: Aleksadra

19.09.2017 09:55
jatkoa...(;
siittä se lähti.
- Laukka! huusimme taas yhtä aikaa.
siittä lähti myös ilman raippaa. ajateli ihanista irlannin copista jostain syystä.
- Allu! Maisa huusi.
- Täh! huusin.
heräsin unelmistani. kun olimme saaneet hommat tehtyä vein Pillin takaisiin tarhaan ja lähdin kotiin.

Vastaus:

Ilmeisesti kaikki meni hyvin ja Pilli hieman innostuikin! :)

Taas kyseenalaistan hieman sitä, että eikö näitä muutamia rivejä olisi voinut enää kirjoittaa edellisen tarinan loppuun? Erityisesti jos kirjoitat tietokoneella, voisit kirjoittaa tekstin ensin johonkin tekstieditoriin, esimerkiksi Wordiin, ja kopioida tarinan sitten kokonaisuudessaan tänne. :)
Varo myös kiirehtimästä kohti loppua. Lupaava, kuvaileva alku muuttui juoksutukseen päästessä hätäiseksi pikakelaukseksi. Jokainen tietää kyllä, että yleensä juoksuttaessa käydään askellajit läpi. Mutta miten Pilli käyttäytyi, miten Trolli käyttäytyi ja olitteko tyytyväisiä juoksutukseen? Sitä tarina ei kerro.
Lisäksi mukana oli todella paljon häiritseviä kirjoitusvirheitä. En ole edes aivan varma, ymmärsinkö tätä osaa kokonaan oikein niin mittavista virheistä johtuen. Ole siis tarkka, pian alan rokottamaan kirjoitusvirheistä enemmän!
Saat tästä loppupätkästä 3v€, pystyt parempaankin!

Nimi: Aleksadra

19.09.2017 09:21
Juoksutusta!
Oli aurinkoinen päivä, kun pyöräilin kohti tallia. Olin miettinyt että pitäisikö juoksuttaa Pilliä. kun olin hetken miettinyt päätin juoksuttaa Pilliä. Kun olin saapunut tallille pistin pyöräni nojaamaan kohti tallin seinää.käven tallin pää ovelle, ja näin maisan.
- Hei Maisa, sanoin.
- No hei, Maisa sanoi.
- Haluatko tulla juoksuttamaan mun kanssa? kysyin.
- Voin hän mä tulla Trollin kanssa, Maisa sanoi.
Kävin hakemassa Pillin tarhasta. Bella näytti olevan vähän kauenpana. Pilli horähti ja lähti kävelemään minua kohti. Otin sen sinisen riimun ja riimunnarun. Avasin tarhan portin, koska Pilli oli niin lähellä sain pujotetua riimun sen päähän ja otamaan sen kiinni riimunnaruun. kävelimme aika reipaasti tallin käytävälle. Pistin Pillin karsinaan ja kävin hakemassa juoksutus liinan, deltan ja raipan. Kävelin Pillin karsinalle, olin jättänyt sille riimunnarun koska olin nopea.
- Tuletteko te! Maisa huusi.
- Joo tullaan! vastasin.
Lähdimme kävelemään kohti maneesia. Maisa oli edellä joten hän avasi maneesin oven. Menimme sisälle maneesiin sillä tänään uhkasi sataa. kävelimme maneesin toiseen päähän. aloitimme käynillä. joka oli aika reipasta.
- Ravi! huusimme yhteen ääneen.
pilli ei meinän nut lähteä joten annoin piiskaa.
jatkuu... ;)

Vastaus:

Pilli alkaa toden totta olla kiintynyt sinuun, aina se jaksaa tulla yhtä innoissaan sinua tarhastakin vastaan! Tuollaista luottamusta ei hevoselta ansaitse kovin helposti, joten olet todellakin tehnyt hyvää työtä sen kanssa!
Toivottavasti juoksutuksenne sujuu hyvin.

Vau, kylläpä tässä on jo suuri ero verrattuna aikaisempiin tarinoihin!

Yritä vältellä epäloogisuuksia tarinassa: ensin on aurinkoinen päivä, sitten uhkaakin sataa. Pillin käynti on reipasta, mutta sitten se ei viitsikään siirtyä raviin. Tietysti nuo tilanteet ovat täysin mahdollisia, mutta kovin paljon ei asioiden kannata tarinassa mennä ristiin keskenään.
Nyt olet kyllä ansainnut kehut vuoropuhelusta! Sen määrä oli sopiva ja ennen kaikkea kaikki meni kieliopillisesti juuri niin kuin pitääkin! Hyvä Allu!
Muita kirjoitusvirheitä löysin muutamia, osa vähän enemmän häiritseviä, mutta niiden kanssa vanha tuttu ohje pätee edelleen: tarkkuutta vain!

Saat tästä kuvailevasta ja vähän erilaisestakin tarinasta 22v€, hyvä idea ottaa Maisa kaveriksi juoksuttamaan!

Nimi: Aleksandra

16.09.2017 16:09
JATKOA…
Kun olimme menneet käyntiä menimme talliin ja otin sen suitset sekä satulan pois. Kun kävelin viemässä satulan ja suitset pois Pilli alkoi potkia. Otin samalla kärpäs myrkyn ja suihkutin sitä siihen. Hain riimun ja vein pillin tarhaan.
LOPPU!

Vastaus:

Kiva kuulla, että tallipäiväsi sujui loppuun saakka ongelmitta!

Eikö tätä olisi enää voinut kirjoittaa edellisen pätkän loppuun? Nyt ei taas enää pituuskaan riittänyt ja tällä kertaa rokotan siitä myös kunnolla. Et saa tästä osasta ollenkaan rahapalkintoa.
Lisäksi yritä kertoa enemmän myös ratsastuksesta! Älä vain luettele kaikkia tehtäviä, mitä olet tunnin aikana tehnyt, vaan kerro myös miten ne sujuvat. Onko Pilli rento vai jännittynyt, onnistuvatko tehtävät, huomaatko omassa ratsastuksessasi jotain virheitä?

Onnittelut kuitenkin seuraavalle tasolle kapuamisesta! Sen ansiosta saat 50v€ rahaa, sekä lisäksi itsellesi Mestystä vapaavalintaiset ratsastushousut, olehan hyvä. :)

Nimi: Aleksandra

16.09.2017 14:47
JATKOA…
Kun olin harjannut Pillin kävin hakemassa sen suitset ja satulan. Pistin sille suitset sekä satulan. Talutin Pillin ulos tallista. Hyppäsin sen selkään heti talli pihassa. Kävelimme kohti kenttää.
Vihtori käveli vierestämme.
-Hei,sanoin
-Moi mihin matka? Vihtori kysyi.
-Kentälle, sanoin.
-Selvä, hän vastasi.
Olimme kenttän laidalla kun avasin porttia.
Kenttällä menimme ensin käyntiä
JATKUU...

Vastaus:

On todella ihanaa, että säät suosivat meitä vielä sen verran, että pääsemme yhä ratsastamaan kentälläkin. Maneesikausi venyy kuitenkin joka tapauksessa taas puolen vuoden mittaiseksi, joten nautitaan nyt vielä ulkokenttäkeleistä niin kauan kuin niitä riittää :)
Vihtorin kanssa vaikutatte tulevan hyvin juttuun, rupattelunne vaikutti jo oikein rennolta ja tuttavalliselta!

Varo kirjoittamasta turhaan samanlaista toistoa.
"Kävin hakemassa sen suitset ja satulan. Pistin sille suitset sekä satulan."
Tuon kohdan olisi voinut helposti kirjoittaa toisellakin tapaa, jolloin lopputulos olisi ollut paljon vähemmän tökkivä. Olisi ollut parempi kirjoittaa esimerkiksi:
"Kävin hakemassa tamman varusteet. Puin sille suitset päähän ja asettelin satulan sen selkään."

Yritä myös turhaan olla kiirehtimättä tarinaa. Olet kehittynyt aloittamisestasi jo hurjasti, mutta kaipailisin silti edelleen hieman kuvailevampia tarinoita. Seuraavaa tarinaa kirjoittaessa kannattaa pohtia vastausta esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin:
Miltä tallilla näytti?
Oliko tallilla muita sinun lisäksesi?
Oliko Pilli puhdas vai oliko se pyörinyt vesilätäkössä?
Miten Pilli käyttäytyi, reagoiko se varustukseen jotenkin?
Oliko Pilli reipas vai laiska ratsastaa, oliko se jotenkin tavallisesta poikkeava?

Saat tästä pätkästä 12v€, olehan hyvä.

Nimi: Aleksandra

16.09.2017 12:39
Parin päivän päästä olintaas tallilla.
-Hei! Huusin Cherrylle.
-No hei! Cherry huusi
Koska oli lauantai aijoin viettää koko päivän tallilla. Kävelin kohti Pillin sekä Bellan tarhaan. Otin pillin riimun sekä riimunnarun. Avasin tarhan oven. Pilli käveli kohti minua.
-No hei kultaseni minulla on ollut ikävä, sanoin.
Olin viemässä Pilliä ulos tarhasta mutta Bella kyllä käveli meitä kohti mutta hoputin Pilliä ja ehdittiin ennen Bellaa.
Käveltiin hoitopuomille. Sidoin Pillin riimunn kiinni hoitopuomiin. Kävin hakemassa harjat ja tulin takaisin.
Harjailin Pilliä.
-Hei, Jasmin sanoi.
-Heipä hei, sanoin.
Halusin tänään olla pillin kanssa.
JATKUU…

Vastaus:

Hevoset ovat loppujen lopuksi kumman aikaa vieviä ja tuppaavat vaatimaan huomiotakin joka ikinen päivä. Sinulle täytyy kyllä antaa krediittiä siitä, että olet reippaasti käynyt moikkaamassa Pilliä lähes päivittäin - aivan kuten kunnon hevosenomistajan kuuluukin. Aina silloin tällöin tulee niitä hetkiä, kun muita ihmisiä ei vain jaksaisi katsella. On ihan ymmärrettävää, että silloin sen oman hevosen seura tuntuu tavallistakin paremmalta. Niin ainakin minulle aina välillä käy!

Hienoa, että otit tarinassasi nyt myös Bellan mukaan (ja Jasminin tietysti myös)! Se tuo heti aimo annoksen realistisuutta ja antaa tarinalle samalla hieman enemmän sisältöä. Kertaa kuitenkin vielä kerran repliikkien kirjoitus, johtolause kun tulee pienellä alkukirjaimella, ellei mukana ole erisnimiä. Taidat sinä tämän jo tietääkin, mutta tarkkuutta vielä kirjoittamisen kanssa! Lisäksi aijoin on puhemuotoinen ilmaisu, on oikeammin sanoa aioin.
Saat tästä pätkäst 15v€, olehan hyvä :)

Nimi: Maisa

16.09.2017 09:34
Jatkoa...
Hain Masan suitset ja kävelin karsinalle. Pujotin suitset Masan päähän. Otin juoksutusliinani ja lähdin maneesille.

Avasin maneesin oven ja kävelin ori perässäni sisään. Kiinnitin kuolaimeen liinan ja maiskautin orin kävelemään. Masa käveli kiltisti ympyrää.
-Ravia! huusin ja poni nosti ravin. Hiljensin ponia ja vaihdoin suuntaa.
-Laukka Masa! huusin ja korvat hörössä ori laukkasi.
"Uskaltaisinko" Mietin. Lopulta päätin nousta Masan selkään.
-Prrt, hiljensin Masan jakkaralle.

Istuin orin selässä ja painoin hiukasti pohkeilla. Ori lähti kävelemään rauhassa. Lopetin ratsastuksen kun poni rupesi pyörimään. Liuin alas selästä ja talutin ponin ulos. Vein sen suoraan tarhaan jossa se hyökkäsi heti heinien kimppuun.

-Moi sä taidat olla Maisa? tuntematon tyttö kysyi.
-Joo, ootkohan sä Mirka? kysyin.
-Joo oon mä, meillä on aitojen maalaamista, Mirka sanoi. Kävelimme aitojen luokse ja aloitimme maalaamaan.

Aika kului jutellessa ja naureskellessa. Lopulta Cherry huusi että voimme lopettaa.
-Maisa sulla on maalia otsassa! Mirka huusi.
-Joo sulla on nenässä, vastasin.
-Mut nähään sitte huomenna! Huusin ja lähdin pyöräilemään kotiin. Loppu!

Vastaus:

Masahan osasi kerrankin käyttäytyä hienosti, hyvä hyvä! Juoksuttaminen vaikutti sujuvan kuin tanssi ja onnistuit hyvin mahduttamaan sen talkoilun joukkoon. You rock girl!
Kiva että sait samalla tilaisuuden tutustua paremmin tallin uusiin tulokkaisiin, Mirka mukaan lukien :)

Saat tästä tarinasta jo ennalta määrätyn palkinnon 25v€ sekä romaanin, jonka värin voisit vielä ilmoitella vieraskirjaan. Mainitse myös kenelle hevosista sen haluat. Kiitos osallistumisestasi heti ensimmäiseen erikoistehtävään!

Nimi: Aleksandra

14.09.2017 18:35
Jatkoa....
Kun Jasmin oli tullut tallille pistin karsinan oven kiinni ette varkaat tajusivat että olemme täällä. Vaikka Jasmin on minua vanhempi on silti paras kaverini tallilta. Kuului rusketta.
-Apua,kuiskasin.
Jotkut miehet tulivat talliin.
Joku oli tulossa karsinaan jossa olimme.
Mies ehti nähdä meidät mutta viime hetkellä Cherry tuli.
-Mitä täällä tapahtuu! Cherry huusi.
Ehdimme juosta tallista ulos ennen että he satutaisiva.
Menimme tallin viereiseen autio taloon.
-Kuuntele, sanoin
Kuulimme hirnahduksia.
-Tuolla! Jasmin huusi.
Siellä oli Pilli sekä Fasu.
-Mä soitan poliisit, Jasmin sanoi.
Puolen tunnin kuluttua kaikki oli taas hyvin.
Aamulla soitin äidilleni.
- Moi teetko minulle aamiaisen? Kysyin.
-juu teen, äiti vastasi lähdin pyöräilemään kotia kohti.
LOPPU!

Vastaus:

Jos olisin tiennyt suunnitelmastanne yrittää napata roistot itse teossa, en olisi ikinä jättänyt teitä talliin kahdestaan. Kuvittelin teidän punkkaavan toimistossa, jotta saatte kuulla mahdolliset uutiset viipymättä. Se mitä teitte oli todella tyhmänrohkeaa, mutta kertoo myös paljon siitä, kuinka paljon Pilli ja Fasu teille merkitsevät!
Onneksi teille ei kuitenkaan sattunut mitään ja pääsitte tallista pakoon, ennen kuin asiat eskaloituivat yhtään enempää. Asioiden selvittely on vielä kaukana valmiista, mutta teitä kahta asia tuskin sen enempää kiinnostaa, nyt kun saitte hevosenne takaisin.
Ehdottaisin vakavasti, että puhut asian äitisi kanssa kokonaisuudessaan läpi aamupalalla!

Usein jännittävää tai erityisen inspiroivaa kohtaa kirjoittaessa tulee tehtyä enemmän kirjoitusvirheitä. Älä huoli, sitä sattuu minullekin ja asia on helposti ratkaistavissa. Lue tarinasi läpi ennen sen julkaisua ja korjaa löytämäsi kirjoitusvirheet!
Valitettavasti tarinasi loppuosasta välittyi kiireellisyyden ja huolimattomuuden tunne hyvin vahvasti. Kirjoitusvirheitä löytyi aivan joka paikasta, osa hyvinkin häiritseviä. Useamman sanan kohdalla sai miettiä, että mitä tässä edes yritetään sanoa.
Repliikkien kirjoittaminen alkaa kuitenkin pikkuhiljaa sujua paremmin, vaikka mukaan edelleen mahtuu virheitäkin. Kolme repliikeistä oli täydellisiä oikeinkirjoituksen kannalta, yhdestä puuttui vain piste lopusta ja toisesta yksi välilyönti. Osassa sitten on vielä hieman enemmän korjattavaa, mutta koko ajan näyttää paremmalta!

Saat tästä jännittävästä, mutta hätäisestä tarinasta 12v€.

Nimi: Jasmin

14.09.2017 16:54
Sateinen päivä.
Olin juuri tullut aamuvuorosta. Tänään minulla onneksi loppui jo työt tunnin aikaisemmin, eli kello 14:00! Koko aamupäivän sadetta on tullut taivaalta alas, mutta juuri ennen kun lopetin työt vesisade lakkasi. Onneksi niin koska ajattelin lähteä lenkille Nallen kanssa ja sen jälkeen tallille. Ei se sade minua haittaa, mutta en yhtään tykkää sadevaatteista! Noh, eipähän haittaa nyt.
Kun saavuin kotiin ovella odotti iloinen Nalle koira. Kuulin kun se haukkui jo heti kun laitoin autonoven kiinni. Hymyilin vähän kun on niin kiva tulla kotiin kun joku oikein odottaa yhtä! Kun astuin sisälle, huomasin että matto aulassa ei ollut kokonaan valkoinen.. Siellä oli jotain ruskeaa..
- Nalle! Mitäs sä oikein oot puuhaillu täällä kun olin poissa!
Nalle käänsi pepun minulle eikä katsonut yhtään minua. Pitihän se kakka kasa siivota sieltä ensin ja menimme sen jälkeen ulos pitkälle lenkille. Nalle oli ihan nolona vielä kun kävelimme ulkona, mutta parin metrin päästä se unohti koko jutun ja vauhti lähti käyntiin! Kävelimme aika reippaasti noin kahdeksan kilometrin lenkin. Sadetta ei tullut tippaakaan vaikka otin sadetakin mukaan!
Nalle oli tietenkin nälkäinen lenkin jälkeen joten annoin hänen iltaruuat vähän aikaisemmin.
Kokkasin itselleni vähän nuudeleita ennen kun puin ratsastusvaatteet päälleni. Annoin pusun Nallelle ja lähdin ajamaan tallille. Unohdin ihan kokonaan sadetakkini kotiin, ja kun juuri tulin perille alkoi satamaan. Mietin pitkään että pitäisikö minun ajaa takaisin hakemaan sadetakki vai ei. Päädyin siihen etten mene vaan ratsastan maneesissa.
Kaikki hevoset olivat sisällä kun sää oli niin kun se oli. Kaikki hevoset hirnuivat kun astuin tallin sisälle, he luulivat kai että olin Cherry joka tulee antamaan heinää, mutten ollutkaan! Kauhea pettymys hevosille! Haha, Fasu heilutteli päätänsä että tule tänne jo nainen! Haluan ulos täältä! He olivat olleet van hetken ulkona, joten ruunalla on varmaan vähän enemmän virtaa tänään!
Menin hakemaan ruunan harjat ja otin hevosen ulos karsinasta. Laitoin sen kiinni käytävälle ja aloitin harjaamisen. Ruuna ei ollut melkein yhtään likainen koska sillä oli ollut loimi kun se oli ulkona. Harjasin vähän pidempään vaan sen takia että harjat hieroivat vähän ruunan ihoa, mistä se tykkää niin paljon. Ainakin kun sitä harjaa pään kohdalla. Kun olin putsannut kaviot, laitoin harjat ja kaviokoukun harjapakkiin ja vein sen omalle paikalleen. Laitoin samalla minulle saappaat ja kypärän päähän. Hanskat laitoin taskuun koska on helpompi laittaa remmit kiinni satulassa ja suitsissa kun ei ole hanskoja. Ja tietenkin pintelit ovat helpommat laittaa kun ei ole hanskoja!
Menin ruunan luo kaikkien kamojen kanssa. Laitoin ensin kaikkiin jalkoihin pintelit. Ruunalla oli enemmän energiaa joten takajalat olivat vähän vaikeammat laittaa pintelit tänään koska ruuna ei yhtään halunnut pysyä paikoillaan! Mutta sain ne hyvin paikoilleen pienen kamppailun jälkeen.
Otin sitten satulahuovan, jonka laitoin ensin paikoilleen. Otin siis ihan putipuhtaan koska edellinen oli niin likainen. Sitten laitoin satulan selkään. Tarrat kiinni satulahuovasta satulaan ja sitten satulavyö. Otin suitset käteen ja laitoin riimun kaulalle. Ensin ohjat kaulalle ja sitten suitset paikoilleen. Kuolaimet menivät heti ruuan suuhun, mikä joskus on ollut vähän vaikeaa. Remmit kiinni ja hanskat käteen. Otin pitkän raipan ja lähdimme maneesiin.
Menimme aika reippaalla tahdilla maneesiin koska vettä tuli vieläkin taivaalta alas. Suljin ovet maneesissa ja kävelin keskikaartoon. Siellä kiristin satulavyön ja otin jalustimet alas. Menin vasemmalle puolelle ja lyhensin ohjat. Laitoin jalkani jalustimeen ja nousin ylös. Ruunalla oli korvat hörössä joten toivottavasti tätä herraa ei tänään tarvitse potkia eteenpäin!
Kiristin vielä viimeisen kerran satulavyön ennen kun annoin pitkät ohjat ja lähdimme kävelemään uraa pitkin. Ruunalla oli reippaampi tahti kun muuten, joten olin vähän innoissani tästä! Annoin ruunan kävellä molempiin suuntiin noin kymmenen minuuttia pitkillä ohjilla. Kun ne kymmenen minuuttia olivat menneet, kasasin ohjat ja aloitin työt. Tein kolmikaarista kiemurauraa. Aina kun tulin keskilinjan yli, tein pysähdyksen, ja kaikissa kiemuroissa tein pienen voltin. Taivutin kunnolla ruunan niskaa kun tein kiemurat ja voltit. Tein myös välillä niin että kun olin pysähtynyt, perutin pari askelta jotta saisin ruunan avuilleni. Noin kolmisen kiemuraa kesti ennen kun ruuna alkoi työskentelemään oman moottorin kanssa ja kaula meni kiemuralle, alemmas rennommaksi.
Kun tehtävä tuntui hyvältä, nostin ravin ja teimme täyskaartoja. Ruuna pysyi rentona ja meni omalla moottorilla. Tuntui oikein mukavalta kun kaikki toimi eikä tarvinnut potkia eteenpäin. Kun tänä tehtävä tuntui hyvältä, päätin tehdä vähän avotaivutuksia pitkillä sivuilla ja lyhyillä sivuilla kokosin ravia. Tämä tehtävä teki ruunan vielä rennommaksi, mitä tuntui vielä paremmalta! Tuntui kun istuisi pilvellä ja kaikki vain toimi. Hyvä Fasu!
Päätin sen jälkeen nostaa laukan. Ruuna päätti vähän mennä reippaammin, mutta sain asian korjattua jotta oli mukavampaa istua kyydissä! Tein vähän laukan vaihtoja. Tein kahdeksikkoa joten keskellä kahdeksikkoa vaihdoimme laukan. Ensimmäiset kerrat peppu nousi vähän enemmän pukkimaisesti, mutta parin kerran jälkeen ruuna vaihtoi laukan pehmeästi. Teimme myös laukassa pitkällä sivulla noin viisi laukanvaihtoa ja lyhyillä sivuilla pienempi voltti kootummassa laukassa. Ruuna oli kun höyhen!! Ihana tunne. Estehevonen goes kouluhevonen päiväksi!
Siirryin raviin kun ruuna liikkui niin hyvin. Annoin ruunan mennä rennossa muodossa ja rauhallisessa ravissa vähän kahdeksikkoa noin 10 minuuttia ennen kun annoin ihan pitkät ohjat. Vaikka annoin ohjat, ruuna pysyi muodossa ja kuunteli vain istuntaani. Mikään hevonen ei ole ikinä liikkunut näin allani! Mahtava tunne kun tuntihevoset ovat aina vaan siirtyneet käyntiin tai lähtenyt reippaammin eteenpäin, mutta tämä ruuna pysyi ihan tismalleen samana kun jos olisi lyhyemmät ohjat!
- Prrrrrr. Sanoin ruunalle.
Ruuna siirtyi käyntiin ja käveli rauhallisesti, mutta energisesti eteenpäin. Annoin ruunan kävellä pitkillä ohjilla miten vaan uraa tai kenttää pitkin. Löysäsin vähän satulavyötä kävellessään. Kun ruuna ei enään puuskuttanut, menin keskelle kaartoon ja pysähdyin. Nousin alas ja löysäsin enemmän satulavyötä. Otin ohjat kaulalta ja menimme maneesin ovelle. Avasin oven ja menimme talliin.
Laitoin ruunan takaisin kiinni riimuun kun otin suitset pois. Eli vielä käytävällä. Otin satulan pois ja vein sen paikoilleen. Pesin kuolaimet ja laitoin ne myös paikoilleen. Otin mukaani ruunan mustan villaloimen minkä laitoin hänelle koska hän oli hikinen ja vähän märkä kun kävelimme maneesista tänne talliin.
Otin sitten pintelit pois, rullasin ne kunnolla pakettiin kun olin saanut ne pois jaloista. Vein ne myös omalle paikalleen. Otin sitten ruunan käytävältä ja laitoin sen omaan karsinaansa. Otin riimun pois ja laitoin sen roikkumaan koukulle. Ruuna päätti heti heittäytyä kyljelleen piehtaroimaan koska hiki ja vesi kutitti karvaa. Menin satulahuoneeseen hakemaan vähän näkkileipää ruunalle. Annoin ne ruunalle ja lähdin sitten autolle.
Sain juosta autolle koska ulkona tuli kaatamalla sadetta. Olinhan minä silti litimärkä joten ajoin vähän kovempaa kotiin. Soitin poikaystävälleni:
- ”Moooi! Ootsä kotona?” Kysyin.
- ”Mooi! Joo oon!” Hän vastasi.
- ”Voisitsä laittaa saunan päälle? Mulla on vähän kylmä ja oon ihan litimärkä.” Vastasin.
- ”Juu, voinmä. Millon oot kotona? Laitan just nyt ruokaa.” Hän vastasi.
- ” Ajan just nyt kotiin tallilta, joten noin kymmenen minuutin kuluttua. Mitäs sä laitat?” Vastasin.
- ” Okei. Mä laitan makaronilaatikkoo.” Hän vastasi.
- ” Oih! Nam! Tuun kohta, moikka!” Vastasin.
- ” Juu, moikka!” Hän vastasi.
Sadetta tuli aika paljon, joten en nähnyt mitä edessäni tapahtui. Juuri kun jarrutin, törmäsin johonkin.. Tein tietenkin hätäjarrutuksen, mutta se ei ollut paras ajatus juuri silloin kun tie oli ihan vedessä joten jouduin vesiliukuun.. Auto syöksyi ojaan ja siihenkin kaikki meni mustaksi. Seuraavan asian minkä muistan on se että heräsin ambulanssissa.
- ”Hei, mikä on vointi? Olet matkalla ambulanssilla sairaalaan.” Kysyi herrasmies joka oli pukeutunut ambulanssivaatteisiin.
- ” Umm, hei! Vähän päätä särkee mutta muuten ihan hyvin.” Vastasin.
- ”Okej, eli ei pyörrytä?” Hän vastasi.
- ”Ei.”
- ”Voisitko nostaa jalkojasi ja sitten käsiäsi?
Tein niin kuin mies pyysi tekeväni. Hän pyysi myös minua tekemään erilaisia liikeitä naamallani ja kysyi jos voisin kertoa nimeni, mikä päivä ja vuosi on ja mitä on tapahtunut.
Tein kaikki tehtävät ilman ongelmia ja vastasin kysymyksiin. Muistan kyllä kaiken mitä tapahtui, mutta en muista mitä sen jälkeen että ajoin ojaan tapahtui.
- ”Selvä, hyvä homma. Ajoit puuta päin ja löit vähän päätäsi. Sinulla on aivotärähdys, mutta menet vielä sairaalaan tutkittavaksi.” Herrasmies sanoi
- ”Okej, voinko soittaa poikaystävälleni? Ja oliko siellä muita loukkaantuneita paikalla?” Kysyin.
- ” Toki voit. Tässä puhelin. Ja siellä oli isompi oksa tiellä, ei muita paikalla. Vain vanhempi mies joka näki kun ajoit ojaan.” Hän vastasi.
- ” Ai, se olikin oksa! En nähnyt minkä yli ajoin ja hätäjarrutin sen jälkeen ja jouduin ojaan.” Vastasin.
Soitin heti sen jälkeen poikaystävälleni joka oli ihan paniikissa kun en vielä ollut saapunut kotiin. Hän kysyi paniikissa miksi soitan tuntemattomasta numerosta ja vastasin että ajoin ojaan ja olen ambulanssissa. Sanoin että minulla on aivotärähdys, mutta joudun kuitenkin sairaalaan tutkittavaksi. Poikaystäväni sanoi että hän tulee heti sairaalaan jotta pääsen pois sieltä myös.
Sairaalassa minua tutkittiin ja sanottiin myös että pääsin helpolla koska minulle tuli vain aivotärähdys ja pari pientä haavaa. Sain ohjeeksi että ensimmäisen yön minut pitää herättää parin tunnin välein ettei tule mitään muita aivokomplikaatiota. Ja jos en herää pitää soittaa heti 112. Sain myös loppuviikon sairaslomaa. Lääkäri kertoi myös että voi olla että vähän ajan päästä tulee kipua niskaan tai selkään, mutta se voidaan vasta sitten hoitaa jos semmoisia vaurioita tulee. Sain myös kipulääkkeitä.
Lähdimme poikaystäväni kanssa kotiin syömään makaronilaatikkoa ja soittamaan omaisille tapahtumasta. Onni onnettomuudessa, ja opin tästä että ei mene ajamaan jos on ranka sade! Poikaystäväni herätti minut aina parin tunnin välein koko yön aikana, eikä mitään pahempaa tapahtunut yön aikana. Seuraavana päivänä voin vähän pahoin, mutta se on ihan normaalia kun törmäsin noin kovin rattiin.
Soitin seuraavana päivänä Cherrylle että en tule ainakaan pariin päivään tallille vaan annan pään rauhassa toipua. Cherry ymmärsi asian ihan täysin ja melkein kielsi minua tulemasta tekemään mitään raskaita töitä. Tietenkin sain tulla moikkaamaan, mutta vaan moikkaamaan eikä mitään hevosen hoitoa, ratsastusta tai siivoamista.
Enhän minä tallilta malttanut pysyä poissa, joten menin heti seuraavana päivänä takaisin tallille. Otin Nalle koiran mukaan ja menimme moikkaamaan kaikkia hevosia. Eihän meillä ollut muuta tekemistä, joten menimme antamaan kaikille hevosille näkkileipää. Halusin myös vähän tehdä töitä, joten päätin putsata ja rasvata ruunan suitset ja satulat. Joten nyt tavarat ovat puhtaita seuraavaksi kerraksi kun tuleen nousemaan ruunan selkään! Menin lopuksi vielä antamaan ruunalle pusun ennen kun lähdimme koiran kanssa kotiin viltin alle lämpimän kaakaon kanssa katsomaan elokuvaa.

Vastaus:

Sadesäästä harva meistä tykkää, mutta aina voi lohduttautua sillä ajatuksella, että ainakin osa hevoskavereista nauttii saadessaan niskaansa viilentävän suihkun ja päästessään mutaan telmimään. Tokihan mukana on myös niitä nirppanokkia, jotka eivät suostu huonolla ilmalla tekemään yhtään mitään.
Nalle-koirasi ainakin oli aivan selvästi sitä mieltä, että edes sadesäällä ei aikaa tuhlata sisätiloissa kökkimällä. Toivottavasti vinkki nyt meni perille saakka, etkä edes töiden suomalla tekosyyllä hylkää sitä koko päiväksi yksikseen ;)

Fasu kuten moni muukin tallin hevosista oli selvästi näreissään siitä, että niiden ulkoiluaika jäi tällä kertaa harmillisen lyhyeksi. Turhaan ne minua syyttelevät, edes minulla ei sentään ole valtaa alkaa sääukkoa komentelemaan.
Alat selkeästi löytämään Fasusta kerta toisensa perään enemmän nappuloita, joilla saat sen nopeammin kuulolle ja työskentelemään omalla moottorilla. Tällä kertaa tehtävä oli ehkä hieman tavallista helpompi, mutta siirtymiset ovat aina olleet loistava keino ruunan kanssa.
Mikään ei tunnu paremmalta, kuin ratsastus silloin kun kaikki onnistuu ja tehtävät tuntuvat sujuvan kuin itsestään. Hevosten kanssa siitä fiiliksestä ei mitenkään liian usein pääse nauttimaan, mutta olen todella iloinen, että tällä kertaa pääsit edes hetkeksi maistelemaan sitä tunnetta!
"Estehevonen goes kouluhevonen", todellakin!

Vaikka tieltä suistumisesi olikin erittäin traagista ja valitettavaa, saimme tästä kuitenkin kaikki peräti kolmekin opetusta: siihen puhelimeen ei ratissa puhuta, kaahaaminen ei sovi mihinkään tilanteeseen ja ajamista pitäisi suhteuttaa myös sääolosuhteisiin vaikka reitti olisikin kuinka tuttu tahansa.
Onneksi sinulle ei kuitenkaan sattunut mitään aivotärähdystä pahempaa! Hyvää tuuria on myös se, ettei kyydissäsi ollut muita ihmisiä tai esimerkiksi Nallea, sillä heillehän olisi voinut käydä vaikka kuinka huonosti... Ja jos asian positiivisia puolia haetaan, niin edes kerran onnettomuus ei liittynyt mitenkään hevosiin. Autosi vointi ei taida olla yhtä hyvä kuin omasi, mutta eiköhän sekin ongelma ratkea tavalla tai toisella.
En myöskään ollut yhtään yllättynyt törmätessäni sinuun tallilla kaikista varoituksista ja kielloista huolimatta. Onnistuit sentään olemaan tekemättä mitään kovin fyysistä, mitä epäilimme Nikkin kanssa erittäin vahvasti.

Kannattaa vähän rajoittaa huutomerkkien käyttöä. Nimensäkin mukaan sitä käytetään huudahdusten yhteydessä, sekä silloin kun jotain asiaa halutaan erityisesti korostaa. Tarvitaan kuitenkin hieman kriittisyyttä, kun valitaan pisteen ja huutomerkin välillä.
Muista myös tutustua Fasun hoito-ohjeisiin loimituksen ja varustuksen osalta. Nyt kun se on jo klipattu, pidetään sillä aina tallissa päällä sinistä tallitoppaloimea. Sillä ei myöskään tarvitse sileällä käyttää pinteleitä tai suojia ollenkaan, sen sijaan valinnan voi tehdä nivelsuitsien ja kankisuitsien välillä.

Oletkin keksinyt ihan uuden tavan kirjoittaa repliikkejä! :D
Koeta nyt kuitenkin valita vuorosanaviivan ja lainausmerkkien väliltä, älä käytä niitä päällekkäin. Lisäksi johtolause kirjoitetaan pienellä, poikkeuksena tietysti erisnimet.
-”Moooi! Ootsä kotona?” Kysyin.
-”Mooi! Joo oon!” Hän vastasi.
-”Voisitsä laittaa saunan päälle? Mulla on vähän kylmä ja oon ihan litimärkä.” Vastasin.
Kirjoitetaan oikeammin joko:
-Moooi! Ootsä kotona? kysyin.
-Mooi! Joo oon! hän vastasi.
-Voisitsä laittaa saunan päälle? Mulla on vähän kylmä ja oon ihan litimärkä, vastasin.
tai:
"Moooi! Ootsä kotona?" kysyin.
"Mooi! Joo oon!" hän vastasi.
"Voisitsä laittaa saunan päälle? Mulla on vähän kylmä ja oon ihan litimärkä", vastasin.
Toivottavasti selitin mahdollisimman epäymmärrettävästi. :D

Saat tästä ihanan pitkästä ja loppua kohti myös jännittävästä tarinasta peräti 110v€, jonka lisäksi saat myös Mestystä Heijastavan sadetakin (Rainstorm, arvo 45v€) valitsemassasi värissä. Sen kanssa tulee lyötyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: saat tallille ikioman sadetakin, joka sopii vieläpä paremmin kuin hyvin pimeisiin syys- ja talvi-iltoihin!

Nimi: Aleksandra

14.09.2017 16:42
hevos varkaita!
Tulin pyörällä tallille kun kuulin huudon.
-Aleksandra! cherry huusi.
-Mitä nyt? kysyin rauhallisena.
-hevosia on viety ja joukossa oli Pilli, Cherry sanoi.
-MITÄ!? kysyin huutavalla äänellä.
-voit tietysti nukkua ensi yön täällä, Cherry sanoi.
-selvä nukun ensi yön täällä, sanoin.
Lähdin kävelemään tallia kohti.
-Hei Jasmin nukutko minun kanssa seuraavan yön täällä? kysyin.
-Juu voinhan mä fasukin on viety, Jasmin sanoi.
soitin äidille.
-hei voinko nukkua seuraavan yö tallilla? kysyin äidiltä.
-joo, äiti sanoi.
laitoin puhelimeni taskuun ja lähdin hakemaan kotoa tyynyn.
Illalla kun laittelin petiä valmiiksi oljista.
jatkuu....................

Vastaus:

Apua, miten näin on päässyt edes käymään! Tallista on tosiaan kadonnut hevosia, joskin sinulla ja Jasminilla on ollut mukana erityisen huonoa onnea, sillä varkaiden matkaan on tällä kertaa lähtenyt vain Pilli ja Fasu. Onhan aina olemassa se pienoinen mahdollisuus, että nelijalkaiset ovat päässeet karkuteille, mutta se on kovin epätodennäköistä, kun niiltä oli karsinoiden ovetkin niin nätisti avattu... Yötä vastaan emme oikein voi tehdä mitään, mutta ehkä seuraavana aamuna olemme jo viisaampia. Toivottavasti.

Rohkea aiheenvalinta tarinaan! Aina välillä saa lukea myös näitä jännäritarinoita, jotka saavat lukijan odottamaan jatkoa aivan erilaisella innolla, kuin niin sanottuja "tavallisia tarinoita" lukiessa.
Hienoa, että käytät nykyään paljon vuoropuhelua. Voisit kuitenkin jopa hieman rajoittaa sitä ja kirjoittaa välillä myös ihan vain kuvailevaa tekstiä tapahtumien kulusta.
Kiinnitä edelleen huomiota myös isojen alkukirjaimien käyttöön, repliikit aina isolla alkukirjaimella, kuten myös erisnimet. Kyllä se siitä alkaa sujua!
Saat tästä jännittävästä, vaikkakin lyhyestä tarinasta peräti 18v€!

Nimi: Mirka

13.09.2017 22:05
Mitä vielä tapahtuukaan?

Heräsin aamulla, kun Cherry tuli talliin ja laittoi kirkkaat valot päälle. Nousin pehmeältä alustalta ylös ja kuuntelin muiden hevosten hörinää. Seurasin Cherryn liikkeitä, kun hän meni rehuhuoneeseen. Työnsin pääni karsinan oven aukosta ja hörähdin merkiksi, että tahdon ruokani heti. Odotin, jos ruuan tuojani tulisi kohta taivaallisesta huoneesta, jossa kaikkien hevosten ruuat valmistettaisiin ja sieltä tarjoiltaisiin. Ketään ei näkynyt, mutta kuulin rapinaa. Hörähdin uudelleen hieman kovempaa. Tuijotin muiden hevosten kanssa oviaukolle. Vihdoin Cherry tuli ulos ruoka-astian kanssa. Se käveli kohti minua, mutta sitten vain kääntyi ja meni viemään ruuan vieressä olevalle tammalle. Heilutin päätäni vimmatusti, jotta hän huomaisi minutkin. Cherry vain vilkaisi minua hymyillen ja jatkoi matkaa takaisin rehuhuoneeseen. Kärsivällisyyteni alkoi loppua. Aloin kuopi karsinani pohjaa. Sitten heiluttelin päätäni vimmatusti ja pyörin ympyrää. Cherryn käytyä usealla karsinalla, hän vihdoin tuli astian kanssa minun luo. Hörähdin ja työnsin turvan hänen naamalleen. Yritin saada syötyä ruokaani, kun hän ei ollut edes saanut sitä laitettua kuppiini.
‒ Noh, odota nyt vähän, Cherry sanoi työntäessään pääni pois.
Hän laittoi ruokani omaan kuppiini. Ryntäsin ruokani äärelle ja mutustin sen hetkessä. Otin vähän juomista ja jäin odottamaan, että pääsisi ulos juoksemaan.


Katselin kun muita lajitovereita vietiin ulos. Yritin saada ihmisten huomion hyppimällä pienesti pystyyn, mutta sain vakavaäänistä palautetta. Paljolla vaivalla pystyin olemaan kärsivällinen, kunnes Cherry tuli ja laittoi päitset päähäni. Taluttaessaan minua ulos kävelin hyvin innoissani ja orimaisesti. Hänen taluttajani täytyi kokoajan hidastaa minua. Portilla en halunnut pysy paikallaan ja pyörin joka puolelle.
‒ Prrr. Seis ja odota, Cherry komensi ja minä tottelin.
Kun olin päässyt vapaaksi tarhaani, lähdin kovaan laukkaan. Kuvittelin, että laukkaisin loputtomalla pellolla. Pukittelin ja yritin saada vierustoverini huomion, jotta sekin ryhtyisi leikkiin. Lita ei innostunut. Se vain vilkaisi minua ja meni kauimpaan nurkkaan omassa tarhassaan.


Havahduin, kun heinät heitettiin tarhani puolelle. Ravasin ylpeänä kasalle ja aloin mutustamaan. Lita ei vielä ollut saanut heiniään, joten se yritti pyytä minulta. Nyrpistin nenääni ja luimin hänelle, koska halusin syödä omat heinät itse. Mietiskelin, mitä tekisin syötyäni. Tahtoisin jonkun riehakkaan leikkikaverin, jonka kanssa voisin juosta koko päivän. Mirkan kanssa on kiva leikkiä, mutta hän on niin pieni, etten voi yhtään tyrkkiä leikilläni.


Näin kaukaa jonkun tytön pyöräilevän. Tajusin melkein heti, että hän oli Mirka. Hirnuin niin kovaa kuin pystyin, että hän huomaisi minut. Laitettuaan ajoneuvonsa sivuun hän moikkasi ja tuli tarhalle. Hörisin nameja ja sain pari pusua vastaan.
‒ Onko ollut kiva päivä? hän kysyi.
”Erittäin tylsä, joo” ajattelin mielessäni. Pian hän katosi suureen tallirakennukseen.


Taas kauan odotettuani, Mirka vihdoin ilmestyi tallin ovesta ja tuli luokseni. Otti narun ja kiinnitti sen päitsiini. Lähdettiin kävelemään. Ihmettelin, miksi menemme suoraan kentälle, eikä talliin. Hän päästi minut vapaaksi kentälle, joten lähdin juoksemaan kovaa. Taaskaan ei ketään kaveria juoksemassa. Mirka kantoi jotain paksuja värikkäitä tikkuja kentälle ja rajasi niillä kujan.
‒ Stary, tänne! hän huudahti.
Lähdin oitis juoksuun toiselle puolelle kenttää. Lita hirnahti minulle tarhastaan ja suuntasin katseeni sinne. Äkkiä huomasin, että Mirkalla oli pelästynyt ilme kasvoillaan ja hän oli vain puolikkaan shetlanninponin matkan päässä minusta. Yritin pysähtyä täydestä laukasta……..

Jatkuu………;)

Vastaus:

Olenkin jo kovasti odotellut, koska joku keksii kirjoittaa tarinan hevosen näkökulmasta! Minusta nämä ovat aina ihanan erilaisia ja yleensä myös todella hauskoja tarinoita, eikä sinunkaan tekstisi ollut poikkeus!

Olet selvästi jo kotiutunut Cherseyyn loistavasti. Sitä en osaa sanoa onko se hyvä asia, että uskallat nykyään jo vaatia kaiken haluamasi mullehetinyt-asenteella, mutta siitä voit olla varma, että niin kauan kuin minä tätä tallia pidän pystyssä, niin yksikään tamma ei ala minun silmilleni hyppimään.
Litalle ei tarhakaveria haluttu, mutta pian osa varsoistakin on jo niin vanhoja että ne muuttavat pihatosta talliin. Esimerkiksi Ava voisi sopia hyvin tarhakaveriksesi, jos se vain omistajallesi sopii. Sitten voisitte leikkiä villihevosia yhdessä, sillä tottahan toki nelivuotias hevoslapsi vielä jaksaa leikeistä innostua!

Mirka ja sinä tosiaan tulette hyvin toimeen, ei kukaan muu tallin hevosista toivota omistajaansa tervetulleeksi ennen kuin hän hädin tuskin on vielä näkyvissäkään.
Hän tuntuu myös järjestävän sinulle päivittäin hieman erilaista ohjelmaa, eipähän sinulla sitten ole aivan niin tylsiä päiviä kuitenkaan. Kovin energinen sinä kyllä olet, mutta tavattoman kiltti. Mirkan kanssa olette tavattoman suloinen parivaljakko, toivottavasti ette nyt ota kovasti yhteen kun teille siellä kentällä sattui jokin tilanne.

Kappalejakosi ovat kyllä selkeitä, mutta mukaan tulee yksi ylimääräinenkin tyhjä rivi. Yritä jättää se pois viimeistään siinä vaiheessa, kun luet tarinan läpi ennen julkaisua. :)
Kylläpäs nyt jätit tarinasi jännittävään kohtaan, kyllähän tässä nyt täytyy jo jäädä jännityksellä odottelemaan jatkoa!
Saat tästä tarinasta 65v€, olehan hyvä!

Nimi: Jasmin

13.09.2017 17:19
Tallipäivä!
Pitkästä aikaan taas tallilla! Minulle tulikin monta yövuoroa ja piti lähteä toiseen kaupunkiin tekemään töitä joten ei ole ollut aikaa Fasulle nyt pariin päivään. Olen niin odottanut innoissani että pääsisin tallille takaisin niin pian kun vaan mahdollista. Ja tänään onkin se päivä!
Otin tällä kertaa Nalle koiran mukaan tallille. Laitoin hänet kylläkin kiinni puuhun sillä aikaa kun olin puuhastelemassa ruunan kanssa. Otin toki pidemmän remmin Nallelle ettei se tarvinnut lyhyessä hihnassa istua puuta vasten vaan sai vähän liikkua myös.
Lähdin hakemaan ruunaa tarhasta. Ruuna ei heti huomannut että tulin hakemaan mutta kun se huomasi minut se tuli käppäilemään minua vastaan. Sain hänet riimunnaruun kiinni ja lähdimme talliin. Laitoin ruunan kiinni käytävälle ja menin hakemaan harjat. Ruuna ei ollut niin kovin likainen, ja ajattelin juoksuttaa ruunan tänään joten harjaus ei ollut niin tarkkaa, tai tietenkin se aina on, mutta tarkoitin sitä ettei satulavyö hankaisi hiekkaa tai mitään muuta ihoa vasten. Putsasin kaviot ja vein harjat pois. Laitoin kypärän ja hanskat päälle ja otin suitset, jalkasuojat, juoksutusliinan ja juoksutusraipan mukaan. Laitoin ruunalle suojat ja suitset. Irrotin tietenkin ohjat suitsista. Laitoin riimunnarun kiinni kuolaimeen ja lähdimme ulos kentälle.
Kävelin ensin ruunan vieressä molempiin suuntiin noin kymmenen minuuttia. Vähän alkuverryttelyä. Sitten siirryin kentän keskelle ja annoin ruunan kävellä ympyrää ympärilläni. Kun ruuna ymmärsi miten isolla ympyrällä halusin sen menevän, maiskutin vähäsen että ruuna nostaisi ravin. Sain kylläkin maiskuttaa aika paljon, mutta kyllä se ravi sieltä löytyi! Tahmeaa oli, mutta eteenpäin meni!
Annoin ruunan ensin lämmetä että ravi ei olisi niin tahmeaa ennen kun aloitin kuuntelu tehtävän. Siihen kuului se että ruuna siirtyisi käytiin, pysähtyisi, käyntiin takaisin ja raviin vielä siitä. Ruuna oli todella taitava siinä vaiheessa kun vauhtia otettiin pois, mutta kun vauhtia pyydettiin lisää, oli vähän vaikeampaa. Vaihdoin tietenkin suuntaa silloin tällöin. Kun sain ruunan kuuntelemaan kaikkia apujani, laitettiin vähän enemmän vauhtia hommaan, eli laukka. Siinä ruuna vähän innostui ja vähän ilopukkeja lenteli, mutta vaan ilon vuoksi! Minä vain nauroin ruunalle ja hänen söpöille pienille pukeille!
Toiseen suuntaan ruuna oli paljon rauhallisempi joten tein myös kuuntelu tehtävää sillä tavalla että vaihdettiin ravista laukkaan ja laukasta raviin. Ruunalla oli enemmän intoa lähteä laukkaamaan kun ravaamaan mutta kyllä sain hänet liikkumaan juuri niin kun halusin.
Sen jälkeen annoin ruunan ravata omassa tahdissa, ei tietenkään liian tahmeaa eikä liian nopeasti (vaikka se nyt tässä tapauksessa ei ole ongelma). Ja lopuksi tietenkin kävelyä. Vaihdoin juoksutusliinan riimunnaruun jotta olisi helpompi kävellä ruunan kanssa koska menimme maastoon kävelemään. Ruuna ei ollut moksiskaan vaikka menimme vaan kahdestaan. Ihana hevonen!
Kun saavuimme talliin otin suitset pois ja laitoin riimun takaisin ruunalle. Otin jalkasuojat pois ja laitoin ne omalle paikalleen. Pesin kuolaimet ja laitoin ohjat takaisin kiinni suitsiin. Laitoin juoksutusliinan ja juoksutusraipan omalle paikalleen ja annoin pari näkkileipää ruunalle. Vein sitten ruunan takaisin ulos tarhaan.
Nappasin Nallen mukaan ja menimme vielä sanomaan hei hei ruunalle ja antamaan viimeisen näkkileivän tältä päivältä. Sitten lähdimmekin jo kotiin päin!

Vastaus:

Älä turhaan stressaa, jos et ihan päivittäin ehdi käydä tallilla Fasua moikkaamassa! Kyllä ruuna muutaman päivän selviää oikein mainiosti ilman sinuakin.
Kiva että toit myös Nallen mukanasi! Sitä taisi käydä vähän jokainen vuorollaan rapsuttelemassa, mutta pieni karvakorvasi ei tuntunut olevan siitä ollenkaan pahoillaan. Voi se mukaan talliinkin tulla, jos vain osaa hetken aikaa olla myös hiljaa. Muiden tallilaisten koirat ovat olleet milloin lukittuina karsinoihin, milloin irti maneesissa juoksemassa ja milloin mukana maastolenkeillä. ;)

Ilahduin kovasti huomatessani, että osasit suhtautua juoksuttamiseenkin vakavasti. Toki Fasulle olisi voinut laittaa vielä juoksutusvyön ja sivuohjat, mutta tottahan toki sitä pystyy juoksuttamaan vähemmilläkin varusteilla. Hanskasi ja kypäräsi olivat se kaikkein positiivisin yllätys, sillä yleensä ihmiset aliarvioivat juoksuttamisen riskit, eivätkä varustaudu siihen yhtä tarkasti kuin ratsastukseen.
Pitkätkään alkukäynnit eivät kyllä tuota kimoa saa heräämään, vaan kyllä sitä pitää aina vähän uhkailla raipalla, ennen kuin se vaivautuu tekemään mitään omalla moottorilla. Pitkät alkukäynnit ja hölkkäravit ovat kuitenkin todella tärkeitä sen lihaksille ja jänteille, joten hukkaan kävelemisesi ei todellakaan mennyt!
Sait Fasun liikkumaan ympyrällä paljon paremmin kuin olin odottanutkaan. Hevonen ei ole ollut nyt edes kevyellä ja silti sait sen innostumaan aina pukitteluun saakka! On aina kiva nähdä, että löytyy siitä tasaisesta ruunanrupsukasta joskus muitakin puolia.
"Ruuna oli todella taitava siinä vaiheessa kun vauhtia otettiin pois, mutta kun vauhtia pyydettiin lisää, oli vähän vaikeampaa" kuvaa täydellisesti Fasua!

Kokonaisuudessaan todella kiva tarina! Juoksuttamisesta ei aina ole helppo kirjoittaa, mutta sinä onnistuit kirjoittamaan oikein kiitettävän pituisen tarinan juurikin siitä puuhasta. Tylsää ei lukiessa tullut, vaan teksti oli mielenkiintoista ja keksit siihen sopivasti sisältöä. Yritä kuitenkin kutsua Fasua mahdollisimman useilla nimillä, vältä sanan ruuna toistoa. Voit viitata Fasuun myös esimerkiksi sanoilla kimo, ratsu, hevonen, Fascinating... :)
Saat tästä tarinasta 75v€, olehan hyvä! Lisäksi saavutit jo kolmannen tason, onnea! Siitä hyvästä olet oikeutettu 50v€ palkintoon, sekä sen lisäksi saat käydä shoppailemassa Fasulle jonkun kivan fleece- tai villaloimen. Mikäli niin haluat, saat ottaa nyt myös toisen hoitohevosen!

Nimi: Perho

12.09.2017 20:40
Luku 3 || Ensimmäinen ratsastus

Ponnahdin ylös sängystä ja vedin ratsastusvaatteet päälleni. Tänään menisin ensimmäistä kertaa Maven selkään. Matkalta nappasin juotavan jogurtin ja hörpin sen matkalla tallille. Cherry oli viemässä heiniä ulkona oleville hevosille.
"Huomenta! Onko Mave jo syönyt?" tervehdin iloisesti. Cherry lopetti puuhailunsa hetkeksi.
"On se varmaan, mutta anna Maven pitää pieni ruokalepo ennen kun menet ratsastamaan. Nyökkäsin ja kävelin suoraan satulahuoneeseen. Nappasin harjapakin ja kannoin sen pihalle. Rupesin putsaamaan harjoja yksi kerrallaan. Putsasin ne niin tarkasti kun vain ikinä pystyin. Seuraavaksi putsasin hakemani suojat. Siinä ei mennyt kauaa, joten vein suojat ja harjat takaisin. Seuraavaksi otin suitset ja satulan, ja kannoin ne vapaana olevalle pesupaikalle. Sitten hain rätin ja valjasrasvan. Ensin putsasin satulat perusteellisesti hinkaten vedellä. Irrotin jokaisen vyön ja kiillotin soljetkin. Viimeistelin työn valjasrasvalla. Toistin saman suitsille. Sitten ymmärsin olleeni tyhmä. Tämä kaikki olisi pitänyt tehdä vasta ratsastuksen jälkeen. Moitin itseäni ajatuksissani mutta annoin asian olla. Eipähän tarvitse kauaa seuraavaa kertaa odotella. Vein kouluvarusteet valmiiksi Maven karsinalle ja vein estevarusteet takaisin varustehuoneeseen. Samalla nappasin mukaani harjapakin. Mave hörähti minulle tervehdykseksi saapuessani karsinalle. Avasin karsinan oven rapsutin sitä turvasta. Jätin Maven jälleen hoidon ajaksi vapaaksi, sillä se ei tekisi pahaa kärpäsellekään. Aloitin kumisualla, vaikkei rautiaassa karvassa mutaa ollutkaan. Harjaaminen tekee hyvää hevosen lihaksille, ja siksi kävinkin kumisuan kanssa koko hevosen läpi. Pölyharjalla sain tehdä töitä, sillä yön tallissaolon jälkeen ruuna oli todella pölyinen. Pian tunsin olevani itsekin hevonen, sillä kaikki Mavesta irronneet karvan olivat leijailleet päälleni. Pölyharjan jälkeen otin kovan harjan, jolla putsasin tarkasti Maven jalat. Pehmeällä harjalla viimeistelin lopputuloksen ja harjasin pään. Laitoin Maven kiinni varustuksen ajaksi, sillä en voinut tietää miten se käyttäytyy. Nostin satulan sään päälle ja liu'utin sen paikalleen. Tarkistin molemmilta puolilta että se ei paina lapaa tai säkää. Aluksi laitoin vyön vain kevyesti kiinni, kiristäisin sen kunnolla vasta kentällä. Laskin rautiaan ruunan riimun kaulalle ja nostin ohjat. Muistin Cherryn kertoneen Maven nostavan päätään suitsien laitossa, joten otin taskuuni jääneestä namipussista namin, ja houkuttelin ruunan laskemaan päänsä. Samalla sujautin kuolaimet Maven suuhun ja vedin suitset paikalleen. Kiinnitin soljet ja avasin riimun. Otin ohjat kaulalta ja avasin karsinan oven. Laitoin kypärän päähäni ja hanskat käsiin. Taluttaessani Mavea ulos nappasin raippani varmuuden vuoksi mukaan. Näin Cherryn tallipihalla.
"Menenkö kentälle vai maneesiin?" kysyin tallin omistajalta. Cherry vilkaisi synkälle taivaalle.
"Voit mennä maneesiin, siellä ei pitäisi olla ketään", nainen vastasi. Vein Maven tyhjään maneesiin kentän keskelle. Laskin jalustimet ja nousin selkään. Jalustimet olivat jo valmiiksi sopivat, mutta satulavyötä kiristin hieman. Puristin kevyesti pohkeillani ja Mave lähti tasaiseen käyntiin. Annoin sen mennä omaa tahtiaan muutaman kierroksen. Odotin Maven piristyvän väsyneestä kävelystään, mutta se oli turhaa. Kokeilin pysähdyksiä ja nopeita vaihtoja käynnistä raviin ja takaisin. Siinä vaiheessa Mave heräsin ja alkoi liikkua kunnolla. Lähes itsestään ruuna alkoi liikkua siististi peräänannossa, ja sen myötä ravailin pidempiä pätkiä. Kokeilin muutaman pohkeenväistön aluksi käynnissä, mutta sen sujuessa kokeilin ravissakin. Mave toimi kuin unelma, paremmin kuin olisin odottanutkaan. Etuosakäännökset sujuivat, samoin taivutukset. Puolisen tuntia ratsastettuani päätin kokeilla laukkaa. Maven laukka oli ihanaa, tasaista ja helppoa istua. Loppukäyntejä kävellessäni maneesin ovi avautui, ja sisään astui tyttö ruunikon hevosen kanssa. Huomattuaan minut hän pysähtyi.
"Ai, anteeksi. Menen kentälle", tummahiuksinen tyttö mutisi.
"Tule vain, olen jo lopettelemassa Maven kanssa", kerroin.
"Olen muuten Perho", jatkoin vielä. Tyttö nyökkäsi.
"Olen Mirka ja tässä on hevoseni Stary", Mirka vastasi. Nyökkäsin ja käänsin Maven kaartoon. Lähdin maneesista tyytyväisenä, en olisi uskonut tämän menevän näin hyvin. Hoidin Maven huolellisesti pois. Juuri kun olin avaamassa riimua, Cherry ilmestyi karsinan ovelle.
"Laita Mavelle musta sadeloimi ja vie se tarhaan. Ja jos ehdit, voit viedä sille hieman heinää", nainen ohjeisti. Nyökkäsin vastaukseksi ja lähdin hakemaan loimea. Heitin loimen ruunan selkään, ja kiinnitin mahavyön ja rintaremmin. Lähdin taluttamaan Mavea tarhaan kevyessä tihkusateessa, joka luultavasti äityisi kohta voimakkaammaksi. Laskettuani ruunan tarhaan, kävin hakemassa sille heinävarastosta sylillisen heinää. Päätin yllättää Cherryn iloisesti, ja hain kottikärryt sekä talikon. Huomasin tallin olevan aika tyhjä, joten pääsin siivoamaan lähes kaikki karsinat. Kun olin siivonnut hevosettomat karsinat, siirsin hevoset puhtaisiin karsinoihin ja putsasin likaiset. Sitten siirsin ne takaisin. Istahdin satulahuoneeseen odottelemaan Cherryn reaktiota.

Vastaus:

Tulipahan ainakin Maven varusteet putsattua oikein viimeisen päälle kunnolla! Niitä onkin jokseenkin paljon, joten saitpahan aikaa kulutettua sen lukuisia nahkaosia hinkatessa. On totta, että olisi voinut olla fiksumpaa kiillottaa varusteet vasta ratsastuksen jälkeen, mutta asian positiivisena puolena ratsastit maneesissa, joten korkeintaan suojat hieman pölyyntyivät. Ulkona tuli jo ratsastuksesi aikana yksi kovempi sadekuuro, vaikka sade rauhoittuikin hetkeksi siinä vaiheessa, kun sinä tulit ulos maneesista. Kentällä ratsastuksen jälkeen olisit joutunut kuuraamaan kaikki varusteet kokonaan uudelleen!

Ihanaa huomata, että sinulla on kiinnostusta ja aikaa huolehtia ruunasta kunnolla. En tiedä pitäisikö tällaisia asioita myöntää ääneen ollenkaan, mutta minulla harvemmin on aikaa muuhun kuin satulanpaikan harjaamiseen. Mavekin nautti suuresti kumisualla hieromisesta, josta se pääsee nauttimaan valitettavan harvoin. Ovelasti toimittu kuolainten kanssa, ruuna ei aavistanutkaan mitä juonittelit sen varalle!

Et sitten uskonut, kun kerroin sinulle hevosen olevan ratsastaessa hidas lämpenemään. Löysit kuitenkin ruunasta ne oikeat nappulat ja sait sen loppua kohden työskentelemään jo paljon paremmin. Mavehan voisi aina käyttää paremmin takajalkojaan, mutta olen minä sen paljon huonompanakin nähnyt. Et tainnut huomata ollenkaan, kun kävin hakemassa maneesista muutaman kannattimen kentän puolelle. Usko pois, menonne näytti oikein miellyttävältä!

Kiva että törmäsit myös Mirkaan! Hän ja Stary ovat vasta tulokkaita tallilla, mutta sinunlaistesi rentojen hoitajien ansiosta he kyllä sulautuvat pian mukaan joukkoon.
Kiitos myös tavattoman paljon karsinoiden siivouksesta! Onnistuit todella yllättämään iloisesti ja samalla päivääni putkahti aivan varoittamatta pari ylimääräistä tuntia aikaa! Vaikken sitä vielä aamulla tiennytkään, pääsivät niin Ava kuin Nallikin liikkeelle alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen. :)

Kannattaa käyttää kappalejakoja, jotta tekstistä ei tule yksi pitkä pötkö. Se helpottaa paljon lukemista! Kun aihe tai tekeminen muuttuu, voi olla hyvä hetki lisätä tekstiin ylimääräinen tyhjä rivi. :)
Muuten tarinassasi ei juuri valittamista ollut, kivasti kuvailua ja hauskoja sananvalintoja riitti!
Saat tästä tarinastasi 90v€, jonka lisäksi saat valtaisien onnittelujen saattelemana 25v€ seuraavalle tasolle kapuamisesta! Saat myös seuraavan kerran kylällä liikkuessasi poiketa haluamassasi varusteliikkeessä hakemassa Mavelle uuden riimun! :)

Nimi: Saara

12.09.2017 18:28
Oli lämmin päivä kun olin pakkaamassa äitini autoa. Äiti oli kiinittämässä traileria kun minä puolestaan hain sotin. Soti oli innoissaan tai no liiankin innoissaan. Kun viimein oltiin valmiita lähdettiin matkaan. Tunnin kuluttua olimme jo uudella tallilla.
-hei olen Saara, sanoin ystävällisesti Cherrylle.
-no hei olen Cherry, hän vastasi.
Avasin trailerin perä luukun ja otin Sotin ulos.
-Tässä on Soti, sanoin
-oi kuinka ihana, Cherry vastasi.
-juu niin on mutta ulkonäkö voi pettää, sanoin
-niinpä, Cherry vastasi.
- juu eli missä on Sotin karsina? Kysyin.
- tule niin näytän, Cherry sanoi.
Kun viimein Soti oli karsinassa niin ajattelin lähteä kotiin.

Vastaus:

Saitte kyllä todella kauniin päivän muuttamiseen, tällaisia rantakelejä harvoin on enää syyskuussa! Matkanne ei ollut pitkä, mutta olisi ollut mielenkiintoista kuulla, mitä Soti siitä meinasi. Vauhdilla se ainakin kiirehti ulos trailerista ja samalla kiireellä se juoksi karsinaansakin. Se vaikutti kuitenkin tulevan hyvin toimeen naapurinsa Starin kanssa, eikö vain?

Pari pientä huomiota kirjoittamisestasi näin loppuun: erisnimet, mukaan lukien ihmisten ja eläinten nimet, kirjoitetaan aina isolla alkukirjaimella. Tämän sinä varmaan tiesitkin, mutta toisesta virkkeestä iso alkukirjain kuitenkin uupui. Repliikit näyttivät muuten oikein hyviltä, mutta muista aloittaa nekin aina isolla alkukirjaimella! Lisäksi johtolause pienellä alkukirjaimella (paitsi erisnimet) ja piste virkkeiden loppuun. Voit myös yrittää kirjoittaa pidempiä virkkeitä yhdistelemällä lauseita ja kuvailemalla tapahtumia enemmän. Älä kiirehdi tarinassa! :)

Saat tästä tarinasta 15v€, olehan hyvä!

Nimi: Maisa

12.09.2017 16:21
Siis mun piti lopettaa toi edellinen tarina mut unohdin ja laitoin sinne vaa jatkuu. Mut tää on ny uus

Talkoot!
-Ihana ilma, totesin kun avasin ulko-oven. Hypin portaat alas ja juoksin pyörälle. Maa oli jo hieman jäässä kun yöllä oli satanut.


Kello oli puoli 9 kun saavuin tallille. Cherry talutti juuri Alexandran omistamaa Pidiä.
-Moi Cherry! Onko täällä vielä ketään muita? kysyin tallin omistajalta.
-Ei, olit ajoissa, nainen naurahti. Kävelin tallin oville ja avasin ne. Hevoset hörisivät ja vaativat päästä ulos.
-Cherry kyllä vie teidät, puhelin hevosille.

Kiinnitin riimun Trollin päähän ja talutin ruunan käytävälle.
-Tules nyt poju, maiskutin ja Trolli tuli perässäni ulos. Cherry oli vienyt jo aamuheinät tarhaan. Päästin riimunnarun irti ja ruuna meni itse tarhaan. Suljin portin ja jätin riimunnarun siihen.

Kävelin tallipihalla. Sininen hupparini lämmitti vieläkin vaikka oli vain 10 astetta lämmintä.
-Star, poju tulehan nyt, lepertelin valkoiselle orilleni. Heitin sen selkään ohuen loimen ja laitoin riimun. Vein Starin ulos. Ori viskeli päätään mutta onneksi sain sen pidettyä kurissa.
-Soo, rauhassa nyt, talutin orin tarhaan ja se menikin suoraan heinäkasalle.

-Masa, kutsuin hiljaa ponia. Se käänsi päätään ja tuli karsinan ovelle. Otin sen harjakopasta pölyharjan ja vetäisin pari kertaa ruskeaa karvaa. Jatkuu...

Vastaus:

Ihanaa, että joku tarttui toimeen erikoistehtävien kanssa!

Kiitos avusta hevosten tarhaamisessa, vaikka ehditkin tällä kertaa viedä pihalle vain omat silmäteräsi. Olisi kiva kuulla mielipiteesi uudesta ponitallista, johon Masakin päätyi asumaan!

Useimmiten kannattaa kirjoittaa pienet numerot (0-10) kirjaimin, se näyttää huomattavasti paremmalta. :)
Saat palkinnon tarinaan loppuun saakka kirjoitettuasi, saat kuitenkin 5v€ bonuksen rohkeudestasi kirjoittaa ensimmäisenä erikoistehtävästä!

Nimi: Iitu

10.09.2017 21:13
Tallille tulo!;
1HM
Nepa, Gandalf ja Dia

Auto kaartoi tallipihalle traikku perässään. Hymyilin leveästi ja hyppäsin pois auton ns. pelkääjänpaikalta. Näin Cherryn tulevan jo vastaan ja heilutin hänelle.
"Hei Cherry!" Huusin tälle
"Heippa Iitu, kiva nähdä pitkästä aikaa sinuakin täällä" Cherry vastasi hyväntuulisesti hymyillen.
"Mennäänpäs ottamaan Nepa, Dia ja Gandalf ulos traikusta ja talliin" Cherry totesi ja lähdimme trailerin taakse. Cherry auttoi minua laskemaan takaosan ja se pamahti nätisti maahan hiekka pöllyten. Nepa kurkkasi taakseen närkästyneesti ja kuopi.
"Odota nyt Nepa!" Tokaisin ja tallustelin ponin luokse.
"Ota sä Gandalf, nii mä otan Nepan ja Dian" sanoin Cherrylle. Cherry nyökkäsi rapsuttaen Gandalfia. Diaa oli jo totutettu riimuun, mutta nyt sillä ei sitä ollut, sillä varsa olisi voinut vahingoittaa sillä itseään. Sen sijaa Nepalla ja Gandalfilla molemmilla se oli päällään.

Jatkuu...

Vastaus:

Olen edelleen todella otettu, että näinkin pitkän ajan jälkeen polkumme risteävät uudelleen, vieläpä näin miellyttävissä olosuhteissa. Mahtavatkohan Nepa ja Leia vielä muistaa toisiaan, nehän asuivat kuitenkin jonkun aikaa käytännössä naapureina? :D

Teidän matkanne Cherseyyn taisi mennä kaikkiaan oikein hyvin! Ainakin aikuisten hevosten lisäksi myös Dia vaikutti olevan ihan hyvissä sielunvoimissa. Heti trailerista ulos päästyään se jo sinkaisi omille tutkimusretkilleen, harvoin törmää ihan noin itsenäiseen pikkuvarsaan.. :D

Lupaava aloituspätkä! Siitä onkin jo hetki, kun viimeksi olen sinun tekstejäsi lukenut. Täytyy kyllä sanoa, että siitä olet kehittynyt aivan hurjasti! Näinkin lyhyessä pätkässä oli paljon kivoja yksityiskohtia, kuten lastaussillan tömähtäminen maahan ja Dian oleminen turvallisuussyistä vapaana.

Korjattavaakin kuitenkin löysin. Ei kannata käyttää lyhenteitä (ns, jne, tms.) tarinoissa, ellei sille ole oikein hyvää perusteltua syytä. Vuorosanat oli kyllä sinällään kirjoitettu ihan siististi, mutta niistäkin pari huomiota: mikäli repliikin jälkeen ei ole nimeä vaan esimerkiksi verbi (huusin) kirjoitetaan se pienellä. Mikäli repliikkiin itseensä kuuluisi piste loppuun, kirjoitetaan se pilkkuna lainausmerkkien ulkopuolelle. :)

Jään mielenkiinnolla odottelemaan jatkoa, kuten jo sanoinkin niin tämä vaikuttaa oikein lupaavalta! On sinulla kyllä varsinainen hevoskatras paimennettavanasi tässä..
Saat tästä tarinasta 15v€, olehan hyvä :)

Nimi: Mirka

10.09.2017 15:27
Hyvä päivä

Heräsin aamulla hyvien yöunien jälkeen aika virkeästi. Ajattelin, että ehkä tästä päivästä tulisi parempi. En eilen kerinnyt tallia tutkailla ollenkaan ja se ärsytti minua. Kuka vaihtaa uuteen talliin ja vain kuskaa hevosensa sinne ja lähtee? Minä 16.v tyttö, joka muutti samana päivänä itsekin. Ehkä tallilaiset ymmärtävät, mutta tänään aioin viettää koko päivän tallilla.

Laitoin vedenkeittimen päälle ja valitsin teen tälle päivälle. Valitsin sydämellisen, koska onhan se minun lemppari. Otin kaksi vaaleata leipää ja pistin ne paahtimeen. Sillä välin kun vesi kiehui ja leivät paahtuivat, menin laittamaan tallivaatteet. Koko asunnossani tuoksahti hevoselle. Mistähän se johtuu?

Istuin nojatuolille kone sylissä. Söin aamupalani katsoen uusia jaksoja lempisarjoistani. Ehdin syödä ennen kuin ovikello soi. Ovella oli postinkantaja tuomassa tilaamiani mukeja, joissa oli kuvia minusta ja Starysta. Laitoin hiukset leteille ja vähän meikkiä kasvoihin. Otin yhdestä muuttolaatikoista pari porkkana- ja omenapussia tammalleni. Lähdin ovesta ulos, mutta ennen kuin suljin oven minun oli pakko tarkistaa, että avaimeni ovat mukana. Olihan ne. Nousin polkupyöräni selkään ja lähdin polkemaan tallille. Matkaa oli pari kilometriä.

Tallilla jätin pyöräni parkkipaikan reunaan ja menin tallia kohi. Ajattelin, että miten en voinut eilen huomata näin valtavaa ja hienon näköistä tallia. Seisoskelin oven suulla suu auki ihastellen kun Cherry tuli jonkun hevosen karsinasta.
− Moi Mirka, Cherry tervehti naurahtaen nähdessään ilmeeni.
− Ai moi, en huomannukaan sua, vastasin hieman nolostuneena.
− Mitäs ajattelit tänään tehdä? Hän kysyi.
− Ajattelin tutkailla paikkoja ja jossain vaiheessa ratsastaa ihan vain koulua, vastasin.
− Kuulostaa hyvältä! Cherry vastasi ja lähti varustehuoneeseen.

Vein herkkupussit kaappiini ja kävelin ympäri tallia, kunnes löysin Staryn karsinan. Laitoin harjakassin roikkumaan karsinan oveen ja lähdin ulos. Ulkona oli hieman pilvinen ilma, mutta ei satanut. Kuulin hirnunnan ja tunnistin heti sen. Stary oli riehumassa omassa tarhassaan. Huomasin, että maneesikin oli ihan lähellä. Menin tammani tarhaan ja otin sen kiinni riimunaruun. Lähdettiin kävelemään talliin päin.

Karsinassa annoin hevosen olla vapaana, koska siitä se piti eniten ja oli kaikkein rauhallisin. Otin käteeni kovanharjan ja piikkisuan. Starylla oli kivasti kuivanutta kuraa pyllynsä päällä. Harjasin ne pois ja putsasin aina välillä harjaa sukaan. Pölyharjalla otin enimmät pölyt ja lopuksi harjasin tamman kokonaan läpi pehmeällä harjalla. Siistin hevosen harjan ja putsasin sen kaviot. Sillä oli pieni kivi jäänyt kavion ja kengän reunan väliin, joten tarkistin ettei kenkä heilunut. Kaviot putsattua lähdin hakemaan meidän vanhan estesatulan ja suitset. Uudelle satulalle olisi tarvetta, mutta rahaa ei vielä ole tarpeeksi. Asetin viivninpunaisen huovan Staryn selkään ja satulan sen päälle. Onneksi tamma ei välittänyt ollenkaan satuloinnista, mikä oli hevosten keskuudessa hyvin harvinaista. Kun olin laittanut vyön kiinni, otin Staryn päitset pois ja tarjosin kuolaimia. Nelijalkainen kaveri ei niitä halunnut ottaa. Aika ymmärrettävää, en itsekkään haluaisi metallikapulaa suuhuni. Päässäni on ollut hetken aikaa ajatus siitä, että voisi kokeilla kuolaimettomiin siirtymistä.

Laitoin kypärän päähäni ja otin lyhyen raippani. Seisoin lähellä Staryn karsinaa ja maiskutin. Tamma tuli kiltisti itsenäisesti ne pari metriä luokseni. Tätä ollaan harjoiteltu siitä lähtien , kun Stary tuli mulle. Lähdettiin kävelemään kohti isoa kenttää.

Iso ja valtava kenttä oli täysin tyhjä. Kyllä teki mieli laittaa kunnon esterata pystyyn, mutta pidin itseni kurissa. Kävin muuten vain katsomassa estevarastoa ja kun näin kaikki esteet, olin kuin pikku lapsi karkkikaupassa.
− Huomenna on pakko hypätä, tuumasin Starylle.

Kentän laidalla laitoin jalustimet alas ja kiristin vyön. Pidensin jalustimia, koska ne oli viime hyppykerrasta lyhyet. Nousin selkään ja aloin kävelemään alkukäyntejä kenttää ympäri. Hetken kuluttua kiristin ohjia ja siirsin tamman kevyeeseen raviin. Tehtiin ympyröitä ja pohkeenväistöjä. Asetin Staryn muotoon ja harjoiteltiin hieman koottua ravia. Etuosanympärikäännöksissä Stary nousi kokoajan pystyyn. En saanut sitä tottelemaan, joten nousin alas selästä ja maasta käsin työnsin sitä kääntymään. Nyt se kääntyi, joten nousin takaisin selkään ja yritin uudestaan. Vieläkin se nousi pystyyn. Tajusin, että jäkitin käsiäni kuten minulla on tapana, jos keskityn oikein kunnolla. Huono tapa, josta pitäisi päästä eroon. Joustin käsilläni hevosen liikkeisiin ja tällä kertaa meitä onnisti. Saiatiin tehtyä usea hyvä käännös.

Nostin tamman keskilaukkaan. Hetken pystyttin menemään hienona kaula kaarella, mutta sitten Stary päätti pukitella oikein kunnolla runsaan energia määränsä takia. Päätin laukata vapaalla ohjalla kenttää ympäri. Stary sai päättää vauhdin ja kovaa mentiin. Pari pukkiakin vielä löytyi. Hetken laukkailun jälkeen otin tamman takaisin haltuuni ja mentiin laukanvaihtoja kolmikaarisella kiemurauralla. Ne sujuivat hyvin. Annoin selästä käsin pienen porkkannan palan.

Lähdettiin kentältä pois kohti maastoa. Mentiin polkua pitkin ravia, kunnes huomasin pienen maastoesteen. Tottakai mun oli pakko hypätä se. Nostin hevosen laukkaan ja ohjasin esteelle. Stary hyppäsi hyvin ja vähän kuumui sen jälkeen, joten en hypännyt toista kertaa.
− Mä tahdon aloittaa hyppäämään kunnolla maastoesteitä ja kisaamaan kenttää, totesin itselleni.

Saavuttiin kävellen takaisin tallille. Olin ratsastanut vajaa kaksi tuntia. Vihdoinkin jotain hyvää. Olin tosi tyytyväinen ratsastuskertaan. Laskeuduin alas hevosen selästä tallin pihalla kun joku tyttö saapui pienen poninsa kanssa tarhasta.
− Moi, mä oon Iitu, tyttö tervehti.
− Hei, oon Mirka, vastasin ujona.
Otin satulavyön iri ja laitoin sen satulan päälle.
− Ootko uusi täällä? Iitu kysyi.
− Joo, mä muutin eilen. Mikä sun ponis nimi on? kysyin.
− Sen nimi on Gandalf, entä sun? Iitu vastasi.
− Tää on Stary, kerroin hymyillen.
Iitu jatkoi matkaansa ponitalliin ja minä aloin taluttaa Starya päätalliin.

Karsinassa riisuin varusteet hikisen hevosen päältä ja siirsin tamman pesupaikkaan, jotta voisin kylmätä sen jalat. Laitoin sen kiinni ja vein varusteet varustehuoneeseen. Kun tulin takaisn Stary yritti pomppia pystyyn pesupaikalla ja sinkoili sinne tänne. Yritin sitä rauhoitella, mutta turhaan se vain jatkoi riehumista. Otin sen irti peskupaikasta, jolloin sen riehuminen loppu heti.
− En vaan joskus ymmärrä sua, mäkätin tammalle.
Stary tönäisi minua turvallaan ja sai minut hyvälle tuulelle, kuten aina. Siinä sitten suihkuttelin kylmää vettä vapaana olevan hevosen jalkoihin. Siirsin tamman omaan karsinaansa syömään heinää. Laitoin sille kuivatusloimen päälle ja menin hetkeksi maneesin kasomaan kun joku ratsasti siellä. Ratsastaja ei huomannut minua, mutta minua se ei haitannu sillä vältän aina keskustelua uusien ihmisten kanssa ujouteni takia.

Riisuin kuivatusloimen hevosen päältä ja laitoin päitset. Talutin sen päitsistä tarhaan. Tarhassa Stary alkoi taas riehumaan ja ihmettelin, että mistä sillä tota energiaa riittää. Menin tarhan sisälle juoksemaan tamman kanssa, kun se siitä tykkää, jos joku sen kanssa juoksee ja leikkii. Stary osaa myös varoa satuttamasta minua leikin aikana. Halailin hevosta ja nousin hetkeksi selkäänkin makoilemaan. Jostakin tämä voisi näyttää hullulta ja ehkä se onkin, mutta se on mun ja Staryn juttu.

Tunnin jälkeen tarhassa oltuani lähdin talliin. Kello oli n. neljä iltapäivällä. Siivosin harjat karsinan edustalta ja vein loimen kuivumaan. Purin kappiini edessä olevia laatikoita kaappiin. Viimeiset purettavat laatikot tallilta. Päätin vielä siivota hevoseni karsinan. En tiennyt, siivoaako Cherry, joten siivosin itse. Ei siintä haittaakaan ollut. Laitoin puhdasta purua tilalle ja menin tekemään tammani ruuat. Kauraa, kivennäistä ja muuta lisäravintoa.

Kaiken saatua valmiiksi menin vielä antamaa pusun hevoselleni ja sanomaan heipat talliväelle. Täytyi mennä kotiin laittamaan itselleni ruokaa. Otin pienen reppuni kaapista mukaan ja suuntasin polkupyörälleni. Avasin pyörän lukon ja lähdin polkemaan.

Kotona heitin repun tuolille ja lössähdin ihanalle pehmeälle karvamatolleni.
− Voi mikä päivä, sanoin ääneen tyytyväisenä.
Hetken makoiltuani nousin ylös ja menin pesemään käteni. Siirryin keittiöön ja otin jääkaapista kanafileitä ja ruokakermaa. Laitoin pannun levylle kuumenemaan ja veden kattilaan kiehumaan riisiä varten. Otin pari tomaattia ja kurkkua. Pilkoin ne ja laitoin lautaselle. Kanat pannulle ja riisi veteen. Ihana ruuan tuoksu valtasi koko asuntoni. Saatuani ruuan valmiiksi asetin pari kanafilettä lautaselleni ja loput muovirasiaan. Riisiä vielä kylkeen ja syömään. Ajattelin, että voisin joku päivä ehkä pyytää Cherrynkin syömään.

Vastaus:

Älä turhaan murehdi muiden mielipiteistä! Kunhan pystyt asiat itsellesi perustelemaan, pitäisi niiden sopia silloin kyseenalaistamatta muillekin.
Sitä paitsi pienenä paljastuksena oikeasta elämästäni, hylkäsin minäkin hevoseni heti muuton jälkeen viikoksi uudelle tallille. Unohdinpa vielä kertoa tallin omistajalle pienestä ulkomaanmatkastani, viiden päivän kuluttua tuli viestiä perään että olenko hylännyt hevoseni ihan kokonaan. Sen jälkeen olen muistanut ilmoittaa, jos aion olla tallilta pois useammankin päivän :D

Tuollaiset mukit olisivatkin kerta kaikkiaan ihanat! Usein yksityisten omistajilla niitä näkee, jostain syystä ratsastuskoulujen pitäjillä harvemmin on jokaisesta nelijalkaisesta omaa potrettimukia.. Olisikohan kenelläkään kiinnostusta järjestää oikein kunnon valokuvauspäivää tallilla? Otettaisiin kaikista halukkaista poseerauskuvia omien ja hoitohevosten kanssa ja tietysti myös koko talliporukasta napattaisiin kunnon koulukuva? Halukkaat voisivat sitten teettää kuvista vielä niitä astioita tai vaikka T-paitoja. :D

Sinä raukka taisitkin olla eilen todella jännittynyt ja stressaantunut, kun mieleen ei jäänyt edes Staryn karsinan sijainti. Vai olinko minä niin hajamielinen, etten tajunnut vinkata sinulle edes sitä, että tammojen siivessähän se sinunkin hevosesi asustelee? Eivätköhän ne paikat siitä kuitenkin nopeasti tule tutuksi ja nopeasti saat myös elämäsi siellä omassa kodissa hallintaan, niin sitten kaikki onkin jo paljon helpompaa. :)

Minusta on todella hienoa, miten hyvin sinä tammasi tunnet! Itse sain käydä jo iltasella pienen taistelun Staryn kanssa siitä, pitääkö sen todella tulla yöksi sisälle. Aamulla se oli taas kaahottamassa hirveää vauhtia ulos, vaikka se sinne menikin ihan ensimmäisten joukossa. Sitten olen tietysti järkyttänyt sitä vielä pienillä haavanhoito-operaatioillanikin... Vaikka meillä kahdella ehkä onkin hieman aihetta tutustumiseen, ei teillä näyttänyt suurempia ongelmia olevan. Stary vaikutti oikein ilahtuneelta, kun sen elämään ilmestyi jotain tuttua ja turvallista. ;)

Ratsastaessa hevosesi näytti oikein mielenkiintoiselta tapaukselta. Ensin se vaikutti ihan kelvolliselta opetusmestarilta, mutta etuosakäännösten siivittämä rodeoshow sai osan talliporukasta, mukaanlukien minut, Saaran ja Maisan, hieman toisiin ajatuksiin. Ei tainnut kuitenkaan olla ihan ensimmäinen kerta, kun Stary esitteli taitojaan keulimisessa, sen verran harjaantuneilta näytitte molemmat. Erityisen iloinen olin nähdessäni, että osasit itse huomata ja korjata virheen, joka tällä kertaa aiheutti tuon ongelmakäytöksen! Myös tapasi palkita ratsusi myös selästä on aivan ihana. :3

Muiden asioiden ohella luokittelen itseni kuitenkin pääasiallisesti kenttäratsastajaksi, joten jos vain ikinä tarvitset apua, muistathan vain tulla nykimään hihasta! Olen mielelläni välillä myös maassa huutelemassa ohjeita muille, en vain aina kilpailemassa totisesti vanhemmilla hevosilla tai leikkimässä hengelläni nuorten projektien kanssa. :D

Iitu ei muistanutkaan mainita, että Gandalfin lisäksi hän omistaa myös aivan ihanan Nepan varsoineen. Dia on mitä hellyttävin tapaus, joten jos jostain syystä meidän kasvattimme eivät kiehdo, niin kannattaa käydä rapsuttelemassa pikkuruista shettisvarsaa ponitallin puolella! Päivisin Nepa varsoineen tarhaa ihan tallipihan keskipisteessä, joten pieniä rakkauspakkauksia ei vain voi olla huomaamatta!

Staryn on kenties hieman vielä syytä harjoitella tuota vieraissa paikoissa käyttäytymistä. Tallista kuului nimittäin aikamoinen kolina, kun hevosesi pisti pystyyn esityksensä pesarilla. Ehdit kuitenkin itse väliin nopeammin kuin minä tai kukaan muukaan sillä hetkellä tallilla olleista. Onneksi vahingoilta säästyttiin ja tammasi pomppiminen taisi ensisijaisesti johtua ihan vain turhautumisesta.

Mikäli Stary ja tietysti sinä niin haluatte, niin eiköhän tammalle tarhakaverikin melko helposti löytyisi. Ei minulla tietysti mitään sitäkään vastaan ole, että sinä esität hevosesi parasta kaveria päivästä toiseen, mutta luulisin että on sinullakin muuta elämää kuin vain tarhata tammasi seurana.

Tottahan toki voit joskus pyytää minut kyläilemään, tai miksemme samantien järjestäisi kunnon picnic-iltaa tallilla. Meille on tullut viimeaikoina todella paljon uutta porukkaa, joten muistakin olisi varmasti mukavaa päästä tutustumaan heihin paremmin rennon yhdessäolon ja hyvän ruuan äärellä. Kenties voisimme käydä myös pienellä maastolenkillä tai jotain, heittäkää ehdotuksia jos tällainen kiinnostaa!

Kirjoitat todella helposti luettavaa ja kaikin puolin miellyttävää tekstiä. Osa kappaleista voisi olla hieman pidempiä, mutta tempo tarinasssi oli oikein hyvä. Venyttämällä tekstiä ei kannatakaan alkaa venyttämään, silloin laatu kärsii. Pari pientä kirjoitus- ja yhdyssanavirhettä löysin, mutta en mitään häiritsevää. Tietysti kannattaa aina lukaista tarina lopuksi läpi, mutta uskon että niin sinä olet tehnytkin.

Saat tästä ihanasta ja monipuolisesta tarinasta 90v€, sekä Kreivittärestä vapaavalintaisen satulahuovan Starylle! :)

Nimi: Aleksandra

10.09.2017 07:38
Jatkoa…………
Kun olin hypännyt tallin pihassa pilli vähän säikähti kärpästä. Mutta kyllä se siittä rauhaitu.
-hei jasmin! Huusin
-juu tulejo. Jasmin sanoi
Käveltiin maastotietä kun sanoin
-ravataanko?
-joo. Jasmin vastasi
Lähdettiin kevyesti tavoin.
Pilli käytäytyi aivan nätisti
Mutta yhden asian huomasin se ei tykkää kärpäsistä.

Vastaus:

Tarinasi varmaan jatkuu vielä?

Hyvä, että maastonne lähti käyntiin noin hyvin! Harva hevonen varsinaisesti rakastaa kärpäsiä, mutta ehkä Pilli kuuluu siihen pieneen joukkoon, joka suorastaan vihaa niitä. Voisikin olla hyvä idea suihkuttaa siihen hieman ötökkakarkotetta ennen ratsastusta ja tarhaan vientiä, jotta lentävät öttiäiset jättäisivät sen edes hetkeksi rauhaan.

Kiva huomata, että olet korjannut repliikkien kirjoittamisesi sitten edellisen tarinan! Virheitä kuitenkin edelleen riittää, jonka takia ajattelinkin taas kirjoittaa koko tarinanpätkäsi alle uudelleen:

Kun olin hypännyt tallin pihassa Pillin selkään, se säikähti vähän kärpästä. Mutta kyllä se siitä rauhoittui.
-Hei Jasmin! huusin.
-Juu, tule jo, Jasmin sanoi.
Käveltiin maastotietä kun sanoin:
-Ravataanko?
-Joo! Jasmin vastasi.
Lähdettiin kevyeen raviin. Pilli käyttäytyi aivan nätisti. Yhden asian kuitenkin huomasin: se ei tykkää kärpäsistä!

Kirjoitat tarinasi varmaankin puhelimella? Autocorrect muuttaa tekstiisi juuri tuollaisia virheitä, kun vuoropuheluun sinulle on tullut. Kannattaa siis ihan oikeasti lukaista se teksti läpi, jotta saat ne sieltä korjattua pois. :)

Saat tästä tarinastasi 5v€, jonka lisäksi kaappiisi on ilmestynyt pientä helpotusta Pillille. :)

Nimi: Mirka

10.09.2017 00:48
Stressaava muutto
Olin päättänyt, että muutan omaan asuntooni myös samana päivänä kuin Stary uuteen talliin, koska olihan matkaa vajaa kolme tuntia. Olin innoissani siitä, että päästiin uuteen talliympäristöön ja vielä uuteen kaupunkiin opiskelemaan unelmien lukioon. Se siitä hienouksien unelmoimisesta kun on hirvee stressi koko muutosta.
Muuttopäivää edeltävänä iltana ajatukseni pyörivät missä milloinkin. Sain unta vasa kolmen jälkeen aamuyöllä kun olin katsonut 6 jaksoa Shadowhuntereita Netflixsistä. En ollut edes muistanut pymajaa päälle laittaa vaan olin nukahtanut tiukkoihin farkkuihin ja huppariin.
Heräsin jo viideltä aamulla, kun iskä oli lähtemässä töihin. Muuten olisin jatkanut uniani, mutta en pystynyt tärkeän päivän takia. Minun ei tehnyt mieli syödä mitään, mutta pakotin itseni edes sen yhden leivän mutustelemaan. Ajattelin, että TV:n katselu voisi saada ajatukseni muualle muutosta, mutta ei sieltä tullut muuta ohjelmaa kuin höyryimurien esittelyä. Mikä pahempaa…. muistin, että en ollut pakannut mitään Staryn tavaroita ja kolmen tunnin kuluttua pitäisi olla jo autossa. Vaihdoin äkkiä vaatteet ja laitoin hiukset. Äiti heräsi häsellykseeni.
– Mitä touhuat tähän aikaan aamusta? äiti kysyi.
– Olin niin tyhmä, että unohdin pakata Staryn kamat, vastasin juosten hakemaan takkiani.
¬¬¬¬¬¬¬ – ¬¬Mä heitän sut tallille, laitan vaan päivävaatteet päälle? äiti vastasi kiireisenä.

Istuin autossa tuijottaen puhelimen kelloa, kunnes vihdoin saavuttiin tallille. Vein varustehuoneesta satulan ja suitset traileriin. Survoin muut varusteet sotkuisesti laatikkoihin, jotka kannoin autoon. Pölyisestä rehuhuoneesta nostin kaikki painavat ruokasäkit kottikärryihin ja kuljetin ne meidän kuljetusvaunun oikeaan puoliskoon. Tunnin jälkeen sain kaikki pakattua ja äiti pääsi kotiin valmistautumaan. Sillä aikaa minä täytin traikun purulla ja laitoin pientä naposteltavaa ruokakulhoon heinien lisäksi. Tunsin pisaran poskellani ja katsoin ylös. Taivaalla suoraan yläpuolellani oli tumma pilvi, joka alkoi tietenkin sataa. Juoksin talliin hakemaan riimunarun, jotta voisin hakea tamman äkkiä sisälle ennen kuin se kastuu. Harjasin kavereilleen hirnuvan ja rauhattoman hevoseni, sekä laitoin sille kuljetussuojat. Äiti soitti, että on pian tallin pihassa.
Lastaus ei sujunut hyvin. Stary vaan kiemurteli ja pomppi pystyyn. Sen kavio hipaisi kättäni kun se riehui. Tamma sai pienen haavan kruununrajaansa kun se oli astunut sillan reunasta huti. Siihen sitten pientä sidettä kesken lastauksen ettei likaantuisi. Vihdoin kuuden ihmisen avuin saimme koko hevosen traikkuun sisälle, jossa se käyttäytyi kuin rauhoittavaa saanut hevonen. Sanoin moikat talliporukalle, joista usealla oli tippalinssissä. Itse aloin myös itkemään, muta valitettavasti turhautuumisen takia tämän kaiken jälkeen. Kaikki tietenkin luuli, että itkin lähtemisen takia.
Matkalla vahdin hevostani kokoajan puhelimestani, jonka kautta sain live kuvaa traikun puolelta.
– Siellä se mussuttaa heinää, totesin äidille.
– Hyvä, että se sentään nyt on rauhallinen, äiti vastasi hymyillen.
Naurahdin hieman. Minua harmitti, ettei iskä päässyt mukaan muuttoreissulle, mutta ei hän olisi mahtunutkaan. Takapenkki oli täynnä minun ja Staryn kamoja.
Puolessa välin matkaa en enää hirveästi stressaantunut. Tietenkin silloin kun meni hyvin, jotain huono oli pakko tapahtua, ainakin tänään.
Pitkällä suoralla meidän edessä oleva auto jarrutti äkkinäisesti, koska sen edessä oleva auto oli päättänyt viime hetkessä kääntyä sivutielle. Ei siinä hevoskuljetuksen kanssa saatu jarrutettua tarpeeksi ja tömähdettiin auton perään. Onneksi kolari oli lievä, eikä kenellekään käynyt mitään. Autotkin säästyi ehjinä, mitä nyt pari naarmua etupuskurissa. Tuli kyllä säikähdettyä. Oltaisi haluttu lähtee vaan suoraan matkaan, mutta jarruttanut kuski oli soittanut poliisin paikalle. Äiti joutui puolustelemaan itseään, sillä kuski syytti kolarin olevan kokonaan meidän vika. Turha hänen oli edes tehdä tästä numeroa, kun kaikki oli okei ja sen autolle ei käynyt mitään. Puolen tunnin kuluttua päästiin jatkamaan matkaa.
Tunnelma autossa oli hyvin turhautunut. Ei hankalampaa päivää voi olla. Otin repustani esiin irtokarkkeja, joka nostatti tunnelmaa hieman positiivisempaan suuntaan. Katsoin maisemia ja kuuntelin radiota.
Vihdoin kaarsimme tallipihaan missä Cherry oli jo vastassa. Nousin autosta ulos.
– Tervetuloa! Cherry tervehti.
– Kiitos, kiva tavata! vastasin kätellessäni.
Olin niin helpottunut, että päästiin vihdoin perille. Menin traikkuun sisälle, missä Stary hirnahteli kovaan ääneen. Laitoin tamman riimun narun kiinni ja aloin työntää hevostani ulos. Stary alkoi kiemurrella ja hyppiä pystyyn, että sen pää kolahti kattoon. Onneksi Cherry auttoi ulos tulemisessa, sillä muuten Stary olisi varmaan tullut poikittain pois. Saatiin Stary tarhaan ja sen kamat laitettua paikoilleen. Kiitin vielä Cherryä ja mainitsin, etten tänään tulee enää tallille oman muuttoni takia.
Saavuimme vasta rakennetun kerrostalon pihaan. Minun asuntoni oli 3. kerroksessa, jonne oli tosi kiva raahata kaikki tavarat. Parin tunnin jälkeen koko paikka oli sisustettu. Käytiin vielä hakemassa Hesburgerista syömistä. Syötyämme tuli aika jolloin äidin piti lähteä. En enää pystynyt pidättämään itkuani, joten pari kyyneltä tuli. Pitkän halauksen jälkeen jäin yksin uuteen kotiini. Ajattelin, että minulla ja Starylla on vielä huippu taival edessä.

Vastaus:

Muuttaminen on aina rankkaa puuhaa, saatika jos ajoittaa sekä oman että hevosensa muuton samaan hetkeen. Voin hyvin ymmärtää, miksi stressitasot nousevat hetkessä pilviin! Mielentilaa voi kenties verrata ensimmäisiin kisa-aamuihin: teet kaikkea turhaa, et pysty syömään, ajatukset eivät pysy kasassa ja unohdat pakata jotain tärkeää. Minä unohdin kerran Mavelta satulan ja onpahan Bonnykin kerran jäänyt kokonaan matkasta pois, vain koska unohdin taluttaa sen hevosautoon! :D

Hevosten kuljettaminenkin on kyllä sellainen projekti. Helpot lastattavat ja hyvät matkustajat ovat tietysti se kaikkien lemppariryhmä, mutta siihen kuuluu valitettavan vähän hevosia. Nuoria olen joskus lastannut apukäsien kanssa tuntitolkulla - ja tietysti juuri silloin, kun aikaa ei oikeastaan olisi. Haavojakin aina tulee, osumaa ottavat vuorotellen niin hevonen, taluttaja, apukädet kuin trailerikin. Kerran Ella, joka on vielä ihan hyvä matkustaja, onnistui nostamaan koko trailerin väliseinän irti sillä seurauksella, että seuraavan tunnin seinä makasi tamman päällä. Onneksi meillä oli kyydissä silloin vain viisas Ella, eikä kukaan kuollut.

Läheltä ja vielä lähempää piti -tilanteet ovat aina hyviä sykkeennostattajia. Ongelmia tuottavat juurikin nuo useimmiten vasta kortin saaneet nuoret tai vaihtoehtoisesti dementoituvat vanhukset, jotka eivät osaa ennakoida liikenteessä tarpeeksi. Ja sitten kun pelti kolisee, niin ongelmia tuottavat myös ne hankalat osapuolet, jotka eivät sopimalla suostu mitään hoitamaan. Onneksi teille ei kuitenkaan sattunut henkilö- tai hevosvahinkoja, peltiä saa tietysti aina uutta!

Kiva törmätä välillä muihinkin ihmisiin, jotka eivät ole aivan sieltä vaaleimmasta päästä ihonvärinsä puolesta! Teidän matkanne ei ehkä ollut se kaikkein onnistunein, mutta Stary vaikutti kuitenkin selvinneen perille melko hyvissä ruumiin ja sielun voimissa. Putsasin illalla sen haavan ja laitoin siihen uuden siteen, josta tamma ei juurikaan pitänyt. Se ihmetteli kovasti, missä omistaja oikein oli ja että miksi joku ventovieras sitä niin reilusti käsittelee. Nyt onkin sitten tammapuoli tallista täynnä, joten seuraavien tammojen kanssa pitää alkaa soveltamaan sen suhteen, minne ne majoitetaan!

Ilmeisesti muutto omaan asuntoosi onnistui sitten edes melko ongelmitta. On aina vaikeaa muuttaa sen esimmäisen kerran pois kotoa, mutta usko pois! On se samalla oikein vapauttavaa ja kivaa!

Kirjoitat oikein kivasti! Joissain kohdissa kannattaa miettiä aikamuotoja, mutta muuten en suurempia virheitä huomannut. Älä kiirehdi tarinan loppua kohti, vaan yritä pitää tempo samana koko ajan. Saapumisestanne Cherseyyn olisin mielelläni lukenut hieman enemmän.
Kaapissasi on pieni lahjus minulta, jotta Staryn haavan hoitaminen onnistuu jatkossakin helposti.
Saat tästä aloitustarinasta 70v€, olehan hyvä! :)

Nimi: Vihtori

09.09.2017 15:48
Kaarsimme äidin kanssa pienehkön yksäritallin pihaan. Olisikohan paikkoja ollut kymmenkunta, mikään jättisuuri talli siis ei ollut kyseessä. Se oli Tollon kotitalli, tai ainakin se olisi vielä hetken. Me veisimme pian ponin uudelle tallille Cherseyhin. Sitten siitä tallista tulisi Tollon kotitalli.

Äiti oli edelleen hieman huolissaan ponivalinnastani. Hän oli ollut mukana kuskaamassa minua monille eri talleille, ratsastamaan monenlaisilla eri poneilla. Pakko myöntää, että Tollo oli ehdottomasti ollut hevosista vaikealuontoisin, mutta jostakin syystä minä silti olin tykästynyt oriin.
-Oletko sinä nyt aivan satavarma tästä? äiti varmisti kun olimme astumassa sisään talliin.
-Joo, kyllä mä Tollolle pärjään, vakuuttelin. Tosiasiassa en ollut ihan sataprosenttisen varma Tollon hankinnasta, saattaisihan se olla elämäni pahin virhe.

Astuimme sisään hevosen ja heinän tuoksuiseen talliin. Meidät toivotti tervetulleeksi Tollon ex-omistaja ja hänen äitinsä.
-Ihanaa kun tulitte viemään tuon hirveän ponin pois, teinityttö tuhahti kädet puuskassa.
-Minä kyllä uskon, että siitä kuoriutuu oikeanlaisen ratsastajan kanssa hyvä kisaponi, tytön äiti sanoi viisaasti.
Minä olin aivan samaa mieltä. Olin saanut sen käsityksen, että Tollon ex-omistaja oli ollut aivan liian kokematon sen luonteisen ponin käsittelijäksi ja ratsastajaksi. Kovapäinen poni olisi tarvinnut alusta asti jämerää käsittelyä, jota minua pari vuotta nuorempi tyttö ei ollut pystynyt antamaan. Siispä Tollo oli alkanut temppuilemaan koko ajan pahemmin.

Tollon koeratsastus oli sujunut huonosti, kuten arvata saattoi. En minä ollut kuvitellutkaan Tollon liikkuvan täydellisesti ratsunani, kun myynti-ilmoituksessakin oli varoitettu ponin pukittelevan ja olevan varsin tottelematon.
Vietin lähes koko koeratsastuksen kaulalla roikkuen tai hiekkaa maistellen. Ehdin tippua Tollon selästä neljä kertaa siinä lyhyessä ajassa, minkä ajan Tollolla ratsastin. Äiti oli kauhistellut kentän laidalla, kun musta ori oli riehunut ympäri kenttää ja koittanut heittää minua selästään kaikin mahdollisin keinoin kuin villihevonen konsanaan. Eihän se mikään nautinnollinen kokemus ollut, mutta halusin silti uskoa Tolloon. Minun täytyi vain pysyä kärsivällisenä ja osoittaa ponille, että osasin olla aivan yhtä kovapäinen kuin se.

Orihan keksi, että traileri oli maailman pelottavin juttu eikä se tietenkään suostunut helpolla menemään sisään. Saimme Tollon neljästään lastattua traileriin, pitkällisen operaation seurauksena. Poni jäi tyytymättömänä potkimaan takaseinää, mutta hiljeni vähän ajan päästä.
-Kappas, sehän käyttäytyy ihan siedettävästi! Tollon omistaja, tai no tätä nykyä entinen omistaja ihmetteli. Kävimme vielä hakemassa Tollon varusteet sisältä ja pakkasimme ne autoon. Ihme ja kumma, Tollo oli edelleen trailerissa ihan hiljaa.
-Me tästä varmaan lähdetäänkin, ennen kun tuo keksii jotain, äitini sanoi ja meni ajajan paikalle. Vilkutin Tollon ex-omistajalle ja hänen äidilleen heipat. Sitten lähdimmekin ajamaan kohti Cherseytä.

Saavuimme Cherseyn tallialueelle. Huomio kiinnittyi massiiviseen tiilirakennukseen, mikä oli vissiin päätalli. Alueella oli myös toinen, pienempi mutta samankaltainen rakennus, jonka arvelin olevan pikkutalli. Cherseyn omistaja Cherry oli kertonut, että Tollo saa majoittua pikkutalliin, koska siellä on hieman pienemmät karsinat kuin päätallissa. Koska Tollo on poni, se sopii hyvin pienempäänkin karsinaan.
Äiti avasi trailerin takaluukun, sillä välin kun minä olin trailerin etuosassa valmiina peruttamaan Tollon ulos trailerista. Poni piti korviaan luimussa ja kuopi etukaviollaan vaativasti. Kun takaluukku oli auki, lähdin taluttamaan Tolloa ulos. Oikeastaan minä vain roikuin orin perässä, kun se ryntäsi siltaa alas tallipihalle.
-Tollo, ei! Yritin komentaa ja vetäisin riimunnarusta. Tollo vetäisi takaisin ja nousi pystyyn kimeästi hirnahtaen. Otteeni lipesi riimunnarusta ja Tollo säntäsi päättömään laukkaan.

Tallipihalle juuri saapunut tumma naishenkilö näytti lievästi järkyttyneeltä nähdessään Tollon juoksemassa kohti pää viihdentenä jalkana.
-Ota se kiinni! Huusin naiselle. Nyt naisen eleet muuttuivat määrätietoisiksi ja hän sai houkuteltua Tollon luokseen porkkanalla. Nainen komensi napakasti riuhtovaa oria ja talutti sen luokseni.
-Tää kuuluu vissiin sulle? Nainen irvisti.
-Joo, sanoin ja otin Tollon käsiini.
-Arvelisin teidän olevan Vihtori ja Tollo? Minä olen siis tallin omistaja, Cherry, nainen esittäytyi.
En ollut nähnyt Cherryä livenä, joten en osannut yhdistää häntä heti tallin omistajaksi. Mutta nyt kun mietin asiaa tarkemmin, hänen äänensä kuulosti tutulta. Olimmehan me sentään puhelimessa puhuneet.

Vein Tollon pikkutalliin, Cherryn kävellessä vieressäni. Hän selitti samalla Cherseyn käytänteistä ja toivotti meidät tervetulleiksi. Äiti tuli meidän perässämme jonkun matkan päässä.
-Täällähän on oikein viihtyisää, sanoin pikkutallissa päästäessäni Tollon tutustumaan karsinaansa. Ori alkoi heti pyöriä vimmatusti ympyrää ja se potkaisi pari kertaa karsinan takaseinää, kovaäänisen hirnahduksen saattelemana. Korvat olivat edelleen luimussa ja silmänvalkuaiset vilkkuivat hurjasti.
-Siinäpä vasta poni, Cherry sanoi mustaa ponia silmäillen.
-Kannattaa muuten pitää sitä silmällä, sillä on kuulemma taipumusta karkailuun, kerroin ja Cherry nyökkäsi. Kerroin muitakin Tollon hoito-ohjeita ja Cherry kirjasi ne ylös.

Cherry auttoi minua ja äitiäni purkamaan Tollon varusteet. Niitä ei mitenkään hirveästi ollut, mutta oli siinä kaikki tärkeimmät varusteet. Harjat, satula, suitset, suojat ja sen sellaiset. Saimme tavarat nopeasti purettua pikkutallin siistiin satulahuoneeseen. Cherseyn tilat vaikuttivat todella viihtyisiltä, vaikken ollutkaan vielä käynyt muualla kuin päätallissa. Olin kuitenkin nähnyt vilauksen tarhoista, suuresta kentästä ja maneesista. Olin varma, että tulisin viihtymään täällä. Toivottavasti Tollokin kotiutuisi pian.
-Kiitos avusta, kiitin Cherryä, kun olimme saaneet varusteet paikoilleen.
-Eipä kestä, autan aina kun voin, Cherry sanoi hymyillen.

Ensimmäinen päivä Cherseyssä oli ollut varsin kiva, vaikka Tollo olikin järjestänyt pienen show'n heti alkuun. No, siihen saisivat tallilaiset tottua.

Vastaus:

Ehkä Tollon ostaminen tosiaan oli virhe tai sitten se oli oikea Tähtiin kirjoitettu virhe!
Toivon jälkimmäistä.

Ponisi vaikuttaa kyllä sangen temperamenttiseltä tapaukselta. Tarinointisi koeratsastuksen pukkirodeoista, lastatessa hanttiin pistävästä ponista ja sen tarpeekseen saaneesta edellisestä omistajasta saivat kieltämättä hymyn huulille. Pystyn hyvin ymmärtämään äitiäsi, joka varmasti edelleen pohtii mielessään, miksi suostui Tollon ikinä sinulle ostamaan.

Ensivaikutelma teistä kahdesta oli myös sangen mielenkiintoinen. Tokihan minunkin hevoseni juoksentelevat tallialueella vapaana harva se päivä, mutta kyllä vieras poni saa silti aina sykkeen hieman nousemaan. Ja niinhän sitä sanotaan, "Anything under 14.2h is the devil".
Tollo näyttää kyllä ihan näpsäkältä tapaukselta, jos siis onnistut joku päivä pääsemään sen kanssa niin pitkälle, että pysyt koko ratsastuksen ajan kyydissä...

Ajattelin ainakin näin alkuun laittaa sen karsinaan, jossa kummallakaan puolella ei ole naapuri ihan kiinni - kun siihen nyt kerrankin on mahdollisuus. Laitoin sen myös tarhaamaan yksin, ehkä myöhemmin se saa jonkun oikein kiltin ruunan kaverikseen, mikäli niin haluat.

Oikein mukava aloitustarina, kiva lukea myös hieman niitä edellisen omistajan fiiliksiä! Myös tiedot koeratsastuksesta ja Tollon käyttäytymisestä yleensäkin olivat huvittavia ja sopivan hevosta kuvaavia. Helppoa projektia et itsellesi ole valinnut, mutta eiköhän työ joku päivä palkita!
Saat tästä tarinasta 70v€, sekä tervetuliaislahjana pienen (alle 15v€ arvoisen) tuotepalkinnon valitsemastasi varusteliikkeestä sinulle tai Tollolle.

Nimi: aleksandra

09.09.2017 14:38
mastoilemaan!
Aurinko porotti tallin pihaan kun olin kävelemässä tallin pää ovea kohti. heti ensimmäisenä näin Jasminin: - Hei mennäänkö nyt maastoon. kysyin. jasmin vastasi iloisena: - mennäänvaan. joten kävimme hakemassa hevosten riimut satulahuoneesta. Avasin pillin karsinan ja pujotin riimun hitaasti sen kaulalle. - mä otan pilli tähän käytävälle niin sä voit hoitaasen karsinassa. sanoin jasminille samalla otin pilli käytävälle. Kun sain pilli kiinni naruihin kävin hakemassa sen harjat ja aloin harjailla aika reippaasti. kun sain hihdoin harjattua pillin vein harjat takaisin ja otin estesatulan ja suitset laitoin satulan ja kiristin sen niin kireälle kuin sain sitten vain suitset ja talutin pillin käytävästä hyppäsin selkään tallin pihassa
jatkuu............................

Vastaus:

Kylläpä teille sattuikin loistava ilma maastolenkkiä ajatellen! Hevoset vaikuttivat nauttivan harjaustuokiosta ja Pilli oli varustaessakin innokkaasti lähdössä lenkille. Fasusta en ehkä sanoisi samaa, mutta eiköhän sekin vauhtiin päästessään piristy. Hyvää maastoa teille!

Pieni huomautus asioiden oikeasta laidasta: vaikka muita varusteita säilytetäänkin varustehuoneessa, riimut naruineen roikkuvat joko hevosten karsinoiden ovissa tai vaihtoehtoisesti tarhojen porteilla. Riimu taas pujotetaan hevosen päähän, ei kaulalle, silloin kuin sitä halutaan taluttaa paikasta toiseen ;)

Kannattaa lukaista teksti läpi ennen sen julkaisua, sillä olisit varmasti pystynyt korjamaan kirjoitusvirheen tai pari, jotka ovat selkeästi tulleet mukaan ihan vahingossa. Saat tästä lupaavasta alusta 10v€, jatkoa odottelen innolla!

Nimi: Aleksandra

09.09.2017 08:31
Kävin hakemassa pillin tarhasta kun se oli ollut siellä jo tunnin. Olin jättänyt riimun sen päähä joten avasin portin ja otin pillin kiinni: -Tänään harjoitellaan maasta käsittelyä. Sanoin iloisena pillille. Kun pilli pääsi ulos portista laitoin portin takaisin kiinni. Käveltiin soratietä kohti kenttää. Avasin portin ja pilli käveli innoissaan kenttälle. Suljin portin ja päästin pillin irti kentälle: -stop. Sanoin päättäväisenä. Ja kappas pilli totteli. Pilli tuli aika lähelle varpaitani mutta ei silti astunut varpaideni päälle: - Sinä sitten olet mestari tässä hommelissa. Sanoin iloisena. Me lähdettiin kentältä koska sinne oli tulossa jotain muita hoitajia: hoih… ottaisivat minutkin ja pilli joskus mukaan. Huokaisin kun olin laittamassa porttia kiinni. Jäin vielä hetkeksi tallille: - hei, tuleteko minun kanssa huomenna maastoon. Jasmin kysyi.
-ilomielin tulen pillillä kymmeneltä. Sanoin
-joo. Jasmin vastasi

Vastaus:

Maastakäsittely on oiva tapa edistää suhdettaan hevoseensa, tulla tutuksi ja kasvattaa luottamusta. Pilli toimi hienosti pyyntöjesi mukaan, vaikka tuskin se puhetta ymmärsikään. Osaat kuitenkin käyttää loistavasti kehonkieltäsi, jolloin tamman on helppo ymmärtää, mitä sinä siltä haluat. :)
Mikäli tuntuu, että muut eivät ymmärrä pyytää sinua mukaan touhuihinsa, kannattaa vain itse marssia rohkeana kysymään, josko pääsisit myös mukaan. Ei pitäisi olla mitään syytä, miksei niin olisi!

Kiinnitä edelleen huomiota erisnimien oikeinkirjoitukseen. Niin kauan kuin Pilli on hevosesi nimi, kirjoita se isolla alkukirjaimella!
Jälleen huomio yhdyssanasta: maastakäsittely. Sen sijaan oikein meni soratie!

Vuoropuhelujen kirjoittaminen on aluksi vaikeaa. Käyttäessäsi ajatusviivaa suosittelen aloittamaan jokaisen repliikin uudelta riviltä. Kun repliikki päättyy kysymys- tai huutomerkkiin voit kirjoittaa perään suoraan johtolauseen. Jos repliikki päättyy tavalliseen pisteeseen, kirjoitetaankin se pilkkuna. Joka tapauksessa johtolause kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Asia on hyvin hankala selittää, joten kirjoitan käymäsi keskustelun alle uudelleen:
-Hei, tuletteko minun kanssani huomenna maastoon? Jasmin kysyi.
-Ilomielin, tulen Pillillä kymmeneltä! sanoin.
-Joo, Jasmin vastasi.

Toivottavasti tämä selvensi yhtään!
Oletan, että tarinasi loppui tähän. Saat tästä tarinasta 15v€, jonka lisäksi saat kaupasta Pillille haluamasi riimun sekä -narun. :)

Nimi: Aleksandra

08.09.2017 15:44
Olin aivan rätti väsynyt koulun jälkeen, olin sen tään vienyt reppuni kotiin enne tallille menoa. Olin tallilla varmaan siinä puoli kolmen maissa koska olin päässyt aikasemmin kuin muut. Tallin pihassa ei näkynyt ketään joten ajattelin että he voisivat olla talli huoneessa. Ja siellä hän he olivat. -Hei. Sanoin muille. Kävelin varustehuoneeseen. Otin pidin riimun, kun sain sen käteeni lähdin ovea kohti. Avasin oven. Kun olin talli käytävässä näin Jasminin. -hei. Sanoin. Ja lähdin kohti Pillin karsinaan. Avasin karsinan oven ja pujotin riimun pillin päähän. Ajattelin viedä sen tarhaan. Joten vein sen. Portilla avasin sähkö portin ja päästin pidin tarhaan.

Tässä olisi nyt tätä tarinaa XD

Vastaus:

Koulupäivät voivat tosiaan olla rankkoja, mutta todellisen heppatytön tunnistaa juurikin siitä, että väsymyksestä huolimatta hän raahautuu kerta toisensa jälkeen tallille huolehtimaan hevosestaan ;)
Huomasithan myös, että Pilli tarhaa Bellan kanssa, joten siitäkin voisit hieman kertoa. Miten tammat tulevat keskenään toimeen? Yrittääkö Bella kenties tunkea portista ulos aina, kun yrität saada Pilliä ulos tarhasta?

Yritä kiinnittää huomiota yhdyssanojen oikeinkirjoitukseen: rättiväsynyt, tallihuone, tallikäytävä, sähköportti... Oli mukana kuitenkin myös oikeinkirjoitettu sana: varustehuone! Kyllä se siitä! :)
Kirjoita myös tarinan loppuun "Jatkuu", mikäli aiot jatkaa sitä vielä. Nytkin minulle jäi melko epäselväksi, aiotko jatkaa tästä vielä.

Positiivista on se, että nyt rivimäärä täyttyi vaaditusti, hienoa! Kuvailit myös aiempaa enemmän ja käytit muutaman puheenvuoronkin! Kannattaa kuitenkin suhteuttaa asioita: Onko tärkeämpää kuvailla tapahtumia ennen tallia vai pitäisikö sinun painottaa puuhailujasi Pillin kanssa? :)
Saat tästä tarinasta 10v€, ole hyvä!

Nimi: Jasmin

07.09.2017 04:49
Maastoon!

Kello on 7:20 ja minulla loppui juuri työt. Olin yö vuorossa, joten 10 h työpäivä pulkassa! Se tunne kun muut ovat juuri heränneet ja tulevat töihin ja itse pääsee nukkumaan on aivan ihana tunne ;) Kävelin kotiin ja söin aamupalan. Menin Nallen kanssa pienelle lenkille ennen kun pistin pääni tyynyyn ja nukahdin. Nukuin kahteen asti ja en saanut enää unesta kiinni. Päätin että söisin ”lounaan” ja lähtisin tallille sitten.
Kun saavuin tallille näin Aleksandran.
- Hei!
- Moikka! Oletko ollut ratsastamassa Pidiä jo?
- En ole vielä, haluaisitko liittyä seuraan?
- Joo, sitä mä vähän ajattelin! Miten olisi maasto lenkki?
- Sopii.
Lähdin heti hakemaan Fasun laitumelta. Harjasin ruunan ja laitoin varusteet itselleni ennen kun laitoin ruunalle. Huomasin että Fasu ei yhtään halunnut minnekään, mutta minä haluan joten me mennään! :)
Yritin olla niin nopea kun vaan pystyin koska Aleksandra odotti minua. En tietenkään kiirehtinyt niin paljon ettei kaikki olisi hyvin laitettu, mutta en jäänyt yhtään tekemään mitään muuta.
Menimme ulos ja nousin selkään. Minulla oli viimeksi koulu jalustimet joten laitoin pari reikää lyhyemmät että saisin paremman tunteen. En ole ollut pitkään aikaan maastossa joten minusta tuntui turvallisemmalta että oli hieman lyhyemmät jalustimet.
Lähdimme kävelemään pitkin ohjin tietä pitkin. Ruuna oli niin tahmea että ei ole todellista! Pidi käveli innoissaan vieressä joten oli se aika naurettavaa :D Kyllä ruuna tästä vielä herää kunhan saadaan vähän lisää vauhtia!
Kävelimme suurimman osan maastossa, mutta ylämäet ja pitkät suorat menimme joko ravissa tai laukassa. Ensimmäisen kerran kun ravasimme sain muistuttaa pohkeilla aika useasti että sitä vauhtia pitää olla, mutta pienen (pitkän) verryttelyn jälkeen ruuna heräsi ja sitä vauhtia löytyi vaikka muillekin jakaa! Ihan rauhallisesti ruuna kyllä kuunteli minua, mutta olihan se kivaa kun ei tarvinnut kokoajan muistuttaa siitä vauhdista ;)
- Kyllähän sitä vauhtia teiltäkin löytyy, nauroi Alexandra kun hän joutui meidän taakse.
- No kyllä! Kunhan moottori käynnistyy niin sitä löytyy!
Hevosille tuli ihan hiki, mutta oli aurinkoinen päivä, ja yli 20 astetta joten päätimme lopuksi mennä kahlaamaan veteen hevosten kanssa. Kun saavuimme tallille Cherry huusi lantalan takaa:
- Miten ensimmäinen maasto lenkki meni?
- Ihan hyvin! Fasulla kesti että moottori lähtisi käyntiin, mutta kyllä se lopulla toimi! Ja hän on niin rauhallinen että kuka vaan voisi mennä silmät kiinni minne vaan hänen kanssaan!
- Haha, arvasin vähän että hän tekisi niin! Odotahan vaan että pääset hyppäämään hänen kanssaan, silloin tiedät millainen ruuna oikeasti on!
- Odotan innolla!
Hyppäsin alas ja otin ohjat kaulalta. Menin talliin ja otin satulan ja suitset pois. Pesin kuolaimet ja harjasin karvat pois satulahuovasta. Ruuna oli kuivunut aika hyvin joten jätin loimen pois. Vein ruunan takaisin ulos koska kello ei ollut vielä niin paljon että hän saisi jäädä sisälle.
Lähdin sitten kotiin. Sitten Nallen kanssa pitkälle lenkille. Aivan ihana päivä takana!

Vastaus:

En osaa kuvitella mitään kamalampaa kuin yövuorot, en minä ainakaan jaksaisi enää tällaisena vanhuksena valvoa koko yötä :D

Hyvä, että törmäsit tallilla Alluun! Ensimmäistä kertaa maastoon lähtiessä onkin fiksua ottaa kaveri mukaan, jos vaikka sattuukin jotain odottamatonta.
Fasu käyttäytyi tietysti hyvin maastossa, en olisi siltä mitään muuta odottanutkaan. Pidin seura sai sen kuitenkin sopivasti heräämään, joten lenkki sujui teidän kummankin kannalta mukavasti.
Maastossa kannattaa aina olla hieman lyhyemmät jalustimet, pääsee sitten laukassakin kunnolla kevyeen istuntaan, kun sen aika koittaa! Minä ainakin tykkään lyhentää jalustimia ihan kunnolla, mikäli käyn maaston puolella yhtään enempää kuin kävelemässä alku- tai loppukäynnit.

Huomioithan myös, että elämme jo syyskuuta. Noin lämpimät päivät ovat jo harvinaisia, jonka lisäksi hevoset ovat siirtyneet laitumilta jo takaisin tarhoihin.

Kannattaa jättää hymiöt tarinan ulkopuolelle, tai ainakin sitten kappaleiden loppuun! Keskellä kappaletta ne eivät ole ollenkaan hyviä, käytä mielummin ihan tavallisia lopetusmerkkejä!
Yritä myös kiinnittää huomiota yhdyssanojen kirjoittamiseen, niitä kun kuitenkin käytät paljon.
Tarinassasi olleita yhdyssanoja mm. yövuoro, maastolenkki, koulujalustimet.. Monet sanat kirjoitit kyllä jo oikeinkin, hyvä Jasmin!

Saat tästä tarinasta 60v€, olehan hyvä :)

Ulkoasu: © Vapaasti by AK, Patterncooler, daFont, Google Fonts, Nikki

Ulkoasu: Viimakoura , Ylliab Photo (Lisenssi) , Shizoo , DaFont Taustakuva: Shizoo
©2017 Virtuaalitalli Chersey - suntuubi.com