Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

08.05 2018: Nikki on väliaikainen ylläpitäjä, lue virtuaalinen taustatarina täältä!
(En siis ole täällä tekemässä kenenkään harrastamisesta oikeasti ikävää, kyseessä on hahmo :-D t. Nikki)

Hoitokirja

Tänne hoitajat kirjoittavat tarinoitaan käynneistään. Aina sinun ei tarvitse tarinoida pitkästi, vaan voit kirjoittaa vain vähintään viiden rivin mittaisen ratsastusselostuksen tai kertomuksen ihan vain harjailusta. Kunhan vähintään parin viikon välein ilmoittelet olevasi elossa!

© Moyan Brenn (lisenssi)

Vieraskirja  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Ada

30.04.2018 19:27
Jatkoa:haluaisin hoitoponin.Juu tässä on ekana Carat se on vapaa:)mä haluun ton!!!!!tajusin heti että se oli mun.Juu no saat sen ,ootas mä käyn tossa tuun kohta :)Silitin Caratin pehmeää turpaa,se oli ihana tunne.Noni voit silitellä sitä ja katsella,nähdään pian uudestaan,moikka :/Moikka:(silittelin sen ihanaa karvaa:)Sitten olikin jo lähtö kotiin :(Sitten bussi tuli istuin keskelle bussia :)kun olin kotona kirjoitin mahtavaan päiväkirjaani kivasta päivästä


Ps.sori Cherry kun tää on nii lyhyt tarina (siis ainakin tää loppu)

Nimi: Anna

05.04.2018 21:51
Vihdoin tallille.

Heräilin rauhassa lumisena lauantai aamuna. Olin ollut viimeisen viikon hieman kipeä, joten olin jättänyt tallin suosiolla sivuun. Puin samantien, tällä kertaa tosin oikeat, ratsastus housut jalkaan. Vaihdoin paidan ja otin kaapistani hupparin. Kävelin pesemään nopeasti hampaat, jonka jälkeen hain alakerrasta banaanin ja lähdin ulos.
Nousin bussiin ja istuin takariville.

Kun bussi pysähtyi, nousin kyydistä ja kiitin. Kiiruhdin viemään kassini kaappiini ja hain Peksin narun. Kävelin ihanan viileässä ilmassa kohti ruunan tarhaa.
- Tässä on mennyt hetki. Anteeks siitä poju, sanoin portilla hirnuvalle hevoselle.
Sujahdin tarhaan sisään ja nappasin ruunan päitsistä kiinni. Kiinnitin narun riimuun ja avasin portin. Taluttelin rauhallista ruunaa kohti tallia reippaasti.
- Moikka, sanoin Cherrylle ku tämä käveli ohitseni.
- Heippa. Missäs tyttö on luurannu? Peksillä tais tulla ikävä, nainen kysyi minulta.
- Nuhaisena lähinnä kotona ja koulussa, en halunnu olla pääsiäisenä kokonaan kipee, sanoin Cherrylle ja kävelin talliin. Vein Peksin karsinaansa odotamaan. Hain harjat ja aloin harjaamaan hevosta. Aloitin harjaamalla ruunan läpikotaisin piikkisualla, koska herra oli kerännyt itseensä aikamoisen saaliin kaikkea mahdollista. En vain ymmärrtänyt miten, ulkonahan oli lunta. Kaikesta ihmettelystä huolimatta vaihdoin suan pölyharjaan. Harjattuani hevosen kokonaan putsasin kaviot, jotka olivat tosin puhtaat.

Kävelytin Peksin kentälle ja aloin kävelyttämään tätä pitkin kenttää. Hetken kuluttua pysähdykset saapuivat kuvioihin, jonka jälkeen peruutukset kuuluivat myös ohjelmaan.
- Hyvä poika. Sustahan on tullu lepposa, sanoin naurahtaen ja annoin herralle palkkioksi porkkanan palan. Pydähyimme keskelle kenttää. Venytin ruunan kaulaa ja kylkiä herkkujen avulla. Yritin kumarrusta, mutta se jäi hieman vaiheeseen kun ruuna yritti kiemurella saadakseen porkkanan. Peksi jopa melkein piehtaroi saadakseen herkun, jolla halusin tämän kumartavan. Tajusin ainakin että hoitohevoseni on kuin kierivä koira.

Kun olimme saaneet tarpeeksi tempuista ja pienestä temppuilusta kentällä, palasin talliin. Aurinko oli päättänyt palata keskuuteemme ja loi mukavan tunnelman laskiessaan tallin taakse. Tallissa harjailin Peksin vielä nopeasti läpi ja annoin vielä porkkanan palkkioksi.
- Hei mä lupaan tulla tästä lähtien useemmin, okei? sanoin ruunalle, kun taputin tämän kaulaa.
Talutin rauhaisan herran takaisin tarhaansa ja jätin tämän sinne juoksentelemaan.
- Moikka! huudadin vielä tämän perään ja kiiruhdin bussiin.
Astuin bussiin ja istahdin etupenkeille.
Kotiin saavuttuani juoksin suoraan suihkuun. Pitkän ja lämpimän suihkun jälkeen vaihdoin vaatteeni ja hilauduin keittiöön. Söin vielä leivän ja kipusin itseni takaisin ylös nukkumaan.

Nimi: Ada

30.03.2018 16:54

Bussissa oli tylsää...Koska olen perillä???Puhelin soi:moi! Moi! Siellä oli sen tallin omistaja!.Tyyt Tyyt ! Perillä! Sitten kävelemään.Kävelin reippain askelin sisälle kouluun :(.Matikkaa.Äikkää,Enkkuu,liikkaa,kuvista,kuvista:)Jes! Nyt kotiin nopee...Läksyt 2h sit mennään.nopee jotain ruokaa...MAKAROONILAATIKKOO!!! Jee!Läksyt tehty!klo15.10:)tallikamat niskaan.laitoin kuvan snäppiin:"uudelle tallille":)sit menoks:bussiin. Bussimatka tuntui pitkältä.Kävelin reippaasti tallille (en juoksenut!)katselin yksin poneja/hevosia.Sitten vastaan käveli pitkä nainen.Moikka hän sanoi minulle ! Vastasin:Moi (vähän epävarmasti.)Oletko sinä Ada ? Hän kysyi.vastasin:Joo.Voin esitellä sinulle tallia! Juu se oisi kiva :) Jatkuu...

Nimi: Ellu

22.03.2018 18:58
||1. Jännitystä ilmassa||
Istuskelen bussissa ja selailin Instagramia tylsistyneenä. Tajusin bussin pysähtyneen. Nousin ylös bussin sinertävältä penkiltä ja astelin bussin ovesta ulos. Kylmä tuuli puhalsi vasten kasvojani kun jatkoin kävellen matkaa kohti Cherseytä. Näyttävä tallirakennus näkyi kauempana ja hymyilin. Kiristin vauhtiani nopeammaksi kävelyksi.

Saavuin tallin pihaan ja katselin ympärilleni. Näin kauempana naisen joka käveli minua kohti.
"Hei! Taidat olla Ellu?" Nainen kysyi hymyillen kun pääsi lähemmäs ja nyökkäsin.
"Mä oon Cherry" nainen tervehti.
"Tulit varmaankin etsimään hoitohevosta?" Cherry kysyi ja minä nyökkäsin. Kiertelimme jonkin aikaa katselemassa hevosia. Silmiini osui yhtäkkiä kaunis Suomenhevosori.
"Hoitaako tuota kukaan?" Kysyn hieman jännittyneenä.
"Ei hoida" Cherry vastasi.
"Mikä sen nimi on?" Kysyin.
"Karkin Kiro eli Kiro" Cherry vastasi.
"Saanko minä alkaa hoitaman sitä?" Kysyin ja Cherry nyökkäsi. Katselin Kiroa hetken. Orin silmät kiilsivät ystävällisesti. Jossain syvimmässäni tiesin, että tulisin rakastumaan vielä tuohon oriin.

//Anteeks et kesti niin kauan tässä tarinassa ja nii :'D En muutenkaan oikeen tienny miten tän ekan kirjoittaisin niin juu :''') Kyllä kai tällä alkuun pääsee? :D

Nimi: Maisa

11.03.2018 11:48
Cherry ratsastaa

-Masa sä oot ihan mahdoton! pidätin hevosta epäonnistunresti maneesin hiekalla.
-Käännä voltille! Cherry huusi. Nainen piti minulle tuntia. Masa vei minua pitkin maneesia. Maneesissa ei ollut muita. Roikun kaulalla kunnes minä tipuin maahan.

Ennen kuin tajusin mitään Cherry istui riiviöponin selässä. Nainen ohjasi ponin uralle, ja minä kävelin katsomoon. Masa heitteli päätään, mutta Cherry istui kuin liimattu satulassa. Lopulta poni väsyi pelleilyyn ja alkoi kävellä rauhassa.
-Laittaisitko pienen esteen? hän kysyi. Nostin sinivalkoiset puomit ja tolpat, ja laitoin ne ristikkoon. Masa laukkasi kovaa kohti estettä, mutta kiersikin sen. Cherry lensi ilman halki, ja löi jalkansa tolppaan. Masa lähti kovaan neliin ja heitti pari pukkia.
Jatkuu...

Nimi: Aleksandra

06.03.2018 18:15
Luku. 1 || Ai siis täh?

Kävelin Cherseyn pitkää talli käytävää pitkin. Yhtäkkiä puhelimeni alkaa soimaan.
"Hei! Aleksandra Rantakoivu puhelimessa", sanoin puhelimeen.
"Moikka! Täällä Jenny", nainen vastasi.
"No hei vain, mitä asiaa sinulla oli? ", kysyin reippaasti ja kävelin Pillin karsinan luokse.
" kyselit Pillin astuttamista meidän Ristiretkellä, ja tämä sopii hyvin", Jenny sanoi iloisen tuntusena.
"Oi hauskaa! ", huudahdin ilosta.
Suljin puhelimen ja pistin taskuuni.
" Sä tulet saamaan varsan", sanoin Pillille ja silittelin samalla sitä turvasta. Pilli hörähti vähän epävarmasti.
"Ei se vaarallista ole, höpö", sanoin ja lähdin etsimään Maisaa. Löysin Maisan varustehuoneesta.
"Moi Maisa, tuletko hyppimään mun ja Pillin kanssa esteitä? ", kysyin iloisena tytöltä joka näytti säikähtävän.
" Ai moi! Joo voinhan mä", Maisa vastasi.
"Tuutko kellä mä tulen Pillillä", sanoin.
"Mä tulen starilla", Maisa sanoi.
Molemmat etsivät harjapakit ja lähtivät harjaamaan hevosia.

Harjasin Pilliä mahan alta, selästä ja kaulasta. Sen jälkeen putsadin etu-, ja takakaviot. Vein harjat takaisin ja otin suitset, satulan ja suojat.

Pujotin suitset Pillin päähän ja kiinnitin soljet. Sen jälkeen nostin satulan Pillin selkään ja suoristin satulahuovan. Kiristin satulavyön.
"Tulkaa jo! ", Maisa huudahti pienen matkan päästä ja piteli Staria.
" Joo mä laitan vaan suojat! ", vastasin.
Laitoin suojat etu-, ja takajalkoihin. Talutin Pillin ulos karsinasta ja talutin sen ulos tallista. Maisa odotti minua jo kentällä.
" Otetaan lämpät ja sitten aletaan hyppäämään 50-60cm", sanoin. Ponnistin Pillin notkuvaan satulaan. Maisa oli jo kiertämässä kenttää ja me olimme kohta. Kävelimme uralle ja lähdimme kävelemään. Noin 3 kierroksen jälkeen lähdimme raviin Maisa oli pysähtynyt ja alkanut rakentamaan esteitä...
Jatkuu...

Nimi: Maisa

01.03.2018 19:48
Jatkoa...
Nostin rauhallisen ravin, ja ravailimme ympäriinsä. Ympyrät ja kolmikaarisetkiemuraurat olivat Starin bravuuri. Ravasin peilipäädyn ohi juuri kun kuulin vihellyksen. Cherry ja Velho, hulmuharjoineen astuivat sisään. Ja heidän perässään tuli Aleksandra ja Pidi ja Perho ja Mave.
-Hah! Tulitte sitten oikein porukalla, naurahdin ja nostin pitkänsivun alusta laukan, ja laukkasin kevyessä istunnassa lyhyelle sivulle. Muut ratsautuivat, ja kävelivät hevosten kanssa uralle.
-Mitkäs joukkueet tehään? Cherry huusi Tukkajumalan selästä.
-No oisko ookoo jos Minä ja Perho vastaan Allu ja sinä? kysyin. Muut nyökkäilivät.

Olimme tutustuttaneet hevoset palloon, ja aloitimme pelin. Maneesiin olimme laittaneet tötsistä tolpat ja pallo oli keskellä maneesia.
-Än yy tee nyt! Allu huusi ja Cherry lähti ravaamaan Perhon kanssa palloa kohti. Mave potkaisi palloa niin että se vieri pari metriä Allua kohti. Pidi ei jaksanut liikkua palloa kohti, joten Mave työnsi pallon maaliin.
-Jiihaa! Perho päästi intiaanikiljaisun ja laukkasi maalillemme.

Tällä kertaa Allu ja Pilli pääsivät kunnolla kohti maaliamme mutta, Star stoppasi Pillin matkan. Star ravasi potkien palloa, mutta heittäytyi sivulle kun Cherry ja Velho lähestyivät. Horjahdin ja putosin mätkähtäen maahan.
-Ei kai suhun sattunut? Perho tuli luokseni. Nousin kikattaen istumaan ja jäin siihen.
-Tää menikin tosi hyvin!
Loppu!

Vastaus:

Ihanan leppoisa ja hauska tunnelma! Osa oli hieman lyhyt ja pituus tuli lähinnä repliikeistä, jotka alkoivat uudelta riviltä. Sullekin huomauttaisin siitä, että repliikki ei tule kiinni vuorosanaviivaan, vaan niiden väliin jää välilyönti. Hienosäätöähän tämä kuitenkin on ;-)

Kiinnitä hieman vielä huomiota yhdysssanoihin ja isoihin kirjaimiin. Kolmikaarinen kiemuraura ja pitkä sivu eivät ole yhdyssanoja. Muutoin yhdyssanat näyttäisivät olevan hyvin hallussa, pisteet siitä sulle - ne ei aina ole helpoimpia. Saat tästä osasta 15 v€.

Ps. Jiihaa on cowboy-huuto, ei intiaanikiljaisu ;-)

- Nikki, 12. toukokuuta 2018

Nimi: Alina

21.02.2018 20:12
Oi, miten suloinen!|21.2.2018

Napsaisin kuvan juustovoileivästä ja mehulasista huonolaatuisella kännykän kamerallani, ja koitin epätoivoisesti saada kuvasta tarkemman instagramin kuvanmuokkaussovelluksella. Se ei tietenkään onnistunut erityisen hyvin, vaan jouduin tyytymään keskinkertaiseen kuvaan. Painoin "julkaise" painiketta pettyneenä. Taas yksi tylsä kuva tylsästä aamupalasta. Minulla oli vain muutama kiva kuvauskohde; luonto, shetlanninponimme ja lomamatkat. Muu tuntui nykyään kyllästyttävän tylsältä ja toivottomalta. Huokaisin raskaasti, ja mietin kuinka ihanaa olisi jos olisi iso näyttävä hevonen jota kuvata, eikä ainoastaan joko omia ponejani tai ratsastuskoulun tylsistyneitä pullaponeja. Mietin, että meille olisi ainakin tulossa eräs ratsastuskoulun pulleahko russi, joka minun tulisi kesällä opettaa hyppämään.

Jatkuu, anteeksi lyhyt pätkä, aika loppui vähän kesken:(

Vastaus:

Kuvailu on hyvästä, mutta tarinan aloituksen tyytymätön tunnelma tekee tekstistä vaikealukuista. Yritä siis kuvailla negatiivisia tunteita lyhyesti ja ytimekkäästi, ne välittyvät kyllä lukijalle! :-)

Jos aika tuntuu loppuvan kesken, yritä kirjoittaa tarinat vaikkapa Google Driveen tai tahtomaasi kirjoitussovellukseen. Näin voit jatkaa tarinaasi aina kun ehdit, ja julkaista sen kokonaisuudessaan pätkien sijaan!

Saat tästä osasta 5 v€.

- Nikki, 12. toukokuuta 2018

Nimi: Ella

16.02.2018 16:35
Iso päätös

Silittelin rauhallisin liikkein takintaskuani hamuilevan mustan ponin päätä. Tamma laski pian päänsä syliini, ja nautti kaikesta saamastaan huomiosta. Emme olleet vielä tunteneet kauaa, vain muutaman viikon, mutta silti olin kiintynyt juuri tähän poniin niin kovasti. En tiennyt sitä, miksi en ollut pystynyt luomaan saman kaltaista sidettä isompaan ylläpitoponiini Penniin. Tulisinhan kumminkin ratsastamaan Pennillä kauemmin kuin Sennillä. Tamma tökkäisi minua vaativasti turvallaan, kuin sanoakseen; "Hei! Keskity minuun äläkä miettimiseen!". Naurahdin hieman lempeästi.
-Kuules rakas, mä kyllä keskityn suhun pikku prinsessaan lähes aina toden teolla, kai mäkin saan vähän mietiskellä, puhelin Sennille rapsuttaessani sitä korvien takaa. Niin, ehkä tämä välillemme syntynyt side johtuikin siitä, että olin panostanut tammalla ratsasteluun ja sen kanssa puuhailuun nyt erityisesti erään syyn vuoksi..... Olin nimittäin kasvamassa pian liian pitkäksi ponille, enkä tiennyt mitä sillä tekisin, kun en sillä enää voisi ratsastaa. Olin päättänyt kokeilla kaikenlaista muuta kuin ratsastusta, mutta en saanut vain ikinä mitään aikaiseksi. Olin niin uppoutunut ajatuksiini, että en kuullut kun Luna asteli talliin Maisan, ja hänen korkean kimonsa Starin kanssa.
-Ai, hei Ella! Miten menee? Näytät aika surullisen oloiselta, hätkähdin Lunan iloista ääntä. Käännähdin ympäri, ja näin kaksi tyttöä, joista toinen piteli Staria ja toisella ei ollut kuin kaviokoukku kädessä.
- Moi, oon joo ehkä vähän allapäin, irvistin vaivaantuneesti. Lullu ja Maisa alkoivat kinuta syytä masennukseeni, ja jouduin lopulta paljastamaan koko jutun. He kuuntelivat minua keskeyttämättä ja myötätuntoisten näköisinä. Muutama kyynel vierähti väkisinkin kasvoilleni, vaikka koitin estää tunteitteni purkautumista. Lullu näytti pohtivalta.
-Hmm... Hei! Mikset astuttaisi sitä? Lullu ehdotti hymyillen suloisesti. Päässäni välähti. Tietenkin! Miksen ollut keksinyt sitä aiemmin! Sittenhän varsasta voisi tulla valjakko-ajoponi, ja voisin vielä siten pitää sen! Kaivoin taskustani äkkiä puhelimen, ja suuntasin kohti toimistoa, missä voisin rauhassa puhua Vivekan kanssa astutuksesta. Tiesin jo, kenet oreista valitsisin. Se ainoa ja oikea oli Ludde, jonka olin nähnyt ostaessani Senniä. Olin ihastunut siihen, ja jopa kysynyt mitä se maksaisi. Juttelimme rauhassa naisen kanssa puhelimessa, ja kysyin astutusta Sennin voinnin kuulustelun jälkeen.
-No voi Ludde nyt sen Sennin astuttamaan tulla, mutta sovitaan kiitos myöhemmin aika, minulle tuli juuri asiakkaita. Hei, hei! Viveka sanoi, ja lopetti puhelun. Meinasin haljeta riemusta, kunnes Maisa ryntäsi toimistoon sisään.
-Tule katsomaan! Senni karkasi, ja nyt se ontuu pahasti, Maisa huudahti huolestuneena. Suuni loksahti auki, ja mitään sanomatta ryntäsin äkkiä ulos, jossa Cherry piti Sennin riimunnarusta kiinni. Hän katsoi minua vakavasti.
-Ella, ponisi oli karannut, ja se sai lähimetsässä aika ison haavan, ja nyt Senni ontuu erittäin pahasti. Olen tilannut jo eläinlääkärin, mutta hän pääsee vasta illemmalla, joten huuhtele haava, ja laita siihen side estämän verenvuoto, Cherry käski, ja otin narun vastaan häneltä. Katselin tamman vasenta takajalkaa järkyttyneenä. Miten saatoin olla näin huolimaton! Talutin ontuvan tamman pesukarsinaan, jossa huuhtelin haavan perusteelisesti. Tamma hyppi sivuille, joten käskin erään tallityöntekijän auttamaan. Puhelin Sennille rauhallisesti, ja pian se rentoutui hieman, joskin pälyili letkua epäluuloisesti. Kun olin huuhdellut haavan, kuivasin jalan, ja kiedoin valkoisen siteen haavan ympärille. Talutin Sennin sen omaan karsinaan, jossa se alkoi lepäämään rauhallisesti. Cherry antoi minulle luvan lähteä. Päätin, että Pennillä olisi tänään vapaapäivä, sillä omasta ratsastuksestani ei olisi tullut yhtään mitään surullisena. Annoin kummallekkin pusut turvalle, ja sokeripalat taskustani, ja sitten lähdin kävelemään kohti kotia.

//Pystyisitkö Cherry tilaamaan Cherseystä sen tutkimuksen sille jalalle, minkä poni satutti?:)

Vastaus:

Ihana päästä lukemaan sultakin tarinaa! Aloitetaan sunkin kanssa kuitenkin negatiivisesta ja jatketaan sitten positiiviseen; Tarina alkaa hyvästä ja ihanasta kohtaa, ja tunnelmaan on helppo päästä. Teksti kulkee sujuvasti ja rauhallisessa tahdissa, mutta ei laahaa. Tämä tempo ei kuitenkaan pysy koko tarinan läpi, vaan ensimmäisen kappaleen jälkeen tahti kiristyy. Sulla on aikaa selittää kaikki, mitä tarinassa tapahtuu, älä siis kiirehdi. Kappalejaot voisivat myös olla hieman selkeämpiä, jätä siis yksi tyhjä rivi jokaisen kappaleen väliin.

Noin konkreettisesti teksti on hyvälaatuista, kirjoitusvirheitä on vain jokunen. Yksi asia pistää kuitenkin silmään: Pilkut. Pilkkuja on turhan tiheään tahtiin koko tekstissä. Esimerkiksi "ja"-sanan eteen tulee hyvin, hyvin harvoin pilkku. Lauseessa "... joten huuhtele haava, ja laita siihen side estämän verenvuoto, Cherry käski, ja otin narun vastaan häneltä." on kahden "ja"-sanan edessä pilkku. Ensimmäisessä kohtaa pilkku on täysin turha, ja oikeastaan hidastaa lukukokemusta, mutta toisessa kohtaa se on täydellinen lisä, bonuspiste siis siitä! Pitkät lauseet tuovat tekstiin juoksevuutta, mutta pilkut voivat hidastaa sitä melkein yhtä paljon, kuin pisteet. Yritä siis käyttää pilkkua hieman maltillisemmin.

Viimeisenä haluaisin vielä nipottaa siitä, että repliikeissä vuorosanaviiva on kiinni ensimmäisessä sanassa (-Kuules rakas, -Ai, hei Ella!), sillä siihen kuuluisi välilyönti. Hienosäätöähän tämä lähinnä on, mutta se parantaa lukukokemusta entisestään!

Kuten sanoin - alussa tunnelma on aivan ihastuttava, yritä siis keskittyä tuomaan tunnelmaa jatkossa paremmin esiin, kun se selkeästi on hallussa! Kuvailu tuo tekstiisi pituutta ja auttaa lukijaa pääsemään tarinaan sisään. Tarina tuntuu myös kirjoittajalle todellisemmalta kuvailun myötä! ;-) Toivottavasti Sennin jalka paranee hyvin ja siitossuunnitelmat pääsevät etenemään, olisi ihan huippua saada pikku-Senni Cherseyyn kirmailemaan!

Saat tarinasta 40 v€.

- Nikki, 12. toukokuuta 2018

Nimi: Iitu

13.02.2018 16:41
Se estetykki tamma muuttaa Cherseyyn
13.2.18
9HM

Ostopaikalla:
"Iitu, ootko sä nyt ihan varma tän hevosen ostosta?" äitini kysyi vielä varmistaakseen, että halusin sitä ponia kovasti.
"Totta kai! Mä tarviin tälläseen! Ja muuten, se on poni eikä hevonen" naurahdin ja silitin tamman ruskeaa päätä.
"Mutta sehän on aivan hulluna!" äiti kuiskasi minulle.
"Eikä ole! Osta se jo, sitten lähdetään!" määräsin leikkisästi ja pujotin Hedarille riimun päähän. Äiti lähti asioimaan Nikkin kanssa, ja pian hän tuli hymy huulillaan pois.
"Jes!" kiljaisin hymyillen.
"Kaakki on nyt sun, mihin me viedään se?" äiti kysyi silittäessään pikku Hedarin päätä. Avasin kännykkäni ja laitoin Cherrylle viestiä. Hetken päästä sieltä tuli suostumus, mutta tämän enempää en poneja saisi viedä (paitsi sitten se neljäs, ku oon tarpeeks isol tasol xD!).
'Kiitos tosi paljon!!!' kiitin Cherryä ja suljin puhelimen.
"Se muuttaa Cherseyyn" vastasin äidille nopeasti ja lähdin taluttamaan tammaa kohti traileria. Nikki tuli vielä juttelemaan jotain äidille ja sitten minulle. Hän auttoi vielä lastaamaan Hedarin traileriin suojineen päivineen. Kiitimme vielä Nikkiä, ja sitten lähdimme ajamaan kohti Cherseytä.
^Täältä tullaan Chersey, sekä Nepa ja Gandalf^ mietin ja katselin ikkunasta ulos haaveilevasti.
"Hellheart ABG, Hedari" maistelin nimiä suussani hiljaa.

Cherseyssä:
Trailerin silta pamahti maahan pölläyttäen hieman lunta maasta.
"Vai tällässeen ponin sää olet ostanut!" Cherry naurahti ja asteli traileriin perässäni.
"Hei Hedari" Cherry sanoi taputtaen tamman lapaa.
"Tiitäkö sä tän ponin?" Kysyin kummissani.
"Joo. Jotenkin mä sen tunnen" Cherry sanoi ja minä nyökkäsin. Irrotin riimunnarun renkaasta ja Cherry avasi takapuomin. Lähdin taluttamaan Hedaria takaperin kohti raitista ilmaa.

Kaviot kopisivat vasten pikkutallin lattiaa, kun talutin Hedarin omaan karsinaansa, Nepan viereen. Ruskean tamman karsina oli aivan perällä, mutta ainakin toinen ponini Just Be Princess, -laikukas shettistamma-, asui Hedarin vieressä. Taputin Hedaria, kun päästin sen karsinaan. Suljin karsinan oven, jossa luki 'Hellheart ABG'.
^Hellheart, kunnon Hedari!^ mietin hymyillen ja talsin moikkaamaan Nepaa. Juoksuttaisin Hedaria myöhemmin tänään.

"Hei Maisa!" Huusin ruskeahiuksiselle tytölle, joka kääntyi katsomaan minua. Juoksin Maisan luokse lumi kenkien alla narskuen.
"No?" tyttö kysyi katsellen minua Starin riimu kädessään.
"Haluisitko sä tulla auttaa mua sen uuden mun ponin kanssa, sen Hedarin?" kysyin silmät loistaen.
"Joo! Tottakai! On kiva auttaa" Maisa hymyili ja huiskutti sitten minulle.
"Mun pitää käydä eka hakemassa Star, tuun kohta Hedarin karsinan luo" hän sanoi ja lähti jatkamaan matkaansa.
"Okei" huikkasin ja juoksin tälliin penkomaan komeroita etsien valkoista juoksutusliinaa.
"Täällä mä sen kerran näin!" mumisin turhautuneena.

"Jes! Mä löysin sen!" kiljaisin ja nappasin Hedarin riimun mukaani. Kiinnitin liinan tamman riimuun ja näin Maisan, joka silitteli jo Hedaria tamman karsinan luona.
"Anteeks et mul kesti" sanoin Maisalle ja sujautin riimun tamman päähän.
"Ei se haittaa, mennään nyt vaan" Maisa hymyili. Tytöllä oli niin ihana hymy ja hän oli todella kiva! Tykkäsin hänestä kovasti!
"Mennäänkö juoksuttamaan Hedaria pyöräaitaukseen?" kysyin ja Maisa nyökkäsi. Lähdin taluttamaan rusehtavaa tammaa kohti pyöreää aitausta, josta se ei pääsisi karkuun.

"Meetkö Maisa kävelee nyt alkuun tohon Hedarin vierelle, niin pystytään molemmat vähän totuttelee tähän poniin?" kysyin tytöltä, joka nyökkäsi minulle.
"Hyvä. Otetaan eka ihan käyntii" sanoin ja päästin liinaa pidemmäksi. Maisa ohjasti Hedaria ulommaksi sitä mukaa, kun liina piteni. Pian ruskea tamma kulki suurella ympyrällä Maisa vieressään.
"Nostetaanko pian ravi?" kysyin ja Maisa nyökkäsi. Maiskutin ja Maisakin maiskutti Hedarille, ja tamma siirtyi ylireippaaseen raviin.
"Pruut!" Maisa sanoi rauhallisesti höljätessään Hedarin vierellä. Tamma hidasti raviaan ja se muuttui pian normaaliksi.

"Olipas reipas juoksutus!" Maisa naurahti ja taputti Hedarin hieman hikistä kaulaa.
"Jep!" naroin ja talutin Hedarin omaan karsinaansa irrottaen liinan riimusta.
"Hyvä tyttö, saat loppu päivän vapaata ja saat tutustua muihin muutenkin" lepertelin Hedarille ja raaputin sen otsaa.
"Sulla taitaa olla karvanlähtöaika!" naurahdin ja katselin hanskaani, joka oli aivan karvoissa.

"Tuu Iitu mennään Taukohouneeseen, siel on muitakin!" Maisa sanoi ja otti minua kädestä.
"Okei!" Huokaisin ja lähdin kohti Taukohuonetta Maisa käsikynkässäni.
"Moi tyypit!" kailotimme yhteen ääneen astuessamme sisään.
"Moi" Cherry huikkasi istuen sohvalla Perhon vieressä.
"Joo. Moi" Perho vastasi lyhyesti. He katsoivat yhdessä jotakin Perhon kännykältä.
"Hei! Tehäänkö jotain? Pelataanko vaikka jotain lautapeliä?" kysyin ja molemmat naiset käänsivät katseensa minuun.
"Mulle käy!" Maisa kannatti ehdotustani. Väläytin tälle nopean hymyn ja sitten käänsin katseeni Perhoon ja Cherryyn.
"Käy mulle" Perho sanoi ja sulki puhelimen. Cherrykin nyökkäsi, ja niin me aloimme levittämään lautapeliä Taukohuoneen pöydälle.

Vastaus:

Hoidetaan tää nurja puoli ensiksi pois alta; Vaikka ootkin kehittynyt hurjasti kirjoittamisessa, joitain virheitä syntyy jatkuvasti, kuten lopetus- ja välimerkit repliikkien yhteydessä. Mikäli repliikki ei pääty lopetusmerkkiin (kysymysmerkki, huutomerkki), sen jälkeen tulee pilkku. Esimerkiksi:

"Totta kai! Mä tarviin tälläseen! Ja muuten, se on poni eikä hevonen" naurahdin ja silitin tamman ruskeaa päätä.

Repliikin jälkeen kuuluisi olla pilkku. "Totta kai! Mä tarviin tälläseen! Ja muuten, se on poni eikä hevonen", naurahdin... Tässä tapauksessa repliikin jälkeen on myös pieni kirjain, ellei ensimmäinen sana repliikin jälkeen ole erisnimi. Repliikkejä voi myös leipoa tekstiin. Olisit esimerkiksi voinut kirjoittaa kysyneesi, halusiko jonku pelata lautapeliä sen sijaan, että olisit kirjoittanut repliikin sellaisenaan. Tällä tekstiin saa sujuvuutta eikä jokainen lause ala uudelta riviltä. Esimerkiksi viimeisissä kappaleissa jokainen lause alkoi repliikillä.

Ajatuksia ei myöskään tarvitse merkitä erikseen; Voit vain kirjoittaa esimerkiksi, että "Ajattelin Hellheartin olevan todellinen Hedari!" ilman mitään merkkejä. Tämä on kuitenkin oma valintasi.

Hyvä kuitenkin, että Hedari oli mieluisa ostos ja tosi mukavaa, että laitoitte Perhon puhelimen pois ja rupesitte pelaamaan! Juoksutus oli myös hyvä idea, sillä Hedari oli varmasti vähän nyrppääntynyt matkustuksen jälkeen. Toivottavasti sille ei tule liian ikävä Barbia.

Kuten sanottu, oot kuitenkin kehittynyt huimasti kirjoittamisessa ja oot ehdottomasti hyvällä tiellä! Esimerkiksi kuvailua löytyy paljon, eikä hoitomerkintä rajoittunut pelkkään hevosteluun. Siitä jäi myös hauska, lämminhenkinen mielikuva itselleni. Ansaitset tästä 25 v€, jatka samaan malliin!

- Nikki, 07. toukokuuta 2018

Nimi: Lucia

13.02.2018 14:19
3. Ystäviä

Koulupäiväni oli purkissa ja otin suuntani tallille. Pohdin mitä kaikkea voisin tehdä tänään Coyn kanssa ja mirlessäni vilisi erilaisia vaihtoehtoja: *Voisin tänään viettää hiljaisen harjailu hetken Coyn kanssa, käydä taluttamassa sitä hieman lähimaastossa, tai miten olisi kärryily yritys?* Päätin jättää kärryilyn tällä kertaa väliin, jotenka tänään olisi luvassa ensin lyhyehkö kävely lähimaastossa, jonka jälkeen Coy pääsisi nauttimaan ylipitkästä harjaus tuokiosta. Hymyn hiipiessä suupielilleni ajatuksesta otin pari loikkaa eteenpäin epätasaisella soratiellä. En ollut vielä tallilla käydessäni törmännyt melkeinpä kehenkään joka hieman ihmetytti minua. Cherryn kanssa olin kyllä höpötellyt mutta jotenkin olin osannut aiemmin mennä ristiin muiden tallilaisten kanssa.

Betoni lattialla astellen etenin kohti varustehuonetta. Etsin sinisillä silmilläni punaista riimua naruineen, mutta en löytänyt sitä mistään. Pohdin, että olisinko voinut jättää sen Coyn karsinan oveen ja päätin tarkistaa asian. Tuonnehan minä sen olin hajamielisenä jättänyt viime kerralla. Nappasin riimun ja lähdin hakemaan Coyta tarhasta. Ruuna oli tarhannut tähän mennessä yksin, ja pohdinkin, että voisin myöhemmin viedä se tutustumaan tulevaan tarhaan ja tarhakavereihin. Vihelsin tullessani Coyn tarhan tuntumaan jolloin ruunan pää singahti ylös heinäkasasta. Ruuna lähti liidokkaasti ravaamaan luokseni sukeltaessani lankojen ali tarhaan. Pienen pelleilyn jälkeen punainen riimu koristi hevosen päätä. Lähdin taluttamaan ruunaa kohti hiekkatietä. Coyn suuret sekä pörröiset korvat kääntyilivät uteliaana ja ruuna olisi tahtonut käydä tutkimassa joka ikisen ojan ja pensaan mitä vastaan tuli. Lopulta saimme kuitenkin pysyttyä jotenkuten tiellä matkatessamme eteenpäin.
Saavuimme takaisin tallipihaan ehjin nahoin. Coy oli loppumatkasta käyttäytynyt oikein kiltisti, joten meidän ei tarvinnut tulla yltä päältä lumisina tallille. Talliin astuttuamme kuului karsinoista lämpimiä hörähdyksiä ja tottahan toki oli Coynkin niihin yhdyttävä. Päätin viedä ruunan karsinaansa, jotta se voisi rauhassa seisoskella harjattavanani. Hain ruunan harjat pikaisesti jonka jälkeen syvennyin tekemään hitaasti toistuvaa liikettä kädelläni. Coy oli vieläkin aika pirteä maaston jälkeen, mutta epäilin sen tauhoittuvan piakkoin. Ruuna seisoi kiltisti paikoillaan harjattavanani, mitä se nyt välillä astui hieman lähemmäs heinäkasaa ylettääkseen paremmin ruokaansa. Harjaukseni tahti hiipui hetki hetkeltä lopulta olin lopettanut kokonaan harjaamisen sillä käteni silitti Coyn pehmeää ja paksua talvikarvaa. Ruskea vaihtui käteni alla valkoiseksi. Taputin ruunan vasemman puoleista lautasta ja siirryin sen toiselle puolelle ruunan lepuuttaessaan toista takajalkaansa. Vilkaisin ruunan päätä kohti ja huomasin Coyn pään nuokkuvan unisena. Hento hymy valloitti kasvoni jatkaessani varoen harjailuani. Puhdistettuani vielä huolellisesti Coyn kaviot rupattelin sille hetken hiljaa, jonka jälkeen lähdimme kohti sen uutta tarhaa. Ruuna oli jo matkalla entiseen tarhaansa, mutta nyt yllätin sen ja jaykoimmekin ruunan kanssa matkaamme sen uudelle tarhalle. Toivoin, että Coy sopeutuisi tammojen kanssa. Tähän mennessä ruuna ei ainakaan ollut saanut muiden hevosten ohi mennessä mitään hepuleita, joten luotin kuitenkin hevoseeni. Tarha lähestyi askel askeleelta. Coy oli jo tajunnut minne mentäisiin, joten se innokkaana hyöri ja pyöri yrittäessäni avata tarhan lankoja. Varmistin vielä katseellani, etteivät tammat tulisi liian lähelle karatakseen, jonka jälkeen päästin Coun sisään. Se kiskoi minua kohti lajitovereitaan, mutta pysäytettyani se lankojen viereen laitoin ylimman langan kiinni ja käännyin Coyn puoleen.
"Olehan sitten kiltisti", totesin ruunalle joka ei varmaankaan kuullut yhtään mitään keskittyessään lajitovereihinsa. Irrotin riimunnarun ja Coy lähti innokkaasti mutta kuitenkin hieman varuillaan tammojen luo. Sillä aikaa minä pujahdin lankojen ohitse ja suljin ne huolellisesti. Coy lähestyi nyt turpa pitkällä Pildeä joka vilkaisi sitä ja antoi ruunan olla. Coy hörähti Pildelle ja tamma vastasi korvaansa väräyttämällä. Vilkaisin Pilliä joka seisoi hieman kauempana tarhan nurkassa mutustamassa heinää. Tamma oli käsittääkseni jonkun yksäri. Pillin hetken epäröityä tuo lähti Pildeä ja Coyta kohti. Se kiersi Coyn hieman kauempaa ja asettui Pilden lähettyville. Coyn korvat käväisivät hetkellisesti takana tuon epäluuloisesti tarkkaillessa Pilliä. Tilanne näytti näkövinkkelistäni lupaavalta ja uskoin, että kolmikko tulisi hyvin toimeen. Aqua, tarhan viimeinen asukki ei ollut paikalla ja se minua eniten ehkä hermostuttikin sillä innostuessaan Coy saattaisi jyrätä vielä niin nuoren hevosen. Hetken kolmikkoa tarkkailtuani päätin lähteä takaisin talliin. Yllättävän luottavaisin mielin uskalsin Coyn tarhaansa jättää.

Tallissa vastaani käveli pitkät sekä tummanruskeat hiukset omaava suunnilleen ikäiseltäni näyttävä tyttö. Muistelin nähneeni tytön joskus harjaamassa mustaa shetlanninponia Senniköhän sen nimi oli? Päätin samantien käyttää tilaisuuteni hyväksi.
"Hei! Oletko sinä se Sennin omistaja?" Kysyin hymy huulillani tytöltä.
"Juu, olen Ella. Hauska tavata", tyttö esittäytyi ja ojensi kättään. Käteltyämme puhkesin jälleen puhumaan:
"Ihana nimi! Saanko udella kuinka vanha olet?" Ella virnisti minulle ja sanoi:
"Olen 14-vuotias. Mikä sinun nimesi on?" Tätä olin kaivannut! Seuraa!
"Oi! Mäkin oon 14v. Ja oon Lucia, Coyn omistaja", selitin innoissani. Iltapäivä sujui rennosti Ellan kanssa rupatellessa ja autellessani tuota Sennin sekä Pennin hoidossa.

//Toivottavasti ei haittaa, että Ella tuli mukaan tähän!!! ;)

Nimi: Kiira

10.02.2018 14:31
Luku 8 - Vauhdikasta menoa

"Rose on irti!" kuului ensimmäinen huuto Cherseyn pihalta kun saavuin tallille pyörällä. Pakkanen oli nipistellyt koko matkan poskiani, mutta en antanut sen haitata menoani. Jätin pyöräni nojaamaan tallin seinää vasten ja kiiruhdin sitten pihalle, jossa oli täysi sekamelska meneillään. Suomenhevonen Rose oli ilmeisesti saanut mieleensä hyökätä vasten toisia hevosia ja sen takia pari aitaa oli nyt hajallaan ja hevosia juoksenteli vapaana ympäri pihaa. Myös Pisces oli irti ja se nautti täysin siemauksin vapaudestaan laukatessaan pukkeja heitellen Perhon ohi, joka yritti saada riehaantuneita hevosia kiinni. Lumi vain pöllysi irti laukkaavien hevosten kavioiden alla. Kävin hakemassa riimunnarun Piscesin karsinan luolta ja menin Perhon luokse, joka vieläkin yritti saada Piscesiä kiinni.
"Hei Perho. Mitä täällä on oikein tapahtunut?" kysyin nuorelta naiselta, joka levitti kätensä ettei Pisces päässyt menemään hänen ohitseen.
"Joku uusi tuntilainen meni hakemaan Penniä tarhasta ja Rose pääsi vapaaksi. Se hyökkäili tarha-aitojen läpi muutaman hevosen kimppuun ja aiheutti tämän sekasorron", Perho selitti. Nyökkäsin merkkinä siitä että olin ymmärtänyt tilanteen ja asetuin sitten ruunani eteen, riimunnaru käsi koholla.
"Pisces!" kutsuin hevostani ja puoliverinen pysähtyi hetkeksi ja varmasti olisin saanut sen kiinni, jos Rose ei olisi laukannut hirnuen kovaan ääneen välistämme ja saanut Piscesin ravaamaan toiseen suuntaan. Kauempana näin kuinka Cherry juoksi suomenhevostamman Nupun perässä ja Jasmin yritti saada Piscesin tarhakaveria ja hoitohevostaan Fasua kiinni. Myös tarhakaverukset Trolli ja Rommi olivat päässeet vapaiksi ja heitä jahtasi Maisa sekä Iitu.

Lopulta, pienen ähkimisen ja pihan läpi tehdyn juoksumaratonin jälkeen sain napsautettua riimunnarun kiinni Piscesin riimuun ja huokaisin helpotuksesta. Ruuna oli saanut nauttia vähän vapaudestaan, joten se oli myös sen oloinenkin.
"Okei Pisces. Sinulla näköjään riittää olevan vielä energiaa, joten me mennään hyppimään maastoesteitä samalle radalle missä kävimme Maisan ja Starryn kanssa ensimmäisen kerran", selittelin Piscesille, joka yritti työntää pehmeää turpaansa kainalooni kuin pyytäisi anteeksi käytöstään. En voinut olla hymyilemättä hevoselleni ja kesken talliin taluttamisen kiedoin käteni sen valkoisen kaulan ympärille.
"Eihän sinulle voi olla pitkään vihainen vaikka miten haluaisinkin olla", sanoin puoliverisen korvaan. Pisces hirnahti kovaan ääneen ja tönäisi minua turvallaan, jonka jälkeen jatkoimme taas matkaa.

Heti kun olin saanut ruunani kiinni sen karsinaan, kävin satulahuoneesta sen mustan harjapakin ja se sylissäni menin takaisin talliin. Ryhtyessäni harjaamaan Piscesiä ensin piikkisualla, ruuna oli selvästi vielä vähän rauhaton hetkellisen vapautensa ansiosta. "Mitäköhän tämän päivän ratsastamisesta tulee.." mumisin hiljaa itsekseni ja kun puolen tunnin päästä olin saanut Piscesin harjattua, vein harjapakin varustehuoneeseen ja otin samalla mukaani hevoseni suitset ja satulan. Saatuani ruunan varustettua ja viimeisteltyä heijastinsuojilla, kävin itselleni kypärän ja heijastinliivin. Lähtiessäni taluttamaan Piscesiä ulos tallista, Cherry tuli juuri tallin ovella minua vastaan. Hän talutti Nuppua sisälle.
"Hei Cherry. Saitteko muut hevoset jo kiinni?" kysyin tallin omistajalta, joka nyökkäsi huokaisten.
"Onneksi. Nyt alkaa sitten aitojen korjaaminen, kiitos Rosen", Cherry sanoi ja virnistin hänelle.
"Rose piti huolen että teiltä ei lopu työt kesken. Mutta minä voin auttaa aitojen korjaamisessa heti kun tulen takaisin maastosta", tarjouduin Cherryn avuksi ja hän hymyili minulle kiitollisen näköisenä.
"Se olisi hienoa. Rose sai aika paljon vahinkoa aikaan tempauksellaan. Tarvitsen kaikkien joutavien apua", Cherry kertoi ja nyökkäsin hänelle. Vielä vähän aikaa juteltuamme, Cherry jatkoi Nupun taluttamista talliin ja minä valmistauduin nousemaan Piscesin selkään.

Pisces todellakin oli kuin eri hevonen, verrattuna siihen kun viimeksi kävimme maastossa. Ruunan korvat tarkkailivat ympäristöä pyörien puolelta toiselle koko ajan ja se heilautteli häntäänsä, niin että se välillä osui jalkaani.
"Hmm.. Rose todellakin sai sinusta uuden puolen esiin", sanoin puoliveriselle ja virnistin sitten, ehkä olikin aika antaa Piscesin vähän irrotella.
"Okei ruunaseni.. Tästä se lähtee", sanoin ja painoin pohkeeni kimon hevoseni kylkiin. Pisces reagoi heti hirnahtaen apuihini ja nosti käynnin raviksi. Olin hetken kevyessä istunnassa, jonka jälkeen rentouduin ja annoin laukka-avut Piscesille. Ruuna vastasi niihin saman tien ja eikä mennyt aikaakaan kun laukkasimme tutulla metsäpolulla. Vauhtia hevoselta ainakin riitti, se jos mikä oli varma asia. En voinut itselleni mitään vauhdin huumassa, kun aloin nauramaan. Tuntui mahtavalta vain antaa mennä! Lumi ympärillämme vain pöllysi ja saatoin vilaukselta nähdä ketun jäljet lumessa, kun viiletimme niiden ohitse. Puista tippui pienen tuulenvireen mukana lumipaakkuja maahan ja kun saavutimme tutun maastoesteradan. Hiljensin hiukan puoliveriseni vauhtia, mutta en niin paljoa että vauhtimme olisi tippunut raviin. Vaikka olimmekin kovassa vauhdissa, Pisces kuunteli hyvin apujani ja kun ylitimme ensimmäisen esteen, tuntui siltä kuin vain liitelisimme ilmassa. Pisces selvästi nautti kaikin siemauksin maastoesteistä, kun seuraavassa hetkessä olimme jo toista ja kolmatta estettä ylittämässä. Viimeisen esteen kohdalla ruuna ponnisti niin lujaa, että iso ilmavara jäi sen ja esteen väliin. Poskeni punoittivat kun viimeisen esteen jälkeen hiljensin Piscesin vauhdin ensin raviksi, sitten käyntiin.
"Olit mahtava", kehuin hevostani ja taputin sitä kaulaan. Pisces hirnui ja kurotti kaulaansa taivasta kohden. Annoin Piscesin levätä hetken ja jatkoimme sitten matkaa takaisin tallille. Ruunan lapoihin oli lentänyt valkoista vaahtoa ja sitä oli sen suupielissäkin, joten päätin että huuhtoisin sitä vähän pesusienellä ja vedellä, heti kun pääsisimme takaisin Cherseyyn.

Päästyämme tallipihalle, hyppäsin alas Piscesin selästä ja löysensin siltä satulavyötä. Hymyni ylettyi varmasti korviin asti, sillä olihan meillä ollut mahtava maastoretki. Nostin ohjat pois puoliverisen kaulalta ja talutin sen talliin sen omaan karsinaan ja ryhdyin ottamaan siltä varusteita pois. Viedessäni niitä varustehuoneeseen, tallilla asustavan hollanninpuoliverisen Staryn omistaja Mirka tuli minua vastaan. Hän oli pukeutunut lämpimän näköisesti.
"Terve Mirka", tervehdin tyttöä, jonka suklaanruskeat hiukset olivat poninhännällä.
"Moi Kiira. Kävitkö maastossa? Varusteet näyttävät vähän lumisilta", Mirka kysyi hymyillen.
"Jep. Pidettiin vähän hauskaa Piscesin kanssa maastoesteiden parissa", kerroin naurahtaen. Mirka nyökkäsi ja seurasi katseellaan kun puhdistin lumet pois Piscesin varusteista ja laitoin ne takaisin niiden omille paikoilleen. Kääntyessäni hetken päästä taas katsomaan tyttöä, käsissäni oli sininen vesisankko ja keltainen pesusieni.
"Pitää mennä puhdistamaan Pisces, se vähän hikosi maastoretkeltä. Oletko sinä menossa auttamaan Cherrya aitojen korjauksessa?" kysyin ja Mirka nyökkäsi toistamiseen.
"Niin oli tarkoitus" hän sanoi ja kun vielä olimme hymyilleet toisillemme, jatkoin matkaani Piscesin luokse. Ruuna tervehti minua hörähtäen ja hamusi turvallaan takkini taskuja, josta se selvästikin haistoi omenaherkut.
"Hah.. tajusit että siellä oli jotain sinulle", sanoin ja hetken kaiveltuani taskuni pohjia, kaivoin esiin pienen herkkupalan. Se katosi saman tien parempiin suihin. Naurahdin ja aloin puhdistamaan kimoa ruunaa. Puhdistuksen jälkeen tarkistin että Piscesin jalat olivat kunnossa ja laitoin sitten sen päälle keltaisen talviloimen. Kun vilkaisin tallin seinällä olevaa kelloa, totesin että se oli jo niin paljon että Piscesin pystyi jättämään sisälle talliin.
"Seuraavalla kerralla harjoitellaan sitten kouluratsastusta maneesissa. Tiedän että sinä et oikein välitä siitä, mutta ei aina voi hyppiä esteitä", sanoin hevoselleni ja annoin suukon sen pehmeälle turvalle. Pisces hörisi hiljaa, ihan kuin se oli kuunnellut jokaista sanaani ja se sai taas hymyn kohoamaan kasvoilleni. Annoin sormeni vielä liukua ruunan valkoisella kaulalla, jonka jälkeen poistuin karsinasta ja laitoin oven kiinni, mennen auttamaan Cherrya aitojen korjauksessa.

Vastaus:

Rose ehtikin jo käyttäytyä hevosiksi kokonaisen viikon ajan, ennen kuin se sitten aiheutti tämän. On siinäkin varsinainen maanvaiva: tamma, joka vihaa kaikkea ja kaikkia.
Tällä tempauksellaan se oli jo hyvin lähellä saada matkalipun makkaratehtaalle, mutta pakkohan sille oli jälleen antaa anteeksi. Onneksi suurimmat vauriot tulivat tällä kertaa materiaaliin, ei ihmisiin saati hevosiin. Piscesiin tällä omaehtoisella ulkoilulla oli jopa ihan positiivinen vaikutus, sehän näytti aivan eri hevoselta!

Talvisaikaan meillä on ollut tapana tuoda maastoesteet maneesiin hyppäämistä varten, mutta nyt on kelien suhteen ollut tuuria ja juuri käyttämäsi maastoesterata on ollut jo viikon verran käyttökuntoinen. Itsekin varmasti huomasit, kuinka optimaalisessa kunnossa pohja siellä olikaan. Pakkasen alkaessa kiristyä entisestään saattaa rata pysyäkin kunnossa jonkun aikaa.

Kerta kaikkiaan loistava tarina! Loppuosakin oli viihdyttävä, mutta erityisesti ensimmäinen puolisko tarinasta oli äärimmäisen onnistunut. Keksit hyvin syyt ja seuraukset hevosten karkaamiselle ja kuvailit niiden pyydystämistä oikein viihdyttävästi. Loppua kohden tarina tuntui aavistuksen kiirehdityltä, ei kuitenkaan häiritsevästi. Vuoropuhelua olit käyttänyt ilahduttavan paljon, ja vielä juuri niillä parhaiten osuvilla repliikeillä!

Saat tästä päivänpiristystarinasta pyöreät 100v€, olehan hyvä!

Nimi: Maisa

10.02.2018 08:20
Maisa ja Maisan ideat!

-Moi Cherry! moikkasin naista kirpeässä pakkassäässä. Nainen pysähtyi, ja katsoi kädessäni olevaa littanaa laatikkoa.
-Mitäs sä ootkaan tällä kertaa keksinyt? hän kysyi arvelevalla äänellä. Nauroin ja vastasin:
-Empä mitään erikoista ainakaan, ihan vaan hevosjalkapalloa! Nauroin edelleen, tosin nyt Cherryn ilmeelle nimittäin se jos mikä oli näkemisen arvoinen.
-Luoja sun kanssas Maisa! hän nauroi ja jatkoi matkaansa maneesille.

-Star, tules tänne, kutsuin hevostani joka kääntyi karsinan ovelle päin. Oli aamu, eikä Cherry ollut vienyt vielä hevosia ulos. Astuin karsinaan ja rapsutin oria harjan tyvestä. Star venytti alahuultaan ja sulki silmät. Lopulta lopetin ja otin harjan käteeni. Vetelin kaikki pölyt pois hevosen karvapeitteeltä.
-Tänään menemme vähän kokeilemaan hevosfutista, sanoin ja lähdin täyttämään jumppapalloa.

Kun olimme vihdoin ja viimein päässeet jotenkuten maneesille, minä, hevonen ja pallo nousin selkään ja aloimme kiertämään kaviouraa. Nappasin maneesin reunalta Starin enkkuviltin ja heitin sen lämmittämään orin takaosaa. Katsoin maneesin katon rajassa lenteleviä lintuja, joilla oli pesä kattopalkkien välissä. Maneesin hiekkaa nousi orini kavioista pölypilviksi jotka leijailivat maneesissa. Olimme kaksistaan maneesissa, hevonen ja minä. Keräsin viltin, jonka heitin katsomon reunalle. Puristin pohkeilla jotta Star nostaisi ravin.
Jatkuu...

Vastaus:

Kiva saada sultakin tarinaa pitkästä aikaa!

Sinähän omaperäisen idean keksitkin, jalkapallon kanssa leikkimisestä tulee varmasti hauskaa. Star on niin rohkea ja kaikennähnyt hevonen, että eiköhän sille sovi yksi futisottelukin työskentelyn ohessa. Voi jopa olla, että Cherry itse tai ainakin joku tallilaisista vielä liittyy seuraanne vähän pelleilemään. ;)

Saat tästä aloituspätkästä 20v€, ole hyvä! :)

Nimi: Perho

05.02.2018 08:40
Luku 11 || Kai sen aika vaan oli

Helmikuisen sunnuntain aamu oli kaunis. Auringon osuessa lumeen se loi kauniin kimalluksen. Astuin Cherseyn porteista sisälle talutushihna toisessa kädessäni. Sään ihasteluni kuitenkin keskeytti räksyttävä takkiin puettu koiranpentu, joka oli huomannut vieressä tarhaavat tammat. Eräs tammoista sai siitä syyn lähteä riehumaan ympäri aitausta, saaden tietysti muutkin mukaan juoksemiseen. Huokaisin kun älysin riehujan olevan Ava ja käskin Roin olemaan hiljaa. Onneksi olin kouluttanut sitä tarpeeksi, ja se tottelikin käskyäni. Kävelimme, tai oikeastaan minä kävelin ja Roi tempoi hihnassaan, Maven tarhalle tervehtimään ruunaa, sillä rautiaalla olisi tänään vapaapäivä. Silittelin hetken sen turpaa ja ojensin sille taskustani hevosnamin. Taputin sitä vielä muutaman kerran ja lähdin sitten kohti tallia ja siellä sijaitsevaa toimistoa. Päästessäni toimistolle, avasin oven ja kurkkasin sisään. Siellä oli Cherry istumassa koneensa ääressä ja kun hän huomasi minut ja Roin, hän vastasi minulle suoraan:
"Huolehdin mielelläni Roista ratsastuksesi ajan!" Päästin uroksen vapaaksi toimistoon ja heitin remmin oven vieressä olevalle sohvalle. Suljin sitten nopeasti oven ennen kun pentu pääsisi karkuun, ja lähdin sitten kantamaan Avan tavaroita valmiiksi käytävälle. 

Kun olin viimeinkin saanut kaiken tarvittavan, nappasin tamman punaisen riimun ja riimunarun, ja lähdin ulos kirpeään pakkasilmaan. Avan taiteileminen kolmen muun tamman seurasta ilman että kaikki pääsisivät pois tarhasta, ei todellakaan ollut helppoa. Lopulta kuitenkin seisoin tummanruunikon kanssa portin ulkopuolella ilman yhtäkään karannutta hevosta. Talutin Avan päätallin tammakäytävälle ja käänsin sen sitten ympäri. Kiinnitin tamman molemmilta puolilta käytävälle ja vedin loimen sen selästä pois. Viikkasin loimen tamman karsinan oven päälle ja kaivoin harjapakista ensimmäisen harjan. En käyttänyt kovin paljoa aikaa Avan harjaamiseen, sillä se oli puhdas loimen ansiosta. Tamma oli levottomalla tuulella ja pärskähteli ilmaan. Rauhoittelin tammaa puhelemalla sille hiljaisesti samalla kun puin sen päälle punaisen estevarustuksen. Olin suunnitellut lähteväni maastoon, enkä halunnut muuttaa suunnitelmaani vain koska Ava oli levottomalla tuulella. Kumpa olisin tiennyt kuinka suuri virhe se olikaan. 

Talutin tamman ulos ja nousin sitten selkään. Olin ottanut turvaliivin varmuudeksi mukaan, ja kiristin sitä vielä matkalla kohti metsänreunaa. Kävelimme hetken metsäpolkua pitkin, kunnes tuli sopiva suora ja nostin ravin. Ava kävi kuumana ja yritti monta kertaa ryöstää laukalle. Lopulta kyllästyin tamman temppuiluun ja pyysin sitä hiljentämään käyntiin, mutta samalla hetkellä metsässä rapsahti jokin, ja hallintani Avaan oli menetetty. Tamma heitti matkalla muutaman terävään pukin, joista viimeiseen sitten tipuin. Onnistuin laskeutumaan toisen käteni päälle, ja sitä vihloi pian terävä kipu. Silmissäni alkoi hiljalleen sumeta ja viimeinen asia mitä kuulin, oli kavioiden tasainen kopina, joka hiljeni koko ajan.

Kun sain viimeinkin silmäni auki, oli jo pimeää. Ava seisoi vieressäni katuvan näköisenä, se oli kai palannut etsimään kadonnutta ratsastajaansa. Liikahdin hieman, mutta älähdin sitten kivusta kun oikea käteni jäi puristuksiin alleni. 
"Se taitaa olla murtunut", mutisin hiljaa ja kävin muut ruumiinosani läpi varmistaakseni ettei muuta ollut käynyt. Nousin varovasti vasemman käteni varassa ylös ja vilkaisin Avaa. Se oli onnistunut katkaisemaan ohjansa ja yksi satulan saumoista oli repeytynyt.
"Tästä tulikin sitten kallis reissu", mutisin synkkänä ja tartuin tamman ohjankappaleista kiinni. Pääsin nousemaan selkään lähellä olevan kannon avulla ja pyysin tamman kävelemään eteenpäin. Ava kulki varoen eteenpäin, eikä lentoon lehahtanut variskaan saanut sitä hätkähtämään. Hytisin kylmästä, ilma oli kylmentynyt illan mittaan. Kun puiden läpi alkoi kajastamaan tallin valot, tunsin oloni helpottuneeksi. Tallin pihassa meitä vastaan juoksi huolestunut talliporukka Cherry kärjessä. Hän otti Avan suitsista kiinni ja auttoi minut alas. Kukaan ei kysynyt mitään ennen kun Ava oli hoidettu pois ja olin saanut lämmintä vaatetta päälle. Minulle laitettiin lämmin kaakaomuki ja pyydettiin kertomaan tapahtuneesta. Iitu istui oikealle puolelleni ja laittoi kätensä käteni päälle. Irvistin tuskasta ja Iitu otti kätensä pois säikähtäneenä.
"Ei se ole sinun vikasi, käteni taisi murtua", selitin. Roi loikkasi syliini ja nuoli kasvoni märäksi riemusta. Käskin pennun alas ja aloitin tarinani hiljaisella äänellä.
"No, me lähdettiin Avan kanssa maastoon, vaikka olin huomannut sen levottomuuden jo etukäteen. Minä yritin ravata sen kanssa vähänmatkaa, mutta se kävi niin kuumana ettei siitä tullut mitään. Kun mä sitten yritin hiljentää käyntiin, metsässä sitten rasahti jokin ja se oli sitten menoa. Tamma pukitti muutaman kerran ja lensin sitten kyydistä tän käden päälle. Sen jälkeen kaikki on mustaa aina siihen saakka kun heräsin Avan haistellessa naamaani", kerroin hiljaa. Monet kauhistelivat tapahtunutta, ja Cherry pudisteli päätään hiljaisena.
"Mä oon pahoillani, mut Avan estesatula ja ohjat on mennyttä kalua", pahoittelin Cherrylle. 
"Ei se haittaa, tärkeintä on että te olette molemmat kunnossa. Lähden nyt viemään sinua terveysasemalle, mutta viedään Roi ensin kotiisi ja annetaan sille ruokaa", Cherry sanoi ottaen ohjat käsiinsä. Naurahdin hiljaa saaden muut katsomaan kummastuneena itseäni.
"Eikun tuli vaan mieleen että toi oli mun ensimmäinen tippuminen täällä Cherseyssä, aikamoinen sattuma. Mutta kai sen aika vaan sattui olemaan nyt", kerroin hymähtäen muille ja kytkin koiran remmiin. Cherry ohjasi meidät autolleen ja lähti sitten ajamaan kohti kertomaani osoitetta. Päästessämme perille, ojensin Cherrylle avaimet ja Roin hihnan.
"Ylin kerros, huoneisto 32. Ja anna Roille mitallinen nappuloita siitä sinisestä metallipurkista", neuvoin ystävääni varmaan seitsemännen kerran. Cherry vain nyökytteli nauraen ja lähti kohti tiilestä rakennettua kerrostaloa. 

Kun Cherry palasi, lähdimme ajamaan kohti kaupungin terveysasemaa. Infossa istuva naisen nyrpeä ilme sai minut melkein nauramaan, mutta sain pidettyä itseni kuriin. Käteni kipsattiin ja siihen laitettiin kantoside.
"Ei sitten ratsastusta ennen kuin käsi on luutunut kunnolla, tarkastuskäynti on sitten muutaman viikon päästä. Kirjoitan sinulle reseptin särkylääkkeitä, niitä sitten vain maksimissaan kaksi pilleriä päivässä, ne ovat vahvoja", lääkäri edessäni selosti vakaalla äänellä. Kun viimeinkin sain reseptin käteeni, kiitin ja pyyhälsin ulos huoneesta. Cherry odotteli ulkopuolella ja vilkaisi kättäni.
"Tolla kädellä ei taideta ratsastaa vähään aikaan", hän totesi mietteliäänä.
"No ei. Mutta lupaan silti hoitaa tehtäväni ja Maven ja Avan liikutukset niin hyvin kuin vaan pystyn!" vakuuttelin nyökytellen samalla.
"No en mä sulta hoitohevosia pois ottaisi yhden onnettomuuden takia!" Cherry naurahti. Nyökyttelin innoissaan kuin pikkutyttö, ja lähdimme sitten kävelemään kohti parkkipaikkoja.
"Voin heittää sut kotiin, Tuu sitten vaikka huomenna hakemaan sun ratsastustavarat tallilta. Mutta tolla kypärällä sä et kyllä enään saa ratsastaa, siinä on aika iso kolhu", Cherry kertoi ja avasi auton ovet. Istahdin etupenkille mietteliäänä.
"Mä voin kyllä kustantaa Avalle uudet varusteet, kun mun vikahan se oli", totesin hiljaa. Cherry vilkaisi minua nopeasti muttei sanonut mitään. Onneksi tästäkin tapaturmasta selvittiin vaan murtumalla, koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu.

Vastaus:

"Kumpa olisin tiennyt kuinka suuri virhe se olikaan."
No nyt on pahaenteistä!

Roi se vain suloistuu kerta toisensa jälkeen! Omaksi onnekseen se on yhä pentu ja vieläpä aivan sairaan söpö sellainen, sillä muuten tallikissan kurmuuttaminen, laskujen syöminen sekä sohvan repiminen olisivat melkein voineet harmittaa toimistopäiväänsä pitävää tallin omistajaa... Vitsit vitseinä, mutta ei sen kouluttaminen oikeastikaan ihan valmista taida vielä olla :D

Sinä ja Ava olette kyllä täysiä idiootteja kumpikin. Kuka jättää puhelimen kaappiinsa lähtiessään maastoon nuoren ja tunnetusti melko virkeän tamman kanssa? Ja kuka muka ei juokse suoraan kotipihaan siinä vaiheessa, kun ratsastaja sitten on onnistuneesti jalkautettu? Ei ainakaan Ava, se juoksentelee pitkin metsiä rikkoen omaisuuden arvoiset varusteensa ja palaa sitten takaisin kuskinsa luokse. Olisi mokoma juossut suoraan rekan alle! Ainiin, ja sitten et edes ymmärrä ottaa Avalta ratsastusloimea lämmikkeeksesi, vaan huolehdit siitä ettei tammalla vain ole kylmä. Haloo!
(Tässä ei ainakaan puhu ihan vain pikkuisen säikähtänyt Cherry.. :D)

Äläkä nyt hyvänen aika murehdi hevosiasi saatika niiden varusteita, ei niillä mitään hätää ole ja tavaraa saa aina uutta. Yritä nyt sinä sillä aikaa parantua ja kouluta vaikka aikasi kuluksi koirasi oikeasti käytöstavoille, niin että se ei seuraavalla kerralla enää sysää tällaista tapahtumaketjua liikkeelle! Sen jälkeen sinä ja Mirka saatte kumpikin opetella varovaisemmiksi tai minä kuolen vielä jonain päivänä sydänkohtaukseen teidän kahden touhuja seuratessani.

Saat tästä jännittävästä tarinasta 100v€, olehan hyvä!

Nimi: Mirka

04.02.2018 21:10
Takaisin selkään

Laskin salaattilautasen sohvapöydälle ja katsoin kelloa. Oli iltapäivä. Päässäni taisteli halu lähteä tallille ja Staryn selkään. “Pystynkö jo?”, “Mitä, jos taas käy jotain?”, “Jos tämä onkin ikuinen vamma, mutta en vielä tiedä sitä?”, “Ehkei kannattaisi….satuttaisin vain itseni taas”. Halua vastaan taisteli epävarmat ajatukset. Olin jättänyt pari päivää käymättä tallilla, koska olin jäänyt jälkeen koulussa ja käyttänyt kaiken vapaa-aikani opiskeluun. Ei kuitenkaan ole hankala arvata kumpi ajatus voitti, kun olin jo vaatekaapillani valkkaamassa ratsastushousuja. Leveä hymy levisi kasvoilleni ja valmistelin itseni tallia varten salaman nopeasti. Kaikki epävarmat ajatukset vain katosivat päästäni. Juoksin keittiöön takki puoliksi päälläni ja nappasin punaisen omenan kulhosta. Hieman kuraiset tallikengät jalkaan ja ovesta ulos kuin asunnossani olisi tulipalo. Ulkona sain rauhoitettua itseäni sen verran, että maltoin mennä kävellen.

Tallipihassa menin suoraan Staryn tarhalle. Tamma hirnahti kimeällä äänellä tervehdykseksi. Silitin ruskeaa ja kaunista päätä. Suljin silmäni ja ajattelin vain meitä kahta kauniilla niityllä kesäsäässä. Makoilisimme yhdessä kukkien lomassa.
- Kumpa olisi kesä, tuumasin äänen.
- Mutta nyt on vielä talvi ja sä meet nauttii tuosta hangesta sun tammasi kanssa, kun pääset vihdoin ratsaille, kuulin tutun äänen, Cherryn.
Avasin silmät ja hymyilin.
- Moi sullekkin! tervehdin.
- Terve! Kiva nähdä sua, Cherry sanoi takaisin.
- Mistä muute tiiät et oon menossa selkään? kysyin mietteliäänä.
- Ei oo vaikeeta huomata! Sulla on puhtaat ratsastushousut, kengät ei ehkä ihan. Palasit parin päivän jälkee tallille. Mitä tässä muuta odottaa? Cherry vastasi iloisena.
- Aa...no sitte, naurahdin ja lähdin Cherryn mukana talliin.
Tiemme erkanivat rupattelun saattelemana, kun menin Staryn karsinalle. Nappasin tamman riimun ja narun karsinan oven koukusta ja suuntasin kaapilleni. Otin pari namia vajaasta pussista ja lähdin hakemaan neitiä tarhastaan. Heti kun tulin Staryn näkyville, hirnahti nelijalkainen ystävä taas. Kävelin lähemmäksi tarhaa ja huomasin, että Stary oli saanut tarhakaverin.
- Onko nyt kiva kun on kaveri? kysyin tammalta iloisena.
Menin tarhaan sisälle ja laitoin riimun Staryn päähän. Avasin portin ja luikahdimme yhdessä tarhasta ulos. Huomasin heti kävellessämme, että tammalta löytyi energiaa. Piti kokoajan pyytää odottamaan. Kavioiden kopse kuului kun astelimme tallin lattialla kohti karsinaa. Otin päitset neidin päästä pois sen kävellessä oviaukosta sisään. Ulkona oli noin -7 astetta pakkasta, joten tamman päällä oli vanha kirpparilta ostamani toppaloimi.
- Haluisitko sä jo uuden ja tyylikkään takin päälles? kysyin tammalta naurahtaen.
Stary ravisteli koko kehonsa läpi kun vetäisin loimen pois sen niskasta. Laitoin toppiksen karsinan oveen ja otin harjat käsiin. Vedin pölyharjalla pitkiä vetoja ruunikon kylkiä pitkin. Parit vedot molemmilta puolita riitti, sillä olihan tammalla ollut loimi päällä. Otin käyttöön pehmeän harjan jolla kävin jalat läpi. Tunnustelin rutiininomaisesti kaikki jalat läpi nesteiden varalta. Kaikki oli hyvin, mutta huomasin Staryn oikeassa takajalassa kruununrajassa olevan pienen vekin. Varmaankin oli satuttanut hokeilla. Puhdistin haavan raikkaalla vedellä ja puhdistusaineella, sekä laitoin pari suihkausta haava sprayta.
- Ehkä sä tarvitset bootsitkin, hymähdin Starylle.
Stary kuopi maata merkiksi, että olisi aika jo mennä.
- Oota nyt vähäsen, sanoin kärsimättömälle tammalle.
Tamma tuuppasi nenääni turvallaan, johon vastasin pehmeällä pusulla.
- Onneks rahaakin alkaa olla jo vähän kasassa ni saan asioita ostettua, totesin Starylle, joka haisteli harjaa kädessäni. Otin vielä kaviot, johon neiti reagoi kiltisti. Taputin hevosta ja suljin karsinan oven. Kävelin varustehuoneeseen ottamaan tammani satulan ja suitset. Satulan päällä oli ohut kerros pölyä, johon joku oli kirjoittanut “Laiskat ei näköjään ratsasta”. Kasvoilleni tuli hämmentynyt ilme ja olin hieman ärsyyntynyt. Päätin ottaa kuvan kirjoitetusta tekstistä.
- En uskoisi, että kukaan täältä tallilta tekisi näin. Varmaan jonkun tallilaisen tuttu tai jotain, ajattelin itsekseni.
Pyyhkäisin tekstin hieman kiukkuisen oloisesti pois ja nostin satulan telineeltä. Stary jo hörisi karsinassaan. Avasin oven ja laitoin Chersey-huovan hevosen selkään. Asettelin huovan hyvään kohtaan ja nostin satulan sen päälle.
- Tää tunne on niin ihana, ku saa nostaa tän satulan. Sillon tietää, että nyt pääsee tekee töitä sun kanssa, tuumasin tammalle.
Ujutin kuolaimet Staryn suuhun ja kiinnitin remmit. Talutin hevosen karsinasta ohjat kaulalla ja pysäytin sen kaappien lähelle. Kävelin itse pari metriä kaapilleni ja otin kypärän ja paksut ratsastushanskat. Kävelin takaisin tallin käytävälle, jossa tamma odotti kiltisti minua. Palkitsin sen parilla namilla ja lähdimme kohti uloskäyntiä.

Maneesissa kiristin satulavyön ja säädin jalustimet hieman koulupituutta lyhyemmäksi. Otin ohjat vasempaan käteen ja nostin jalkani jalustimelle, jolloin kehooni tuli innostunut virtaus. Ponnistin oikealla jalalla ja nousin leveä hymy kasvoillani oman hevoseni selkään. Maneesissa ei ollut tällä hetkellä ketään, joten saimme mennä rauhassa. Laitoin Staryn istunnalla käyntiin ja aloin myötäilemään tamman energisiin askeleisiin. Välillä minua meinasi nauratta, koska ratsastaminen tuntui vaan niin kivalta. Välillä laskeuduin mahalteni neidin kaulalle ja suljin silmät. Nautin täysillä hetkestä.

Halusin nostaa ravin. Minua jännitti sen nostaminen, koska pelkäsin sen tuottavan minulle kipuja. Painoin pohkeet kiinni karvaisiin kylkiin ja tunnustelin, kun tamma alkoi reipastamaan askeleitaan. Ravi nousi ja alin keventämään. En tuntenut mitään kipuja, joka sai hyvin suuren onnellisuuden tunteen minussa. Varmistin vielä harjoitusravin kivuttomuuden. Sekään ei sattunut, vaikka tasapainoni olikin hukassa ja pompin. Taputin Starya ja laitoin sitä enemmän eteen. Annoin reippaan neidin mennä löysillä ohjilla ja aika vapaalla tahdilla. Vaikka menin vain ravia, se tuntui kuin lentäisin. Rakastin sitä tunnetta. Tein ympyröitä aina vähän väliä pelkällä istunnalla, vaikka joskus niistä tulikin epämääräisiä kiekuroita. Stary tuntui samaan aikaan rennolta ja energiseltä, joka oli lempiyhdistelmäni. Otin ohjat tuntumalle ja aloin tekemään käyntiin siirtymisiä. Tamma ei aina meinannut hidastaa, mutta raviin takaisin siirtymiset onnistuivat joka kerralla hyvin. Lisäsin hidastamiseen ääntä, jolloin ne sujuivat paremmin. Hetken mentyä, siirryin käyntiin ja annoin Staryn kävellä vapaasti.

Otin ohjat takaisin käsiini ja valmistelin hevosen raviin. Istuin satulassa ravatessamme kohti kulmaa. Kulmassa annoin laukka-avut vasempaan kierrokseen, jolloin Stary nosti säpäkästi laukan. Laukkasimme pari kierrosta, milloin minun ei edes tarvinnut ylläpitää laukkaa itse. Käänsin pitkältä sivulta kokorataleikkaa ja vaihdoin laukan. Laukanvaihdosta tulikin puolikas hyppy, jolloin lennähdin tamman kaulalle ollessani liian rentona. Stary jatkoi laukkaa ja minkä nauraa räkätin sen kaulalla.
- Prrrhhh heheee ppprrrrhehe heeeh, huutelin ja nauroin vuorotellen.
Loppujen lopuksi roikuin kuin apina Staryn kaulalla selkä maahan päin ja tamma hölmönä jatkoi laukkaamista. Siinä täydellisessä hetkessä Cherry ilmestyi maneesiin liinan päässä joku hevonen. Vilkaisin hänen ilmettä, joka oli huvittuneen ja järkyttyneen ilmeen sekoitus. Se sai minut nauramaan vain entistä enemmän ja käsien sekä jalkojen voimat alkoivat heiketä. Naurukohtauksen saaneena, ei minun mielessäni käynyt ollenkaan se, että jos putoaisin, voisin aika varmasti jäädä Staryn jalkoihin. Cherry laittoi liinan hevosensa selkään ja tuli sivusta meitä vastaan. Neiti kääntyi ympäri ja minä lensin kuin leppäkeihäs keskelle kenttää kyljelleni. Jatkoin nauramista, jolloin en melkein saanut enää henkeä. Sen sijaan, että Cherry olisi kysynyt: “ Ei kai sua sattunut?” hän kysyi naurahtaen: “Mikä sua vaivaa?”. Yritin laannuttaa nauruani, joka ei heti onnistunut.
- Hengitä syvään, herranjestas! Cherry huudahti hämmästynyt ilme kasvoillaan.
Tein niin kuin Cherry ohjeisti ja sain itseni rauhoittumaan.
- Sori….mä en tiiä mikä muhun meni, sanoin naurahtaen.
- Joo, en mäkään tiedä, mut ootko kunnossa? kysyi Cherry.
- Joo oon, vastasin hymyillen.
Poistuin oudosti nauraen paikalta hevoseni kanssa, kun Cherry jäi nököttämään kentälle.

Pellon laidasta nousin takaisin selkään ja tein pari ympyrää hangessa varmistaakseni jonkinlaisen kontrollin hevoseen. Käänsin hevosen kohti tasaista peltohankea ja painoin pohkeet kylkiin. Stary lähti salamana laukkaan ja minä menin mukana kevyessä istunnassa. Hymy levisi kasvoilleni ja silmäni vuosi tuulen viimasta. Stary kiihdytti lisää vauhtia. Tunnelma oli aivan katossa tässä kohtaa. Hetken kuluttua pellon pääty alkoi lähestyä. Hidastelin tamma äänellä hitaampaan vaihtiin, jotta pystyin istumaan satulaan. Jarrutin vielä istunnalla ja vähän ohjalla, jolloin siirryimme raviin. Käänsin Staryn ympäri ja annoin uudelleen laukata. Laukkasimme jälleen kovaa, joka oli erittäin ihanaa. Painon oli pelkillä jalustimilla. Ajattelin lentäväni, sillä laukkaaminen melkein tuntui siltä. Hetken kuluttua sain taas hidastaa tamman raviin ja sitä kautta käyntiin. Taputin Starya kaulalle ja ojensin namin. Kävelin pois pellolta ja menin läheiselle polulle ravaamaan. Minun täytyi koko ajan olla hidastelemassa, sillä Starylla oli intoa laukkaamisen jälkeen. Hetken ravailtuamme tamma rentoutui ja laski päänsä alas. Annoin sen ravata vielä hetken ja sitten siirsin sen käyntiin. Käännyimme takaisin päin kohti tallia.

Tallipihassa pomppasin alas selästä ja otin vyön irti. Annoin namin palkaksi ja nostin vielä jalustimet ylös ennen talliin menemistä. En ottanut ohjia käsiini vaan aloin itsekseni kävelemään hiljakseen tallia kohti. Katsoin taakseni ja näin, että Stary seurasi kiltisti. Pääsimme hyvin karsinaan asti, jossa otin satulan ja suitset pois. Laitoin viltin neidin selkään. Putsasin kuolaimet ja pakkasin suitset. Laitoin karsinan ovea pienemmälle ja lähdin viemään varusteita varustehuoneeseen. Takaisin tullessa näin oman hevoseni seisomassa käytävällä karsinansa edessä.
- Stary! sanoin huokasten.
Työnsin tamman takaisin karsinaan ja otin viltin hetkeksi pois, jotta sain hevosen harjattua pölyharjalla. Laitoin viltin takaisin tamman selkään ja putsasin kaviot. Se sujui hyvin tälläkin kertaa. Suljin karsinan oven tällä kertaa kokonaan, kun lähdin tekemään Starylle melassia. Annoin tammalle melassin ja sillä aikaa lakasin käytävän, sillä se oli purussa ja heinässä. Otin karsinan ovesta vanhan toppaloimen ja laitoin sen viltin tilalle. Rapsuttelin Starya otsasta ja mahan alta, sillä ne on sen lempipaikkoja rapsutuksille. Laitoin päitset hevosen päähän ja riimunnarun niihin kiinni. Lähdimme ulos karsinasta tarhaa kohti.

Tarhan ovella annoin pusun turvalle ja päästin Staryn tarhaan, jossa se alkoi heti juoksennella innostaen myös tarhakaveriaan. Menin takaisin talliin ja katsoin kaiken olvan kunnossa. Juuri kun olin avaamassa tallin ovea lähteäkseni, muistin tekstin, joka oli kirjoitettu satulaan. Kuulin kaukaisesta karsinasta tutun äänen, joten kävelin sinne. Cherry oli siivoamassa karsinaa, joten päätin mainita hänelle tekstistä. Hän sanoi kysyvänsä muilta ja miettivänsä asiaa, mutta muistutin ettei sillä suurta väliä ole, teksti se vain on. Sanoin heipat ja lähdin kohti talliovea. Ulkona oli jo hämärää, joten kaivoin taskustani heijastimen riippumaan takkiini. Kävelin kotiin ja aloin tekemään läksyjä seuraavalle koulupäivälle.

Vastaus:

Se on kyllä kamalaa, miten yksi tapaturma voi vaikuttaa niin paljon ihmisen psyykkeeseen. Aina ei tarvitse edes sattua, kuten sinun tapauksessasi kävi, vaan pelkkä säikähtäminenkin riittää helposti aiheuttamaan jopa elinikäisiä traumoja. Ja sitten ihmiset miettivät, miksi hevosen selkään pitää aina kavuta putoamisen jälkeen jos siihen vain suinkin vammoiltaan kykenee... Sinun onnettomuutesi ei edes tapahtunut ratsain, mutta asiaa voisi varmaan verrata samaan.

Valitsit kyllä upean päivän ilmaantua tallille, sillä tuollaisia kelejä ei olekaan moneen talveen näkynyt! Ella ja Starykin ovat ottaneet ilon irti talvikeleistä, kummankin sotahaavoista päätellen vähän turhankin reippaasti. Tarvinnee tosiaan alkaa varustaa niitä ulos vähän kovemmilla toppauksella, josko haavoja ei tarvitsisi hoidella aivan päivittäin.

Stary on kyllä sellainen mallioppilas aina seurassasi, että tallin muut asukkaat saisivat ottaa siitä mallia. Sehän toimii aivan ajatuksen voimalla, vaikkei teillä edes aivan valtavasti ole yhteistä taustaakaan! Tosin ratsastaessa tämä ajatustenlukutaito taitaa olla Starylla vähän ruosteessa, sillä se ei näyttänyt ollenkaan ymmärtävän pysähtyä laukkaillessaan ympäri maneesia sinä kaulalla roikkuen. Huvittava näkyhän se näin jälkikäteen muisteltuna oli, mutta kyllä sinä taas kerran onnistuit säikäyttämään.

Todella ihanaa, että uskaltauduit vielä pellollekin ratsastamaan! Kyllä se on nykyään niin harvinaista lystiä, että siitä kannattaa nauttia silloin, kun tilaisuus koittaa. Teillä näytti olevan todella mukavaa yhdessä ja sehän tässä lajissa on tärkeintä! Sitä paitsi sinä olet kyllä sellainen namutäti ettei ole ihmekään, että Stary mielellään pysyy lähettyvilläsi ja tervehtii sinua aina tallille saapuessasi. :D

On aivan todella tylsää, mikäli tallille on nyt päässyt soluttautumaan joku, joka on ottanut tehtäväkseen aiheuttaa huonoa mieltä toisille. Tällainen kirjoittelu saa jäädä kokonaan kertaluontoiseksi, tai muuten siitä tulee vielä iso juttu.

Todella ihana ja pitkä tarina, jota olisin voinut lukea vaikka kuinka monesti uudestaan! Saat siitä 130v€ ja vapaavalintaiset tarhasuojat/bootsit Starylle, olehan hyvä!

Nimi: Lucia

17.01.2018 20:21
2. Jalka jalustimeen

Määrämpääni oli jälleen asettunut Cherseyyn. Tuo kyseinen talli avautui edessäni suurena ja upenana. Vanhahkot vivahteet omaava talli oli yksi suurimpia mitä olin koskaan nähnyt. Jännitys kihelmöi pitkin kehoani sillä tiesin jo mitä tulisin tänään tekemään; ratsastamaan. Avasin tiiliseinäisen tallin suuren narisevan puuoven. Sisältä tulvahti tallin nyt jo tutuksi käynyt tuoksu. Askeleeni veivät minut Coyn karsinan eteen. Ruuna katseli minua suurilla nappisilmillään suloisesti. Ruunan työntäessä päänsä kaltereiden läpi taputin sen kaulaa ja lähdin hakemaan Coyn varusteita.

Coy oli vihdoin täysissä varusteissa ja valmiina lähtöön. Sujautin kypärän päähäni ja avasin Coyn karsinan oven hitaasti. Ruuna vierelläni lähdin harppomaan kohti maneesia. Olin kysellyt Cherryltä maneesin käytöstä ja aikatauluista, joten tiesin maneesin olevan tyhjillään tähän aikaan. Maneesin ovi kirskahti avatessani tuota. Coy tarkkaili ympäristöä korvat höröllä. Päätin aloittaa ruunan talutuksella. Kävelimme Coyn kanssa pitkin kaviouraa muutaman kierroksen, jonka jälkeen ohjasin ruunan miltei keskelle maneesia. Ujutin vasemman jalkani hopeiseen jalustimeen ja ponnistin. Heilautin oikean jalkani hevosen selän yli ja istahdin satulaan niin, että tuo narahti äänekkäästi. Coy oli tähän mennessä pysynyt kiltisti paikoillaan, mutta nyt ruuna alkoi askeltaa eteenpäin. Yllätyin hieman ruunan yhtäkkisesti liikkeelle lähdöstä, mutta sujautin toisenkin jalkani jalustimeen ja ohjasun ruunan kaviouralle. Coylla oli iso ja reipas käynti josta pidin. Ruuna teki ensimmäiset voltit hieman oikoen johon kiinnitin heti huomiota. Pysähtyminen sujui ruunalta vaikka vastentahtoinenhan tuo oli. Loivakiemuraura sujui ruunalta mallikkaasti. Epäröin hetken mielessäni, mutta päätin lopulta kuitenkin kannustaa Coyn raviin. Ruuna ravasi matkaa taittavasti ja liidokkaasti eteenpäin. Volteissa ei ollut suurempaa ongelmaa kuin käynnissäkään tehtäessä. Coy tuntui taipuvan hyvin molemmin puolin, tehdessäni käynnissä pohkeenväistöä. Hiki valui pitkin otsaani ja Coykin puuskutti siihen malliin, että päätin antaa sen kävellä loppukäynnit, jonka jälkeen laskeuduin jälleen tukevasti maan kamaralle.
"Se oli ihanempaa kuin muistin", kuiskasin ruunalle joka heilautti korvaansa. Tästä minä nautin. Ratsastamisesta. Tämä oli intohimoni ja tätä minä tekisin viimeiseen hengenvetooni asti.

Vastaus:

Cherseyn tallirakennus todella on näyttävä, eikä Suomessa tällaiseen arkkitehtuuriin pääse liian usein törmäämään. Ei liene lainkaan yllättävää, että päätalli on Cherryn suurin ylpeydenaihe koko tallikompleksissa.

Ratsastuskin näytti sujuvan hienosti, vaikka Coyn kanssa sinulla ei vielä oikeastaan yhteisiä kilometrejä ole takana. Ruuna on juuri sopivan jääräpäinen mutta kuitenkin kiltti ratsu voidakseen opettaa sinulle yhtä jos toistakin ratsastuksen ihmeellisestä maailmasta.

Ja sitten minun on aivan pakko korjata muutama sana: määränpääni, ihanampaa :D

Saat tästä pikkuisesta tarinasta 30v€, ole hyvä. :)

Nimi: Ella

15.01.2018 21:24
Jatkoa

-Mmm.. Niin vaikutti, mumisin hiljaa, lähes siten, ettei Aron ei edes meinannut kuulla. Katselin kaltereiden välistä tuimasti minua tuijottavaa mustaa pyöreähköä tammaa. Se oli kyllä todella suloinen, ja olisin voinut ostaa sen jo suoraan ihanan ulkonäön puolesta, mutta en nyt sentään halunnut vaikuttaa ihan hullulta. Ostaa nyt nuori shetlanninponitamma vain ulkonäön perusteella! Lähdin hakemaan Aronin kanssa tamman varusteita. Kävelimme leveitä puuportaita ylöspäin muutaman askeleen, ja avasin etummaisena hieman nitisevän ruskean puu-oven. Saimme vastaan kasan uteliaita tallityttöjä, ja heidän kummaksuvia katseitaan. En ujostellut, vaan menin suoraan katselemaan satuloita, ja niiden yläpuolella lukevia nimiä. Katseeni selasi vauhdikkaasti riveillä, ja näin monia eri nimiä. Lopulta löysin mustan satulan- ja suitset, joiden yläpuolella luki isoilla mustilla kirjaimilla SENNI. Otin varusteet käsiini, ja samassa kuulin lähestyviä voimakkaita askelia, jotka olivat jo melkein luonani. Käännähdin ympäri, ja samoin teki Aron. Vaaleahiuksinen, arviolta noin minun ikäiseni tyttö, ja hän katseli minua arvioivasti, halveksuvalla ja epäystävällisellä katseella suoraan silmiin. Sitten hän avasin suunsa, ja sanoi nyreästi:
-Mitä te oikein teette?! Senni on yksityinen poni, josta minä olen osittain vastuussa, sillä olen Vivekan talliapulainen, aivan kuin nämä muutkin, tyttö kääntyi hiukan, ja osoitti hänen takanaan seisovia muutamaa tyttöä. Nielaisin, sillä en pitänyt siitä, kun joku alkoi näsäviisastelemaan edessäni. Rohkaistuin, ja sanoin vastalauseeksi:
-No hei vaan. Me tultiin, tai no mä, mut siis tulin koeratsastamaan Senniä, sähän et varmaan tiennytkään että se on myynnissä, tiuskaisin ärtyneesti. Sinisilmäinen tyttö tuhahti, kääntyi kannoillaan ja käveli muiden tyttöjen luokse juttelemaan. Lähdimme yllättävän hiljaisen Aronin kanssa kohti tallia, ja kysyin, että miksä hän oli niin vaisu.
-Ai mitä? En, en kyl oo, Aron mutisi hiljaa.

Jatkuu, anteeks et tulee kolmes osas, mut pakko mennä nukkuu, kun oon kipee:(

Vastaus:

Oho, vallitsipa Ratsutalli Liljassa inhottava ilmapiiri näiden talliapulaisten keskuudessa. Välillä on ihan hyvä olla omatoiminen ja sanavalmis, vaikka Viveka varmasti tulee itsekin seuraamaan varsinaista koeratsastusta. Ilmeisesti se meni ihan kelvollisesti, kun poni kerran tänne päätyi ;)

Odottelen viimeistä(?) osaa innolla. Saat tästä pikkupätkästä 20v€.

Nimi: Iitu

13.01.2018 09:58
Hyppy ja loikka!
Runo
13.1.18

Gandalfin mä tallilla varustin
Cherry mua pallomahan vyön kiristämisessä avusti
Maneesiin oli koottuu esterata
Esteitä oli ainakin sata
Kohta me alettiin hyppiäkkin jo verkkaa
Sitten kohta jo koko rataa!
Hyppy ja loikka!
Oi mikä pomppu!
Hyppy ja loikka!
Gandalf ansaitsee ompun!
Hyppy ja loikka!
Ja Gandalf ei jaksanut nahnata!
Oli meillä tunti mahtava
Ja ponikin kävi ihan kuumana
Tästä saatiin kunnon esteratojen huumaa
Oi joi mikä tunti!
Ansaitsee Gandalf maasto rundin.
Kiitos ja kumarrus
Oli poni vireessä kunnolla!

/No tuli lyhyt, mut ei kai se haittaa (:!/

Vastaus:

Jokaisessa runossa ei kannata tuota toistoa käyttää. Se on hauska lisä aina välillä, mutta jokaisessa runossa se käy nopeasti laimeaksi. Ja mikäli loppusointujen löytäminen tuntuu välillä hankalalta kannattaa pitää mielessä, että mikään ei pakota runossa käytettävän sointuja!

Runojen kanssa on myös paljon enemmän pelivaraa aiheen kanssa, sillä kuten Lullun runosta alhaalta voit lukea, ei siinä juurikaan ole kerrottu tarinanomaisesti asioiden etenemistä. Sen sijaan siinä on kuvailtu pieniä yksityiskohtia, joita tarinassa ei välttämättä tulisi ollenkaan huomioineeksi.

Hauskoja yksityiskohtia tässäkin kuitenkin oli!

Saat tästä 15v€.
Ps. Dian sivut ovat nyt valmiit ja rekisteröintihakemus on lähetetty liittoon. :)

Nimi: Lullu♡

12.01.2018 17:00
||12.01.2018||Kyllä minä runoilla osaan!||

Täällä kova puhuri puhaltaa, kas sillä on runoilijan huulet mukanaan.

Se hevosen korvia kutittelee, harjajouhia leijuttelee.
Se häntäjouhia kihartaa, vuohiskarvoja tuulettaa.

Kun Tähti ympyrällä laukkaa,
Ravaa, kävelee, pukittaa.
Ja juoksutusraippa ilmassa heilahtaa, nousee pystyyn hirnuva tamma.

Kas, vaihtuu Tähden suunta, ja niin myös puhurin kulkureitti.
Näin katselen kun tammani tuulen kanssa kilpailee,
Enkä arvaakkaan, kumpi kisan tulee voittamaan.

Vastaus:

Muuten oikein kiva runo, mutta minun ymmärrykseni mukaan tämä kertoi nyt juoksutuksesta, ei suinkaan maastakäsittelystä. Tästä syystä johtuen en valitettavasti voi kuitata tehtävää tehdyksi. Mukavan erilaisia yksityiskohtia kuitenkin muihin täällä lukemiini runoihin verrattuna!

Ole myös tarkkana sen suhteen, että runo yhtä lailla kuin tarinakin yltää riittävään pituuteen. Toki runot on tapana kirjoittaa juuri tuolla tavalla säe säkeeltä, mutta testimielessä kokeilin kirjoittaa saman tekstin "tarinamuodossa", jolloin vaadittu viisi riviä ei täytyttynyt.

Saat tästä pienestä runosta 10v€.

Nimi: Ella

09.01.2018 20:05
Tulevaisuuden suunnitelmia

-Hei Ella! Ei se nyt noi kiinnostava voi olla, paras ystäväni Sara tökkäsi minut takaisin todellisuuteen.
-Hä? Ai joo. Anteeks, se on vaan niiiiiin suloinen, tuijotin edelleen meidän luokalla olevaa Aronia. Se oli vaan kertakaikkisen ihana, ainakin mun mielestä, tai oikeastaan aika monenkin. Kaikki koittivat havitella tummahiuksista, ruskeasilmäistä komeaa ja kohteliasta luokan uutta poikaa omakseen. En ollut vielä edes jutellut koko tyypille, mutta minulla oli vahva tunne, että meistä tulisi vielä jotain. Samassa poika katsahti minuun, ja hymyili merkitsevästi. Punastuin, mutta hymyilin takaisin. Sara huokaisi.
-Voitko jo unohtaa ton, niin lähetään jo sisälle, Sara veti minut perässään takaisin sisätiloihin. Ajattelin, että Saran olikin helppo sanoa niin, koska hän ei itse ollut ihastunut. Kuljin koulun harmaita käytäviä pitkin masentuneena. Koulunkäynti on tylsää, ajattelin. Mutta sitten muistutin itseäni, että koulu oli myös tärkeä käydä hyvin. Halusinhan sentään eläinlääkäriksi. Tunti alkoi pian, ja laahustin Saran kanssa luokkaan. Opettajalla oli ainakin itsensä mielestä tärkeöä asiaa, ja kuuntelimme innottomina.
-Hei! Minulla on nyt kaksi asiaa teille. Ensinnäkin pidämme matematiikan sijasta nyt kemian teoriatunnin. Toiseksi, vaihdamme nyt paikkojanne. Arvon paikat, jotta kaikki olisi reilua, opettajamme Sari Saarinen ilmoitti innoissaan. Jännityin, sillä saatoin päästä kenen tahansa viereen istumaan. Istuimme kahdessa rivissä pötköinä, ja joutuisin luultavasti kahden pojan viereen, tuurini mukaan. Sari järjesti laput järjestykseen.
-Vilma eteen ja oikealle, Kaisa eteen ja vasemmalle, Eetu eteen ja vasemmalle, Wilma taakse ja oikealle..... Sari luetteli. Jännityin, kun huomasin Saran ja minun lappuni rivissä lähestyvän.
-Sara eteen oikealle, siihen Tainan viereen, ja Saran toiselle puolelle Henri, Sari sanoi, ja purskahdin nauruun nähdessäni Saran ilmeen. Kaikki muutkin nauroivat, paitsi Sara, Henri ja Taina.
-Sitten Ella taakse vasemmalle, siihen Iiriksen viereen, kiljahdin riemuissani. Iiris oli myöskin yksi parhaista ystävistäni, ja iloitsin siitä kovasti.
-Ja sitten Aron tulee siihen Ellan viereen, Sari sanoi, ja paikat oli päätetty. Menin sanattomaksi, kun herra komea istui viereeni hymyillen ja tervehti.
-Moi. Mä olen Aron. Entä sä? poika kysyi kohteliaasti. Olin aivan sanaton, ja tuijotin nuorukaista. Esittäytyikö hän juuri minulle? Lopulta onnistuin takeltelemaan nimeni joten kuten.
-Ai joo niin. Mun nimi on, on tota tota... Ella, ääneni vaimeni kuiskaukseksi.
-Hauska tutustua, haluisitko tavata jossain, tai mennääks jonnekki yhessä, niin voitais tutustuu paremmin, Aron ehdotti. Punastuin. Sitten keksin paikan, jonne voisimme mennä yhdessä.
-Joo tota, voitais mennä tänään koeratsastaa yhtä ponia, ja sit mennä vaiks jonnekki syömään, ehdotin Aronille. Hän nyökkäsi innoissaan.
-Joo! Tykkään tosi paljon poneista, kiva et säkin tykkäät, Aron hymyili. Ilahduin pojan kiinnostuksesta hevosiin.

-Se on tosi kiva ja pirteä tamma, esitteli Ratsutalli Liljan omistaja Viveka parhaillaan shetlanninponitamma Senniä.
-Sitä ei olla hyväksytty vielä kantakirjaan, mutta se on aika hyvärakenteinen, joten voi vielä päästä, Viveka kertoi ja hymyili.
-Voit käydä koeratsastamassa sitä kentällä. Se on vielä aika raaka ratsu, mutta pääsee Helppoa B:tä, ja hyppää 60 cm. Se on valjakkopainotteinen, ja siinä tosi ihana, Viveka sanoi vielä, ja häipyi sitten hoitamaan muita asioitaan.
-Hän vaikutti ihan mukavalta, Aron ajatteli ääneen.

Jatkuu

Vastaus:

Opettajasi vaikuttaa juuri sellaiselta ärsyttävän tekopirteältä ihmiseltä, jollaisia muistan koko kouluaikani olleen täynnä. Sinulla kävi kuitenkin arvonnassa tuuri, sillä parempia paikkoja tuskin olisikaan voinut saada. Mielenkiinnolla odotan, miten suhteenne Aronin ja Sennin kanssa kehittyy.

Yleensä en hirveästi jaksa kiinnostua tallin ulkopuolisista tapahtumista, mutta tällä kertaa onnistuit kyllä kirjoittamaan sen verran kiinnostavaa tekstiä koulusta, että minäkin luin sen haukottelematta läpi. Ja olihan se liitetty talliinkin, sopivan löyhästi mutta kuitenkin. Olet hyvin kuvaillut läpi koko tekstin ja toivonkin, että jatkat jatkossakin samaan malliin. Sennin koeratsastuksesta et niin kovin paljon vielä ehtinyt kirjoittaa, joten odotan siihen innolla jatkoa.

Saat tästä tarinanpätkästä 45v€, ole hyvä!

Nimi: Lucia

09.01.2018 17:06
1. Suuri ja ylväs

Olin juuri hetki sitten saapunut Cherseyn tallille. Jännitys pisteli käsivarsiani tutkiessani paikkoja. Cherry oli tultuani näyttänyt minulle Coyn karsinan ja kehottanut tutkimaan paikkoja. En oikeastaan pystynyt keskittymään paikkojen tutkimiseen, koska mielessäni pyöri ainoastaan tuleva hevoseni Coy. Knabstrub ruuna jota olimme äitini kanssa käyneet katsomassa eräällä myyntitallilla. Coy oli suorastaan ryövännyt sydämeni nähtyäni ja koeratsastettuani se. Ruunan olisi määrä saapua Cherseyn tallille hetkenä minä hyvänsä. Samassa kuulin ulkoa moottorin tasaisen pauhun, joka loppui kuin seinään. Kehoni lävisti outo innon tunne lähtiessäni rivakoin askelin harppomaan ulos päätallista. Näin kentän viereen pysäköidyn punaisen farmariauton, jonka perässä oli kiinni valkoinen traileri. Autosta nousi levesti hymyilevä arvioltani noin kaksikymppinen nuori nainen, joka omasi hieman oranssihtavat laineilevat hiukset sekä kauniit ruskeat silmät.
"Taidat olla Lucia?" Nainen kysyi pirteästi päästyäni lähemmäs.
"Kyllä olen. Toit varmaankin Coyn?" Lausuin ja katselin uteliaana kuinka nainen kaivoi punaisen farmarin takapenkiltä hieman vanhahkon oloisen riimun naruineen.
"Kyllä. Se odottaa trailerissa. Tahdotko itse hakea sen?" Nainen kysyi ojentaen minulle tuota riimua. Tartuin päättäväisesti riimuun kiinni ja astelin avaamaan trailerin pienen sivuoven. Pujahdin sisään traileriin ja näin hämärästi edessäni suuren ja uljaan eläimen.
"Lonely Coyote", kuiskasin ja jäin hetkeksi tuijottamaan tuota korvat pystyssä tarkkailevaa ruunaa. Aloin haparoiden ujuttamaan riimua ruunan päähän. Nyökkäsin trailerin sivuovella olevalle naiselle merkiksi, että olin valmis. Nuori nainen katosi oviaukosta ja pian trailerin takaosasta alkoi kuulua kolinaa. Coy höristi korviaan entisestään ja oli innokkaana poistumassa trailerista. Pian luukkua alkoi laskeutua ja auringonvalo alkoi siivilöityä hämärään koppiin. Coy lähti vauhdikkaasti peruuttamaan ulos trailerista ja tullessani melkeinpä riimunnarussa roikkuen perässä toivoin hartaasti, että Coy ei ollut jyrännyt naista. Coy katseli silmissään uteliaisuus ja pää korkealla ympärilleen tuo hörähti hieman. Vieressäni seisoi farmaria kuljettanut nainen hymy huulillaan. Sillä hetkellä olin liian onnellinen, jotta sitä olisi voinut sanoin kuvailla, pääosin siksi, että olin vihdoin hevosen omistaja ja osittain siksi, ettei tämä suuri ja ylväs hevonen ei ollut tallonut alleen tuota ystävällisesti ja lempeästi hymyilevää naista.
"Vien Coyn talliin ja tulen sitten hakemaan varusteita", totesin naiselle joka nyökkäsi ja hävisi jonnekkin trailerin uumeniin. Coy lähti kiltisti seuraamaan minua. Tai no minä lähinnä seurasin sitä. Pihan mukulakivi pohjan vaihduttua tallin betoni lattiaan käännyin vasemmalle ja avasin Coyn uuden karsinan. Ruuna olisi tahtonut jäädä käytävälle tutustumaan muihin kauraturpiin, mutta jollakin tavoin sain sen usutettua karsinaansa. Aikeeni oli ottaa tuo parhaat päivänsä nähnyt riimu pois ruunan päästä mutta Coy ei oli malttanut laskea millään päätään ulottuvilleni. Kiskaistessani napakasti tuon riimun alaturpahihnasta Coy suostui laskemaan päätään alemmas siksi aikaa, että sain riimun pois sen päästä. Jätin ruunan riimun karsinan eteen ja lähdin takaisin punaiselle farmarille.

Käsivarsillani oli satulan paino kävellessäni kohti varustehuonetta. Avasin raollaan olevan puisen oven jalallani ja työnnyin sisään. Laskin tuon mustan nahkaisen satulan telineeseen ja jäin hetkeksi katselemaan siistiä ja järjestelmällistä satulahuonetta. *Coylle täytyy hankkia kyllä uudet varusteet* pohdin pyörähtäessäni ympäri ja lähtiessäni kohti Coyn karsinaa. Satula oli ollut viimeinen ja punainen farmari kuskeineen oli jo ajanut tiehensä. Touhuillessani varusteiden parissa olin kuullut muutaman kimakan hirnahduksen, joiden oletin olevan Coyn turvasta. Ruuna oli työntänyt päänsä kaltereiden läpi käytävälle. Joka sai hymyni nousemaan miltei korviini.
"Heippa", kuiskasin knastrub ruunalle ja taputin sen pehmeää kaulaa. Ruuna katseli minua uteliaasti suurilla silmillään. Onnelllinen, sitä minä olin.

Vastaus:

Coy osasi pitää mekkalaa saapumisestaan ja olemisestaan vielä muuton jälkeisetkin päivät, ja edelleenkin se jaksaa silloin tällöin kokeilla, josko joku vastaisi sen huhuiluihin. Se on vielä toistaiseksi tarhannut yksin, mutta tarkoitus olisi lyödä ruuna Pillin, Pilden ja Aquan kanssa maneesin takaiseen tarhaan. Voit itsekin viedä sen sinne seuraavan kerran tallilla vieraillessasi, mikäli haluat nähdä, miten muut hevoset siihen suhtautuvat (tai miten Coy suhtautuu muihin hevosiin).

Alkutaipaleenne ei ehkä tule olemaan se kaikkein tasaisin, mutta ei Coy kuitenkaan ilkeältä hevoselta vaikuta. Sillä on vain valtavasti energiaa ja intoa, jota se ei ole hetkeen tainnut päästä purkamaan. Se voi myös nopeasti oppia hyväksikäyttämään suurehkoa kokoaan kanssasi - ellei ole jo oppinut. :D
Ainakin se on niin eksoottisen rotuinen ja värinen, että aivan varmasti se tulee keräämään huomiota tallilaisten keskuudessa.

Todella kiva aloitustarina, jossa oli tarkasti kuvailtu sellaisiakin asioita, joita hoitajat yleensä jostain syystä välttelevät. Coyn saapuminen oli kerrottu tarkasti ja juuri minua miellyttävällä tavalla, eikä missään kohtaa tarinaa lukeminen muuttunut tylsäksi. Jatka samaan malliin!

Saat tästä tarinasta 50v€, olehan hyvä! Tervetuliaislahjana saat myös hakea varusteliikkeestä Coylle uuden riimun naruineen!

Nimi: Kiira

07.01.2018 12:46
Luku 7 - Kisahuumaa

Oli Keijukummun järjestämien kisojen aamu ja vaikka olin ennenkin käynyt kisoissa Piscesin kanssa, silti niiden odottaminen sai jännityksen nipistelemään vatsassani. Sen takia en pystynyt syömään mitään aamupalaa ja kun lähdin tallille Michaelin kanssa, naputin koko ajan käsinojaa sormellani.
"Rauhoitu Kiira, kaikki menee hyvin", veljeni sanoi hiukan huvittuneen näköisenä. Pyöräytin silmäni kohti auton kattoa ja irvistin hiljaa. Kun Michael pysäytti auton kahdeksan jälkeen Cherseyn pihalle, huomasin ettemme olleet ainoat siihen aikaan tallilla. Myös muut, jotka osallistuivat samoihin Keijukummun kisoihin kuin minä, olivat paikalla.
"Okei. Sinähän muistat miten me sovittiin että tehdään tämä?" kysyin veljeltäni, kun hän nousi autosta ja laittoi sen ovet lukkoon.
"Olet jauhanut siitä koko aamun ja eilisen illan, joten kyllä Kiira. Kyllä minä muistan sen", Michael sanoi ja katsoin häntä kulmat koholla.
"No?" kysyin ja sain veljeni huokaisemaan turhautuneen kuuloisena.
"Sinä harjaat Piscesin ja minä vien teidän tavarat autoon. Muistuta minua etten suostu enää ikinä lähtemään kisoihin kanssasi", Michael sanoi ja virnistin hänelle.
"Okei. Okei.. ehkä minua jännittää vähän", sanoin ja tervehdin Iitua, joka talutti Masaa talliin. Kun hän tervehti takaisin, kävin jo valmiiksi hevoseni mustan harjapakin varustehuoneesta, jonka jälkeen lähdin hakemaan puoliveristä kimoa sen tarhasta.

Pisces hörisi nähdessään minut ja upotin sormeni ruunan valkoiseen harjaan, heti kun olin pujahtanut aidan ali sen tarhaan.
"No niin Pisces.. tänään olisi kisapäivä. Tiedän että voin luottaa siihen että teet parhaasi kentällä, kuten aion minäkin tehdä", supitin ruunan korvaan ja juuri sillä hetkellä toivoin että olisin yhtä rento kuin Pisces, se ei hermoillut mistään. Napsautin violetin riimunnarun ruunani riimuun kiinni ja lähdin taluttamaan sitä talliin. Saadessani kimon puoliverisen sen karsinaan, Michael käveli karsinan ohi sylissään Piscesin estesatula ja suitset. Hän ei sanonut mitään ja olin aika varma ettei hän nähnyt edes minua, mutta kuulin hänen mumisevan itsekseen jotain, josta en saanut mitään selvää. En voinut olla virnistämättä, sain tehdä kaikkeni jotta veljeni suostui lähtemään kisoihin mukaan. Jouduin jopa lupaamaan että hän saisi auton koko viikoksi käyttöönsä.

Meillä meni tunti, kun saimme kaiken valmiiksi ja heti kun Pisces oli turvallisesti tavaroineen päivineen kyydissä, lähdimme ajamaan kohti Keijukumpua. Sillä kertaa minä olin auton ratissa ja koska jännitykseni oli jo hiukan laantunut, pystyin olemaan hermoilematta. Heti kun pääsimme Keijukummun tallirakennuksen pihalle, huomasin että porukkaa oli paikalla paljon. Minun oli vaikea löytää vapaata parkkipaikkaa, mutta semmoinenkin löytyi lopulta läheltä kenttää, missä kisat pidettiin.
"Okei. Minun luokkani on siis kisassa kolmantena, joten meillä on vielä aikaa valmistautua. Otatko sinä Piscesin ulos trailerista, kun menen ilmottautumaan?" kysyin Michaelilta ja heti kun hän oli nyökännyt, lähdin etsimään ilmottautumispaikkaa, joka löytyi jo paikalla olevien Cherryn, Maisan ja Iitun avulla. Heti kun olin ilmottautunut ja mennyt takaisin auton luokse, näin että Michael oli saanut Piscesin ulos trailerista. Suomalainen puoliverinen oli tarkkaavaisena uutta ympäristöään kohtaan, mutta vaikka se hörisi muille hevosille kovaan ääneen ja sen korvat kääntyilivät puolelta toiselle, se ei tuntunut stressaavan mistään. Heti kun olimme saaneet Piscesin valmiiksi, kävimme seuraamassa toisia ratsastajia kun he menivät omia luokkiaan. Jokaisessa luokassa oli paljon ratsastajia ja kaikki näyttivät harjoitelleen kovasti näitä kisoja varten.
"Seuraavana vuorossa on 100cm esteluokka, joten ratsastajat valmistautukaa omiin vuoroihinne. Ensimmäisenä ratsastaa Luna hevosella The Blue Fairy ja toisena on Kiira hevosella Pasific Popsicle", kisan kuuluttaja puhui kovaääniseen ja irvistin, ratsastin jo toisena. Heti kun Michael oli toivottanut minulle onnea, nousin Piscesin selkään ja menin odottamaan vuoroamme.

Heti kun vuoromme tuli, ratsastin Piscesin lämmittelykentältä kisakentälle ja lähtömerkin jälkeen ryhdyin suorittamaan esterataa. Ensimmäiset esteet menivät mielestäni hyvin ja Pisces oli elementissään, kun se pääsi pitkästä aikaa hyppimään kunnon esterataa. Ruunan ja myös oma keskittymiseni kuitenkin herpaantui kun neljännestä esteestä putosi yksi puomi maahan liian lyhyen hypyn takia ja sen jälkeen putosi vielä toisiksi viimeisestäkin esteestä. Viimeisen esteen ylitimme kuitenkin hyvin ja kun hetken aikaa ravannut pois esteen luolta, hiljensin ruunani vauhdin käyntiin ja kävelytin sen pois kentältä taputuksien saattelemana. Vaikka emme voittanutkaan, minulla oli silti ollut hauskaa ja oli mukava kisata taas pitkästä aikaa. Pisces oli selvästi samaa mieltä, kun se työnsi kuolaisen turpansa kainalooni kun menimme Michaelin luokse.
"Sehän meni hyvin", Michael sanoi ja otti Piscesin, heti kun olin taputtanut sitä ja kehunut hyvästä suorituksesta.
"Niin menikin, ei minua haittaa vaikka emme voittaneet. Pisces teki parhaansa, etkö tehnytkin ruunaseni?" höpötin hevoselleni naurahtaen ja annoin taskustani omenaherkun kimolle puoliveriselle, eikä mennyt aikaakaan kun Pisces jo oli rouskuttamassa sitä. Purimme ruunan varusteet siltä pois ja kasasimme ne auton takakonttiin, jonka jälkeen harjasin vielä Piscesin ja tarkistin että sen jalat oli kunnossa. Kun niissä ei näyttänyt olevan mitään vikaa, laitoin keltaisen talliloimen sille päälle ja talutin sen traileriin. Seurasimme vielä kisapaikalla pari luokkaa, jonka jälkeen lähdimme menemään takaisin Cherseyyn. Päivä oli ollut kaikin puolin mukava.

Vastaus:

Teiltä puuttuu vielä selkeästi rutiini kilpailuihin lähtemisestä. Naureskelimme Maisan ja Iitun kanssa matkalla sitä, miten hitaasti teiltä sujui pakkaaminen ja Piscesin kuntoon laittaminen jo kotitallilla. Ei liene mikään ihme, että pääsitte Keijukumpuun vasta puolisen tuntia meidän jälkeemme, vaikka aloitimme pakkaamisen paljon teidän jälkeenne. :D

Taidatkin olla sellainen "Kaikki tai ei mitään" -ihminen, joka murehtii tasan voitosta. Olisiko mielestäsi jokin muu kuin ensimmäinen sija ollut yhtä lailla epäonnistuminen? Mielestäni ratanne oli siisti, eikä tällä treenimäärällä voi vielä paljoa enempää odottaakaan. Vaikka Pisces on luotettava esteratsu, ei se kuitenkaan automaatti ole. Vaaditaan vielä paljon hiomista, ennen kuin yhteistyönne sujuu saumattomasti myös kilpailuissa.

On hyvä asia, että käytät Piscesistä muitakin nimityksiä, kuin sen oma kutsumanimi. Varo kuitenkin hokemasta erityisesti "kimoa puoliveristä", sillä se esiintyy tässäkin lyhyehkössä tarinassa hieman turhan usein. Kimo ja puoliverinen ovat hyviä kuvauksia, mutta älä aina laita näitä sanoja peräkkäin.

Saat tästä kisatarinasta 55v€, ole hyvä!

Nimi: Maisa

03.01.2018 09:08
Ei mitkään ihan parhaimmat kisat.

-Onko sulla nyt ihan kaikki? Iitu kysyi varmaan sadannen kerran.
-Kai, satulat, suitset, raippa, kypärä... aloin luettelemaan. Olin lähdössä Keijukummun kilpailuihin ja pyysin kisahoitajaksi Iitua. En pärjäisi Cherryn kanssa kuitenkaan ihan kolmesta hevosesta. Ensimmäisenä oli 60 cm luokka, johon ilmoittauduin Masalla. Ilma oli aurinkoinen ja oli pari astetta pakkasen puolella.
-Laita Iitu sille se Chersey-huopa! huusin traikusta. Kilpailut eivät enään olleet jännittäviä. Joskus isommilla radoilla saattoi iskeä pieni paniikki.

-Maisa, sun vuoro on puolen tunnin päästä, Cherry sanoi ja irrotti Masan riimusta. Menin lämmittelykentälle, jossa nousin selkään.

Aloitimme käynnillä kentän sisäpuolella. Monet ratsastajat olivat jo lämmitelleet sillä hyppyvuoroni oli sattunut viimeisien joukkoon. Kentällä oli enään yksi kimoponi ja kaksi ruunikkoa hevosta. Painoin pohkeilla ja Masa lähti ravaamaan tikittävää ravia. Tein voltteja ja kolmikaarista kiemurauraa. Cherry katseli Iitun kanssa ratsastustani. Iitulla oli sylissään loimi, jota hän puristi rystyset valkeina. Hiljensin Masan Cherry kohdalle ja sanoin asiani.
-Masa tuntuu aika virkeältä, sanoin.
-Muista käyttää puolipidätettä, aina ennen estettä pieni puolipidäte ja sitten päästät hyppäämään, hän sanoi ja näytti matalaa okseria kentällä.
-Hyppääppä vaikka se. Nostin laukan ja ohjasin ponin keskelle estettä. "Puolipidäte, ja päästä" ajattelin. Masa hyppäsi hyvin ja jatkoi laukkaa esteen jälkeen.
-Se meni hyvin, Cherry sanoi. Iitu heitti loimen Masan selkään ja talutin sen traikulle.

-Seuraavana ratsastaa Maisa ja Wannabe Master! kuului kovaäänisestä. Ravasin radalle ja tervehdin tuomaria. Lähtömerkki annettiin ja nostin laukan. Laukkasimme hallitusti kohti ensimmäistä estettä. Se sujui hyvin ja jatkoin matkaa. Seuraava olisi pystyeste. Masa hyppäsi sen hyvin. Ori painoi hieman kuolaimelle. Nyt oli vuorossa suunnanvaihto este. Masa teki laukanvaihdon ja jatkoimme laukkaamista. Seuraavaksi oli toinen suunnanvaihto este. Sekin sujui hyvin. Viimeisenä oli sarja. "Puolipidäte, hyppy! Puolipidäte hyppy!" Ajattelin ja suoriuduimme siitäkin suht koht hyvin. Annoin ponille vapaat ohjat ja se nelisti maalilinjan yli. Taputin Masaa kaulalle ja ratsastin ulos maneesista.

Hyppäsin alas satulasta ja sain Iitulta ja Cherryltä kehuja.
-Masa meni super hyvin! hihkuin. Loimitettu poni vietiin trailerille.

-Palkintojen jakoon pääsivät:
Humutin-Dear Raakel
Ella-Penny Lane
Anzkuli-Milk Girl
Maisa-Wannabe Master
Linda-My Monoue!
Hyppäsin orin selkään ja ratsastin radalle. Olin tullut neljänneksi ensimmäisissä kisoissa Masan kanssa. Menimme riviin ja otin ruusukkeen vastaan. Kättelin tuomaria, joka rapsutti myös Masaa.
-Hallittu kunniakierros oikeaan! kuului ja ensimmäinen ratsu lähti laukkaamaan.

Loput luokat menivät vähän huonommin:
Trollin kanssa sijat 17. 22.
Starilla 19. 21. 26.
Masalla 16. 4.
Mutta kivaa oli!

Vastaus:

Heh, et ehkä sittenkään tunne minua tarpeeksi hyvin. Sitä on tullut kierrettyä satoja kilpailuja ja parhaimmillaan olen selvinnyt yksin neljänkin hevosen kanssa kisapäivästä. Kolme hevosta, joista yhtäkään en edes ratsasta itse, ei pitäisi olla ongelma. Tietysti on aina parempi, kun mukana on enemmän porukkaa, jolloin kiirettä, stressiä ja kyseenalaisia kompromisseja on huomattavasti vähemmän. Iitullekin on hyvää kokemusta päästä seuraamaan muiden kisarutiineja, vaikka hänellä itselläänkin on jo vähän kokemusta pikkukisoista. Hän on lyhyessä ajassa kavunnut monen tallilaisen kisahoitajaksi, mikä on mielestäni tytön ansaitsema tehtävä.

Ensimmäinen ratasi Masalla oli todella siisti! Muistit hyvin ratsastaa puolipidätteet, mutta annoit sitten kuitenkin ponille rauhan tehdä oman osansa esteillä. Sijoitus oli enemmän kuin ansaittu, vaikka tallikaveri kiilasikin korkeammalle sijalle. Oli hienoa nähdä niin sinut kuin Ellakin kunniakierroksella.

Aina ei aivan nappiin mene, mutta mielestäni myös muut ratasi olivat ihan kelvollisia. Trollin ottamat puomit johtuivat hieman epätasaisesta rytmistä ja pehmeämmästä pohjasta, kuin mihin ruuna on kotona tottunut. Samat virheet olisivat helposti syntyneet myös kokeneemman ratsastajan kanssa.
Star hyppäsi verryttelyssä todella hienosti, eikä senkään virheiden taustalla ole mitään kummallista. Viimeiselle radalle se jo hieman väsyi pitkän päivän ja aiempien suoritusten takia. Muuten se keskittyi hieman turhan paljon kisapaikan hälinään, eikä hypännyt radalla aivan yhtä huolellisesti, kuin mitä se on hypännyt treeneissä kotona.
Myös Masa väsyi jo toiselle radalla, sillä kuten itsekin sanoit, se oli aluksi hyvinkin kiihtyneessä mielentilassa ja käytti paljon energiaa verryttelyssä pörhistelyyn sekä pienempään luokkaan.

Pääasiahan on se, että sinulla oli kivaa! Niin oli myös minulla ja Iitulla, vaikka vähän meinasi tyttöä välillä jännittääkin.

Olisin mielelläni lukenut enemmänkin kilpailuihin valmistautumisesta ja muiden hevosten suorituksista. Tällaisenaankin kuitenkin todella kiva ja viihdyttävä tarina, johon itsekin paljon kisanneena pystyn samaistumaan.

Saat tästä tarinasta 55v€.

Nimi: Ella

03.01.2018 00:12
En jatkakaan tuota edellistä tarinaa, meni siihen moti:)

Kouluratsastusta!

Lakaisin tallin sotkuista lattiaa rauhallisessa tahdissa, ja kuuntelin tallin radiosta musiikkia. Hyräilin rauhoittavaa kappaletta, ja otin todella rennosti. Olihan vielä joululoma, ja ehtisin tehdä kyllä tallitöiden lisäksi muutakin. Olin luvannut Cherrylle, että auttaisin häntä tallihommissa normaalia enemmän joululomalla naisen sukulaiskiireiden vuoksi. Moni muukin oli lupautunut auttamaan, joten en oleskellut tallilla onnekseni yksin. Olisihan ollut tylsää autella tallilla viikko aktiivisemmin, niin ettei kukaan olisi paikalla. Lakaisin käytävän loppuun, ja päätin ruveta siivoamaan Cherseyn omien kisahevosten karsinoita. Hain metallinhohtoiset kottikärryt lantalan luota, ja tuupoasin kärryt ensimmäisen karsinan eteen. Pujahdin seinän ja kottareiden välistä karsinaan, ja aloin siivoamaan Caratin sotkuista karsinaa. Karsinoissa meni suhteellisen kauan aikaa, ja minua alkoikin pian väsyttämään sottaisten karsinoiden siivoaminen. Päätin jättää homman hiukan kesken, ja pyysin Maisaa siivoamaan loput karsinat. Hän myöntyi, mutta huokaisi raskaasti nähdessään erityisen likaiset karsinat.
-Ilmeisesti on riehunut kun raketit on paukkunut, totesimme molemmat.

Jatkuu

Vastaus:

Kiitos kovasti avustanne tallilla! Ilman teitä en olisi mitenkään päässyt kiertämään kaikkien sukulaisten luona joulun ja uuden vuoden aikana. Tallin tekeminen onkin paljon rankempaa, kuin miltä se ensisilmäyksellä voi vaikuttaa.

Ole tarkkana pilkutuksen kanssa, sillä läheskään aina ennen ja-sanaa ei pilkkua tarvitse laittaa. Muuten oikein mukava tarina, jossa on hyvin otettu huomioon myös rakettien mahdollinen vaikutus hevosiin. Missi on varmasti hommannut itselleen haavan tai pari ja muutkin hevoset ovat saattaneet vähän hermoilla karsinoissaan.

Saat tästä tarinanpätkästä 20v€, olehan hyvä!

Nimi: Maisa

31.12.2017 09:01
Jatkoa...

-Joo, missä sen harjat on? hän kysyi. Haimme harjat satulahuoneesta. Mia otti pölyharjan käteensä ja vetäisi pari kertaa Trollin kylkeä.
-Pärjäiletkö, jos meen laittaa Starin kuntoon? kysäisin. Mia nyökkäsi myöntevästi ja jäi puuhailemaan Trollin karsinaan.

Talutin Staria tarhaan kun kuulin Mian hätääntyneen äänen.
-Maisa! Se yritti purra mua! tyttö huusi. Juoksin viemään Starin karsinaansa ja menin Mian luo.
-Sehän yritti vaan haistaa kuka olet, naurahdin. Miakin alkoi nauramaan. Menin takaisin Starin luo.

Avasin soljet sadeloimesta, ja vedin loimen pois. Ilma ei ollut kovin houkutteleva. Maa oli mudan ja lumen sekoitus, taivaalta tihutti myös räntää. Harjasin pahimmat pölyt pois orin karvalta ja heitin satulan selkään. Satulan laitto sujui hyvin eikä hevonen sen koommin temppuillut.

-Tuutko nyt tonne maneesille kun sä voisit ratsastaa? kysyin kun talutin Starin Trollin karsinan edestä. Mia sulki karsinan oven ja seurasi Staria. Maneesin ovella kysäisin tytöltä:
-Haluatko sinä ratsastaa ylipäätään? Minä kyllä talutan, kysyin ja sain innokkaan vastauksen.
-Tottakai, lainaan vaan sun kypärää, hän sanoi.

Hetken kääntyilyn ja säätelyn jälkeen, Mia istui orin selässä, ja hymyili kuin Naantalin aurinko. Ohjeistin tyttöä painamalla pohkeilla hieman Starin kylkiä, jotta se lähtee liikkeelle. Nappasin kiinni ohjasta ja käänsin oria hieman uralle päin. Parin kierroksen jälkeen kysyin uskaltaisiko Mia ratsastaa ilman taluttajaa. Päästin irti ohjasta ja kävelin vain vierellä.


-Nyt seuraavalla sivulla tulet kentän keskelle, huikkasin ja ori alkoi kääntymään luokseni.
-Jalustimet pois ja taputus, sanoin ja tyttö hyppäsi alas.
-Se oli huisia! hän huudahti. Nappasin parivaljakosta kuvan ja latasin sen instagramiin. "Ystävämme hevonen♡" kirjoitin ja veimme talliin.
Loppu!

Vastaus:

Mia taisi Trollin "ilkeilystä" huolimatta saada oikein positiivisen kuvan hevosista ja ratsastamisesta. Star käyttäytyi opetusratsuna todella hienosti ja kaverisi pärjäsi sen kanssa loistavasti. Kuinka moni meistä voi sanoa ratsastaneensa ensimmäistä kertaa orilla - ja vieläpä ilman taluttajaa?

Ota hänet ihmeessä uudelleenkin mukaan tallille, jos siltä vain suinkin tuntuu. Jos et omaa hevostasi halua opetukseen käyttää, löytyy tallilta varmasti joku ratsu myös lainaksi.

Saat tästä tarinasta 35v€. Sen lisäksi olet lopultakin, kovan vaivan jälkeen, saavuttanut kahdeksannen tason. Hurjasti onnea siitä! Saat sen johdosta 50v€ rahaa, sekä tuttuun tapaan saat myös käydä vierailulla varustepuodissa. Tällä kertaa saat ostella kahdeksallakympillä haluamiasi hoitoaineita (linimentit, shampoot, savet jne.) mistä sellaisia vain onnistutkin löytämään. :)

Ulkoasu © Vapaasti by AK, The Peril, daFont, Google Fonts, Nikki

Ulkoasu: Viimakoura , Ylliab Photo (Lisenssi) , Shizoo , DaFont Taustakuva: Shizoo
©2018 Virtuaalitalli Chersey - suntuubi.com