Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Ristikallion Rebecca

VH18-018-1796



    

Kutsumanimi Rebecca Syntymäaika, -paikka 05.09.2018, Suomi
Rotu Suomenhevonen Sukupuoli Tamma
Väri Ruunikko Säkäkorkeus 155cm
Koulutus Helppo A, 110cm, CIC1 Painotus Yleispainotus
Kasvattaja Ristikallion Suomenhevoset Omistaja Cherry VRL-12299

Rebecca on omissa oloissaan viihtyvä rauhallinen ja oman arvonsa tunteva tamma, joka ei suinkaan suostu miellyttämään ihmisiä pelkästä miellyttämisenhalusta. Toisinaan saa olla melkoinen velho saadakseen ruunikon toimimaan enemmän ihmisten haluamalla tavalla ja vähemmän oman päänsä mukaan, mutta toisinaan sen kanssa on oikeasti ihan mukavakin työskennellä.

Käsiteltäessä Rebecca on yleensä järkevä, vaikka se pitää vain harvoista toimenpiteistä. Suurin haaste on kuitenkin saada hevonen kiinni, sillä tarhassa se jaksaa juosta tuntikaupalla hoitajaansa karkuun ja laitumelta sitä ei turhaan kannata edes yrittää pyydystää. Oikein huonoina päivinä se ei päästä edes karsinaansa, joten käsittelijältä vaaditaan niin pelisilmää kuin oveluuttakin. Narun päähän joutuessaan Rebecca näennäisesti alistuu kohtaloonsa, eikä enää yritä poistua paikalta. Varustaminen on syytä hoitaa ilman rivakoita otteita, sillä niistä hevonen ei pidä ollenkaan. Se ei myöskään ole eläinlääkärien tai kengittäjien suurimpia faneja ja voikin vaatia rauhoituksen ennen toimenpiteitä. Matkustamisesta ruunikko ei juuri piittaa, mutta ei se siitä numeroakaan tee. Vieraissa paikoissa hevonen osaa olla ärsyttävän äänekäs ja säheltävä, mutta tammalle suuttuminen vain pahentaa tilannetta. Rauhallinen ihminen saa hevosenkin rauhoittumaan, jolloin kaikkien elämä muuttuu pykälää siedettävämmäksi.

Ratsastaessa Rebecca on perinteinen tamma, jota ei suinkaan käsketä tai pakoteta. Sille lähetetään kirjallinen hakemus kuutena kappaleena ja kaksi viikkoa etukäteen, jolloin se hyvällä tuurilla saattaa suopeasti toteuttaa siltä pyydetyt asiat. Kokemattomien kuskien ratsu tamma ei ole ollenkaan, sillä vaikka sillä pysyykin kaikki neljä jalkaa tukevasti maan pinnalla, ei se voi sietää osaamattomia ratsastajia kyydissään. Apujen ollessa epäselviä, kovia tai muuten vain väärään aikaan esitettyjä kääntyvät tamman korvat nopeasti luimuun ja hetkeä myöhemmin se lopettaa työskentelyn kokonaan. Se vaatii ratsastajakseen lähes virheettömän kuskin, joka jollain ihmeellä pystyy pitämään tamman tyytyväisenä. Tällöin se saattaa väläyttää pätkän upeaa liikettään ja näyttää jopa osaavansa jotakin.

Hyppäämisestä Rebecca pitää, mutta tavoilleen uskollisena se ei varmasti näytä sitä ulospäin. Häntä huiskien ja korvat luimussa se ylittää esteet silloin, kun ratsastaja (tai hevonen itse) aiheuttaa huonon lähestymisen ja sitä seuraavan itsetuhoisen hyppy-yrityksen. Kovin helposti tamma ei kuitenkaan kiellä, vaikka laakeat hypyt kerryttävätkin usein virhepistepottia pudotusten muodossa. Hyvälle päälle sattuessaan ruunikko voi vahingossa höristää korviaan ja innostua touhusta, muistaen kuitenkin pian osansa kyselemättä rooliinsa tungettuna pakkotyöläisenä. Maastoon hevonen ei mielellään lähde yksin, mutta tietyissä olosuhteissa se saattaa sen tehdä. Maastoesteiden hyppääminen tulee tuottamaan tamman kanssa runsaasti ongelmia, mikäli ratsastaja ei saa pidettyä sitä tyytyväisenä ja yhteistyöhaluisena - mikä on kaikkea muuta kuin helppoa. Rebecca on kaukana siitä perinteisestä suomenhevosesta, joka motivoituneena ja turhia valittamatta tekee aina oman osansa ja vähän enemmänkin.
 

Sananen suvusta ja jälkeläisistä

i. Ryhtiliike
 sh, 149cm, rn
 KTK-IIRCH

ii. U.K.K. Turhapuro evm
 sh, 150cm, trn
iii. Louskuttaja evm
 sh, 152cm, trn
iie. Huikee Muija evm
 sh, 154cm, m
ie. Aavan Tyttö evm
 sph, 147cm, rn
iei. Erakko evm
 sph, 148cm, trn
iee. Serpenttiini evm
 sph, 146cm, rt

e. Insaidtsoukki
 sh, 157cm, rn
 RCH

ei. Rillan Ensio evm
 sh, 155cm, rn
eii. Ensteks evm
 sh, 161cm, rn
eie. Enkelikuoro evm
 sh, 156cm, rt
ee. Ikihyvä evm
 sh, 151cm, rt
eei. Ikämies evm
 sh, 156cm, rt
eee. Iki-Ihana evm
 sh, 157cm, rt

Sukuselvitys © reibili

U.K.K. Turhapuro oli menestynyt kansallisen tason kouluratsu, joka kilpaili matalissa luokissa myös omistajaperheen tyttären ratsastamana seuratasolla esteitä. Turhapuro oli luonteeltaan kiltti ja helposti käsiteltävissä. Se ei ollut mitenkään erityisen loistokas kilpahevonen, mutta sai silti mukavan määrän tammoja ennen kuin se jätettiin kokonaan eläkkeelle.
Aavan Tyttö ei itse koskaan kilparatoja nähnyt, vaan se toimi ratsastuskoulun tuntihevosena ja oli oikein pidetty ratsu aloittelijoiden keskuudessa. Tamma jaksoi tehdä nöyrästi töitä, se oli todella kiltti luonteeltaan ja aina iloisena vastassa kun ihmiset menivät sitä moikkaamaan. Tamma jäi eläkkeelle tuntiratsun hommista 13 vuotiaana ja se astutettiin ensimmäisen kerran 14 vuotiaana. Tamma osoittautui hyväksi periyttäjäksi, sen jälkeläiset ovat menestyneet kukin lajeissaan hienosti.
Louskuttaja tulee ravisuvusta. Se itse ei ollut kummoinenkaan juoksija ja sen jätettyä raviradat 12 vuotiaana sen ennätys oli 29,6aly ja rahaa sillä oli tienattu reilut 20 000 euroa. Sen jälkeläiset ovat olleet isäänsä parempia juoksijoita, ja ne ovat perineet isänsä luonteen. Louskuttaja itse oli hieman karjas, joskin helposti käsiteltävissä. Raviuran ohella Louskuttaja kilpaili esteillä 90cm luokissa.
Huikee Muija asui koko ikänsä kasvattajallaan, joka kilpaili sillä enimmäkseen valjakkoajossa. Toisinaan he kävivät näyttäytymässä myös kouluratsastuskilpailuissa helppo B luokissa ja esteillä 90cm luokissa. Tamma oli luonteeltaan hieman hätäinen ja arka, mutta sen jälkeläiset eivät onneksi ole tätä perineet.
Erakko ei paljon esittelyjä kaipaisi. Erakko vaikutti omana aikanaan paljon suomenhevosjalostuksessa. Sillä on jälkeläisiä noin viisisataa kappaletta, ja se on jättänyt jälkeläisiä joista etenkin orit ovat olleet varsin menestyksekkäitä kilpahevosia. Erakko itse kilpaili Vaativa B tasolla kouluratsastuksessa, hyppäsi 110cm esteitä ja valjakkoa se meni Vaativaa. Erakko oli luonteeltaan vähän nimensä mukaisesti oman tiensä kulkija, ja sen kanssa sai olla silmät selässäkin siltä varalta, että ori keksisi omia metkujaan.
Serpenttiini oli menestynyt ratsu kenttäratsastuksen parissa, jossa se kilpaili CIC1 tasolla. Serpenttiini oli hankala luonteltaan. Se oli todella jääräpäinen ja oli tunnettu siitä, että se saattoi yksinkertaisesti ja totaalisesti kieltäytyä kisoissa lähtemästä matkaan. Sen potentiaali oli kuitenkin yleisesti tiedossa ja sen varsat olivat haluttuja. Tamma jätti jälkeläisiinsä rutkasti itseään. Sen varsat olivat oikeissa käsissä oikein hienoja kilpahevosia, mutta emänsä tapaan myös niillä oli ja on hyvin vahva oma tahto.

Rillan Ensio teki loistokkaan ja monipuolisen uran vähän joka lajissa. Ori oli luonteeltaan kiltti ja oikein herrasmiesmäinen. Se kilpaili koulussa Vaativa B tasolla, hyppäsi ratana 110cm ja kenttää se meni CIC1 tasolla. Valjakkoa se kilpaili noviisi luokissa. Ori ehti ennen kuolemaansa jättää reilut sata jälkeläistä joista on tullut monipuolisia kilpa ja harrastehevosia.
Ikihyvä ei tehnyt elämässään juuri mitään erityistä. Se toimi erään hevosia harrastavan perheen harrastehevosena, suurimmaksi osaksi sitä kuitenkin käytettiin tilan pienten töiden tekemiseen, kuten perunamaan kyntämiseen ja sen sellaiseen. Luonteeltaan tasaisen rauhallinen tamma sai kaksi jälkeläistä, jotka ovat tehneet hienot urat kilpahevosina useammassa lajisa.
Ensteksin kassa yriettii nuorempana uraa ravurina. Siltä kuitenkin puuttui tiettyä ravihevoselle toivottua kovuutta luonteesta ja laukkaherkkäkin se oli. Ori myytiin eräälle työsuomenhevosia kasvattavalle ja harrastavalle miehelle siitosoriksi ja se saikin muutamia hyviä jälkeläisiä. Muutama nousi jopa kansalliselle tasolle ratsupuolella.
Enkelikuoro sai elämänsä aikana vain yhden varsan, toista kertaa se ei enää tiinehtynyt. Varsavuoden jälkeen sitä alettiin kouluttaa pidemmälle ja se kilpailikin jonkin verran kouluratsastuksessa seuratasolla Helppo A luokissa.
Ikämies toimi kilpahevosena valjakkoajon parissa. Se voitti urallaan yhden SM hopean, kantakirjattiin sen jälkeen II palkinnolla ja vetäytyi sitten pois kilparadoilta ja keskittyi siitosorin töihin. Ori oli luonteeltaan herrasmiesmäisen kiltti ja suurin osa sen jälkeläisistäkin on fiksuja käsitellä.
Iki-Ihana kilpaili nuorena seuratasolla esteillä ja koulussa. Kävi se muutaman kerran kokeilemassa myös kenttäkisoissa, mutta ei oikein menestynyt niissä. Luonteeltaan vähän omapäinen tamma jäi siitokseen loukattuaan vasemman etujalkansa tarhassa. Se sai kuusi jälkeläistä, eikä vanhemmalla iällä tiinehtynyt enää uudelleen.

Jälkeläiset

Syntymäpäivä Nimi Isä Saavutukset Omistaja
         

 

Maailmalta kerättyjä

Villit kilpailut

Päivämäärä Kilpailupaikka Luokka Sijoitus
       

Sijoituksia yhteensä 0, joista voittoja 0

VRL:n alaiset kilpailut

Päivämäärä Kilpailupaikka Luokka Sijoitus
       

ERJ sijoituksia yhteensä 0, joista voittoja 0

KRJ sijoituksia yhteensä 0, joista voittoja 0

KERJ sijoituksia yhteensä 0, joista voittoja 0
 

Vain parasta hoitoa

  • Tutustutaan rauhassa
  • Riimu aina päässä ulkona
     
  • Ei loimiteta
     
  • Vapaa heinä
  • Iltaisin kivennäinen 0,5l

 

Ikä on vain numero

1-vuotias - 05.12.2018 6-vuotias - 05.03.2020 11-vuotias - 05.06.2021 16-vuotias - 05.09.2022 21-vuotias - 05.12.2023
2-vuotias - 05.03.2019 7-vuotias - 05.06.2020 12-vuotias - 05.09.2021 17-vuotias - 05.12.2022 22-vuotias - 05.03.2024
3-vuotias - 05.06.2019 8-vuotias - 05.09.2020 13-vuotias - 05.12.2021 18-vuotias - 05.03.2023 23-vuotias - 05.06.2024
4-vuotias - 05.09.2019 9-vuotias - 05.12.2020 14-vuotias - 05.03.2022 19-vuotias - 05.06.2023 24-vuotias - 05.09.2024
5-vuotias - 05.12.2019 10-vuotias-05.03.2021 15-vuotias - 05.06.2022 20-vuotias - 05.09.2023 25-vuotias - 05.12.2024

 

Taitojen hiomista

Päivämäärä, otsikko, kirjoittaja
teksti

 

Rakas päiväkirja

31.10.2018, Halloween, kirjoittanut Cherry (275 sanaa)
Taas oli ehkä vuoden karmivimman päivän aika. Aikaisempina vuosina olimme saaneet sekä nauttia että kärsiä naapuriperheiden lapsien päähänpistoista, kun halloween-bileet olivat pahimmillaan äityneet ilkikuriseksi pahanteoksi ja parhaimmillaan hyväntahtoiseksi kepposteluksi. Edellisvuosien läksytyksistä toivoin lasten kuitenkin viisastuneen sen verran, etteivät he tänä vuonna keksisi illan pimetessä vapauttaa pihattojen asukkeja omille seikkailuilleen. Varmuuden vuoksi olin pyytänyt Jonnaa, erästä luotettavimmista työntekijöistäni, jäämään varmuuden vuoksi tallin ylisille vahtivuoroon. Itse keskityin pitämään junioriosaston kanssa hauskaa, kun lapsenmielinen minäni keksi halloweenin olevan mitä loistavin kulissi totuttaa lapsihevosia tavallisesta poikkeaviin olosuhteisiin sekä tilanteisiin. Lierihattuiseksi noidaksi pukeutuneena suuntasin tammapihatolle, jossa vahtia pitävä Ella-tamma oli ensimmäinen, joka lähti pierupukkilaukassa jaloittelutarhan kauimmaiseen nurkkaan. Liehuvia helmojani arvostamaton puoliverinen keskittyi pörisemään turvallisen välimatkan päässä, kun porukan nuoriso keräsi yhteistuumin rohkeutensa ja alkoi epävakaasti suunnistaa minua kohden. Rebecca oli tapansa mukaan eniten epäilevä koko porukasta, eikä tullut lähelle vielä silloinkaan, kun muut varsat olivat jo käyneet toteamassa minut täysin tutuksi ja vaarattomaksi henkilöksi. Lämpimäkseni siivoilin tarhaa samalla, kun annoin ruunikolle suokkilapselle aikaa kerätä rohkeutensa. Lopulta se pääsi ihan yllättämään minut hiippaillessaan selkäni taakse hiirenhiljaa ja napaten sitten helmani suuhunsa. Kertaheitolla se totesi minut minuksi, mutta vaatteistani se ei ollut vielä maistelemisen jälkeenkään aivan vakuuttunut. Näin ollen se voitti arpajaisissa erikoispalkinnon, eli lisäkierroksen koristellulla tallipihalla. Nauraa käkättävät luurangot, hulmuhelmaiset aaveet sekä ilmassa kilkattavat kellot olivat hevosen mielestä vähintäänkin kammottavia, eikä se suostunut kävelemään rennosti ensimmäisenkään koristeen ohi. Toistoja vaadittiin lähes kymmenen, ennen kuin Rebecca suostui astelemaan edes lähemmäs kyseisiä kammotuksia, enkä siten vaatinut sitä tällä kertaa enää kohtaamaan lepattavaa kynttilänvaloa loistavia kurpitsalyhtyjä, tarhapolulle aseteltuja linnunpelättimiä tai tallin puolella hyöriviä, klovnimaskeihin pukeutuneita työntekijöitä. Päästyään takaisin pihattoon turvallisten kavereidensa joukkoon oli Rebecca vähintäänkin vakuuttunut siitä, ettei se enää ikinä lähde kanssani minnekään.

14.09.2018, Hevosostoksilla, kirjoittanut Cherry (153 sanaa)
Syyskuu ehti jo hyvinkin lähteä käyntiin, kun tallin totaalisen uudelleen organisoinnin jälkeen huomasin itselleni jäävän ylimääräistä aikaa hoitajatoiminnan ajaessa itsensä alas. Kuin tilauksesta törmäsin internetin ihmeellistä maailmaa selaillessani Ristikallion Suomenhevosten mainokseen. reibilin omistamalla tallilla oli juuri kasvattimyynti käynnissä ja kuinkas ollakaan, löysin itseni pian puhelimen äärestä keskustelemasta erään tallin kasvatin ostosta. Ristikallion Rafael oli varma valinta alusta alkaen, Rebecan reibili sen sijaan tyrkytti minulle väkisin. Jollain lailla tamman kasvattaja sai minut vakuuttumaan siitä, että tarvitsen itselleni Ristikallion edustajan kummassakin sukupuolessa. Vieläkään en ole aivan varma mitä teen varsalla, jota kasvattajansa kuvaili seuraavasti: "Isänä tällä on hirmuisen kiva ori Ryhtiliike, mutta tässä tapauksessa hevosella on kaikkea muuta kuin hyvä ryhti. Emä puolestaan on vähän introvertti tapaus, mutta uskoisin varsasta kasvavan vähän enemmän sosiaalisen ja ryhdikkäämmän tyypin kuin mitä vanhempansa ovat." Toivottavasti reibili oli oikeassa lupaillessaan Rebecalle menestyksekkään kilpauran lajissa kuin lajissa, sillä siinä se nyt seisoo tallin pihassa muistuttaen kaikin tavoin huolestuttavan paljon vanhempiaan.

 

Tämä on virtuaalihevonen!
Hevosen kuvat © ransu.kuvat.fi

Ulkoasu © ransu.kuvat.fi, PatternCoolerdaFont, Google Fonts, Nikki

Ulkoasu: Viimakoura , Ylliab Photo (Lisenssi) , Shizoo , DaFont Taustakuva: Shizoo
©2019 Virtuaalitalli Chersey - suntuubi.com